Eilen sitten korkattiin ihan virallisesti se uusi reeniryhmä. Aina uuteen sopeutuminen vie aikansa ja jokaisella reenarilla on omat näkemyksensä. Ja reenattavilla omat rajoitteensa. Niin kuin taas sai todeta.

Noutajat "kuulemma" tekevät rataa omaan tyyliinsä, juu, totta ja niitä tyylejäkin on jokaisen noutajan osalta varmaankin niin montaa erilaista kuin on koiraa ja ohjaajaakin, joten ei muuta kuin lisää pökköä pesään..eli ei me muille aiota ainakaan tyylissä hävitä!

Kuvamateriaalia saapui viime yönä sähköpostin mukana. Seinäjoen kisoissa urakoi Kati Kuuttila, joka huhun perusteella kuvasi viikonlopun aikana 3500 valokuvaa kisaavista koirista...ja kyllä täytyy myöntää, että hänen kamerallaan minäkin kuvaisisin, ehkä jopa päivässä tuon määrän  sillä oli tytöllä sen verran pätevä kamera käsissään...Kisakuvat löytyy kokonaisuudessaan ensi viikonlopun jälkeen täältä, mutta alla on Aamusta räpsityt kuvat!

Kaikki seuraavat kuvat © Kati Kuuttila ja kuvien kopiominen on hänen pyynnöstään ehdottomasti kielletty!

Eli Lagun kisat Seinäjoella 2.5.2009. Kuvassa ollaan C-radalla tulossa putkelta (ratapiirroksessa este nr 12):

Sama rata, mutta loppusuoralla:

Toinen kisa, eli kisa D. Lähtökiemuroita:

Pituus, eli este nr6

Ja loppusuoralla:

 

On olemassa hulluja ja sitten niitä toisia hulluja. Seuraneidin lauma kuuluu jompaan kumpaan kategoriaan, tämän viikonlopun perusteella, molempiin. Paljon on ehtinyt tapahtua kolmen päivän aikana....

Torstaina, vappuaattona käytiin rannassa, siis venesatamassa noin kello 17.30 ja todettiin, että EHKÄ sittenkin päästään saareen viettämään vappua...tai noh, jäätähän oli ihan tarpeeksi, mutta on sinne saareen ennenkin menty jäiden kolistellessa venettä. Ei muuta kuin täyskäännös ja takaisin kaupunkiin (22 km) ja laukkuja pakkaamaan. Haastetta pakkaamisessa riitti, sillä seuraneitihän oli buukannut kisapäivän lauantaille, joten mukaan oli saatava myös kaikki kisoissa tarvittava...voi vain kuvitella laukkujen määrän...

Tältä näytti tilanne veneestä käsin noin klo 20.00 vappuaattona. Koirat innokkaina tutkimassa tilanetta. Seuraneidin mökki on kuvassa vasemmalla, eli matka jäiden keskellä on vasta alkanut...

Huh, mökkirannassa yli tuntia myöhemmin. Normaaliolosuhteissa venematkaan menee muutama hassu minuutti, mutta kun joutuu jäitä murtamaan, niin kuluuhan sitä aikaa. Mutta miten muuten kannattais vappua juhlia??

Perjantaina tehtiin sitten ihan urakalla pihatöitä. Tai no, osa teki, osa lepäsi veneen alla työnjohtajan roolissa, Elsa etualalla, aamu veneen alla ja katse järvelle päin:

Mutta ehdittiin me vähän nauttiakin, käytiin soutelemassa...kuva on otettu hetki ennen lähtöä Seinäjoen kisoihin, eli näin me keskitytään Aurinkoisen kanssa kisoihin....katselemalla tyyntä järven pintaa:

Ja kun tänään lähdettiin mökiltä, Aamu yllätti taas. Se nappasi laiturin vierestä ruohotupsun ja otti tupsun mukaan veneeseen. Miksi, sitä ei seuraneiti tiedä, sillä Aamu ei yleensä ole kiinnostunut ruohon syönnistä. Elsa sitä vastoin kiskoo juuri tuollaisia tupsuja maasta minkä ehtii... No, anyway, aikansa Aamu tuota ruohoa piti suussaan ja seuraneiti ei voinut kuin nauraa. Ja lopuksi Aamu laittoi ruohotupsun penkille jolla istui, ja tassun vielä päälle, ettei Elsa saisi aarretta. Hassu mikä hassu. Siis Aamu. 

Kisaraportti toisessa postauksessa. Eihän kisaraportin otsikko voi olla "hulluja" vai voiko??

Eihän me voitu pysyä poissa sieltä mökkisaaresta! Ilma mitä ihanin; auringonpaistetta ja lämpöasteita...joten niin seuraneidin lauma sitten lähti jäiden yli mökille. Kyllähän se jää kesti vielä, eihän tässä muuten kirjoitettaisi näitäkään rivejä, mutta kotimatkalla jään yli tuli paikoitellen venettä ikävä. Ja kuten tavallista, naiset sai mennä ensin, vaikka heikoille jäille...Seuraneiti kun oli varustautunut niillä matalilla kumisaappailla, eikä niillä nokialaisilla. Lätyillä oli kivaa, kuinkas muuten. Aamu kävi tutkimassa mökin takana kuusikossa pupujen jälkiä ja Elsakin näytti nauttivan. Ihme tuo vanhus, kun se ei väsy ollenkaan!

Tuleva kesä on seuraneidin laumalle 6.kesä tuolla mökillä. Kylläpä vuodet kulkee nopsaan...

Niin. Ei me mitään ihmeitä siellä mökillä saatu aikaan. Löhöttiin, käytiin käppäilemässä metsässä, grillattiin makkaraa ja kuunneltiin muuttolintuja. Päivä mahtoi olla näillä leveysasteilla muuttolintujen suhteen vilkasliikenteinen...kurkia ja joutsenia lensi edestakaisin, lokit kirkui, laulurastas luritti kerran metsässä ja peipponen visersi. Lisäksi nähtiin petolintu-pariskunta, mutta mitä lajia herrasväki oli, jää arvoitukseksi, joku haukka kuitenkin.

Mutta kuvathan kertoo eniten

Aamu haikailee laiturilla ja kuuntelee lahdenperällä huutavia kurkia:

 

Aamu revittelee pihalla:

 

Aamupäivällä jäi vielä terasille tälläinen jälki:

 

Mökkiä tuuletettiin:

 

Lounaaksi grillattiin Herra Snellmannin grillimakkaraa:

 

Ja nautittiin terassilla auringosta. Kolme lauman jäsenistä nukahti auringon lämmön vaikutuksesta. Seuraneiti ei kuulu siihen joukkoon..kuvassa Elsa nauttii auringosta:

Sitten käytiin metsässä samoilemassa; Elsa:

 

Elsalla on tapana kiipeillä isoilla kivillä ja Aamu apinoi (Elsa istuu, Aamu taaempana):

 

Aamu kurvaili metsässä:

Paluumatkalla porattiin jäähän reikä ja tarkistettiin jään vahvuus. Aamu totta kai avannossa tutkimassa samaa asiaa:

Päivän aikana oli jää tummunut kovin ja vettä oli aika paljon jäällä:

Runollinen otsikko, mutta totuus on aivan toista. Aamu tuoksuu...nyt shampoolle, mutta aamupäivällä vanhalle kalalle...buak. Eli neiti Aurinkoinen voitti jälleen kerran pika-arpa voiton pesulle. Ehkä naisten päivän kunniaksi, ehkä ei.

Talviloma on sitten löhöilty loppuun. Viikonloppu mökillä, kuinkas muuten ja nauttien luonnon rauhasta. Ei lomaa vois paremmin lopetella. Seuraneiti suosittelee.

Ja näitäkin voi suositella; kesän ensimmäiset herkkusienet on grillattu mökin takassa!

Tai ei nyt ihan sentään, seuraneiti on nukkunut sikeästi, mutta pienen briiffauksen jälkeen seuraneiti sai kuulla nyt aamulla, että tuo koiruus, 4 vee, oli jälleen kerran tuonut sänkyyn ISON LEIPÄVEITSEN!

Noh, tekevälle sattuu, vaimitensenytoli. Itse asiassa leipäveitsen kantamiseenkin ON tälläkertaa ihan oikea syy. Aamu nimittäin oli saanut aamuruokansa sekaan riisiä, muttei ollut saanut esitiskata kuppia missä riisit oli...joten...täytyyhän kaikki tehdä loppuun asti, eli tarkistaa tiskipöytä, jos kuppi vaikka olisi kuonon ulottuvilla...ja siinä rytäkässä sitten tarttuikin se -ah-niin-ihana leipäveitsi jälleen kerran hampaiden väliin. Onneksi Aurinkoinen OSAA käsitellä teräaseita!

Kuvat on viime vuodelta, mutta ihan autenttiset, eli ei mitään lavastettuja "pidä kiinni veitsestä", vaan tämä näkymä on todellakin ollut Aurinkoisen oman käden (kuonon) oikeudella toteutettuja himotekoja...

 

Suojakeli tietää sitä, että lumet tulee jytisemällä katolta. Mutta nouhätä, nyt on ainakin Aamulla kunnon näköalatorni! Korkeusero ei kuvasta pääse oikeuksiinsa, mutta kerrottakoon, että vasemmalla oleva portti on tolpan kohdalta noin 120 cm maasta ja pensasaita kasvaa kivimuurin päällä, joka on noin metrin korkunen, eli korkealta näkee Aurinkoinen mitä kadulla tapahtuu.  

Ja näissä kuvissa Aurinkoinen on TISMALLEEN samassa kohtaa pihaa, mutta neljä vuotta aiemmin. Päivämääräkin on melkein sama, eli pentukuvat on napsittu 16.3. Voi, näitä pentukuvia selatessa seuraneiti on vaarassa sairastua tautiin nimeltä pentukuume

Talvin kylmin yö tuli sitten koettua mökkisaaressa, eli mökillä. Lähdettiin lauantaina tavalliseen tapaan aamulenkille mökkisaareen, mutta maisemat ja sunnuntaille luvattu aurinkoinen sää teki sen, että mökki laitettiin lämpiämään ja eikun tavaroita hakemaan kaupunkiin. Ja harvinaista herkkua, seuraneidin lauma pääsi melkein mökkilaiturille autolla, sillä joku ystävällinen sielu oli aurannut jäälle tien.

Sunnuntai-aamu siis valkeni erittäin kylmänä! Pakkasta ulkomittarin mukaan -23, mutta sisätiloissa suht lämmintä. Asenteestahan aina on kyse, joten ei kun vaatetta niskaan sekä ihmisille, että koiraporukalle ja jäälle kävelemään. Tosin odoteltiin hieman auringon lämmittävää vaikutusta, ennen kuin lähdettiin ihailemaan maisemia. Ja kyllähän to aurinko jo lämmittää!

Lähdössä aamulenkille sunnuntai-aamuna:

 

Jäätiellä. Aura-auto rikkoi jään ja vettä nousi jäätielle, mutta kylmän yön jälkeen tie oli jäätynyt uudestaan:

 

Aamu haistoi kalanrääppyjä jäällä. Kuva on otettu pitkällä putkella, joten koiruus on TODELLAKIN kaukana keikalla:

 

Ja välillä mentiin näin hienosti jonossa, Aamu edellä, Elsa pitää perää:

 

Mutta mökin lämmössä oli sitten iiiiiihana nautiskella, eli Aurinkoinen nauttii auringonsäteistä:

 

Mun Elsa, kymmenen vee, mökkihöperö:

 

Aurinkoinen ihailee maisemia mökin ovella. Ja lelunkin lojuu vieressä...

 

Taas on yksi joukosta poissa. Käytiin pimujen kanssa mökillä, pikkutipit tarvii ruokaa joka päivä. Ja Elsa tietty messissä ja Elsalla saalistajan vaistot tallella. Sillä aikaa kun seuraneiti haki mökistä tipeille siemeniä, Elsa teki sen mitä Elsan on tapana tehdä.

R.I.P hiirulainen

Kuva ei ole tältä päivältä, mutta samassa hommassa Else-Maj kuin tänään ja vieläpä samassa paikassa, häntä heiluen...

Tämä näky kohtasi seuraneidin, kun seuraneiti käänsi katseensa vasemmalle tässä tietokoneella istuessa:

Kerrankin on hyötyä siitä, että kamera on käden ulottuvilla. Aamu tuli jossain vaiheessa tuohon viereen istumaan ja kun seuraneiti kääntyi katsomaan koiraansa, ei voinut kuin nauraa. Aurinkoinen oli käynyt keikalla keittiön kaapissa, tosin tällä kertaa seuraneiti tietää, että kaapinovi ON auki, joten mitään erityis-osaamisia ei Aurinkoinen ole tarvinnut tämän pullon nappaamiseen.

Onneks Aamu ei ole oppinut aukaisemaan pullonkorkkeja, sillä jos niin olis, asuis täällä yksi kappale mustia karvaisia KAAPPIJUOPPOJA!

Nyt se kävi, hovihieroja nimittäin. Elsa tunnisti auton jo kauempaa, Aamulla ei niin syvää suhdetta ole hovihierojaan koskaan ollutkaan, että mitään yltiömäistä hihkumista olis ollut havaittavissa.

Heti kun hovihieroja oli istahtanut lattialle ja Elsa passitettu sohvalle passiin, kellahti Aurinkoinen hovihierojan käsittelyyn. Ei mitään erityistä tutustumista, ei kun kinkusta kiinni ja kaken kanssa rokkaamaan!

Seuraneiti pyysi hovihierojaa tekemään erityisen tarkastuksen lapojen kohdalla, sekä tietty ristiselkään. Kivasti Aamu näytti hovihierojalle paikat, joissa hieronta tuntui erityisesti. Mutta ei hovihierojan mukaan Aamulla mitään ongelmaa ole kroppansa kanssa. Seuraneiti on usein miettinyt Aurinkoisen selän kuvauttamista, ihan vaan tarkistuksen vuoksi, muttei ainakaan tämän päivän käsittelyn perusteella selässä tulisi olla luuston puolesta mitään häikkää. Pienet jännitystilat lihaksistossa johtuu mitä todennäköisemmin siitä, että Aurinkoisella on niin piiiiitkä selkä. Mutta nartullahan tuleekin olla piiiiiitkä selkä. Joten nyt jatketaan lomailua, kun Aurinkoinen on kopeloitu "terveeksi".

Talviloma, KYLLÄ! Ja Aurinkoinen nauttii seurasta ja siitä, että keittiössä tuoksuu ruoka. Tai no, ei Aurinkoinen pelkkään tuoksuun tyydy, vaan teki pitkästä aikaa tullauskeikan tiskipöydälle...ja tämä näky kohtasi seuraneidin:

Seuraneidin viimeinen lomapäivä. No, jo tässä onkin lomailtu melkein 6 viikkoa yhteen putkeen. Jotain pientä räpellystä ollaan loman aikana tehty, mutta ei mitään ihmeitä saatu aikaan.

Arki alkaisi myös Aurinkoisella tänään illalla. Viralliset agiharkat jatkuu, ainakin seuraneidin vetämällä ryhmällä. Aurinkoisen kanssa mennään pällistelemään ns. villiin ryhmään, eli vapaareeneihin, joissa kuitenkin reenari paikalla. Taukoa on tullut hyppelyistä, ihan tarkoituksella. Agility alkoi maistua puulta, sekä pilotin (seuraneidin), että Aurinkoisen mielestä. Aurinkoisella mieltä sekoitti juoksut, seuraneiti ei nyt ihan voi syyttää samaa syytä (vai voiko?). No, saas nährä, kiinnostaako tuota leidi Diivaa tänään mikään. Mitähän varais iltaa varten mukaan? Huumoria vai lahjontarekvisiittaa? Ehkä molempia. Mutta huumoria enemmän. Jos antais huumorinkukan kukkia, sillä tuo Rentunruusu alias Wildflower, alias Aurinkoinen osaa ainakin renttuilla!

Seuraneiti on muuten huomannut Rentunruusussa taasen yhden aikuistumisen merkin. Aurinkoinen ei enää (toistaiseksi) rohmua tavaroita tiskipenkiltä. Kaikki välineet saa olla rauhassa. Mutta kuten sanottu, ehkä toistaiseksi.

Aurinkoisen velipojalta tuli viestiä, tai siis velipojan emännältä. Ei Aurinkoisen suku nyt ihan niin viisasta ole, että itse ovat nettiä oppineet käyttämään....niin, Aleksi-velipojalla on nykyään viralliset kotisivut. Ja seuraneitikin sai Aurinkoisen ja Else-Majn sivut taas uusittua. Eli jotain järkevää on tullut loman aikana tehtyä (???)  

Eipä tässä muuta sanottavaa ole, kuin KIITOS tämän iltaisesta! Asianomaiset kyllä tunnistavat itsensä, joten vielä kerran kiitos "hengenpelastajille".

Aamukin kiittää. Ja on tyytyväinen. 

 

Yes, jotain positiivista sentään kaiken kurjuuden keskellä.

Patti, joka ilmestyi heinäkuun alussa Aurinkoisen huuleen, on häviämässä, katoamassa, puts vek. Onneksi. Seuraneiti on seurannut pattia kauhunsekaisin tuntein; kasvaako se? Pitääkö soittaa lääkäritädille? Pitääkö patti poistaa? Nyt näyttää siltä, että patturainen tosiaan häviää omia menojaan. Mikä lie ollut patturainen, mutta ei se tuossa heinäkuun puolessa välissä ollut oikein kivan näköinen, koska suuruus oli jos sitä luokkaa, ettei huulipoimut aina pysyneet suun sisäpuolella. Oli nimittäin Aurinkoinen aika riettaan näköinen välillä. Huulet törröllä ja bedroom-katse (alaluomien takia). Mutta nyt näyttää tosiaan siltä, että Aurinkoinen säästyy kirurgin veitseltä. Tällä kertaa.

Kuvatodisteet siitä, ettei seruaneiti puhu tällä kertaa palturia:

Patti huulessa 1.7.08

patti huulessa 29.7.08

Treeni-ilta pellolla, pitkästä aikaa. Aurinkoinen lähti innoissaan seuraneidin kanssa autolla, näytti jopa hieman siltä, että se näytti kieltä Elsalle, kun lähdettiin. Siis siksi, että Elsa jätettiin kotiin.

Mutta minkä ihmeen takia kannattaa raahata koiraa treenihin, kun koira on kuin tervassa uitettu täi? Tehtävät EIVÄT ole liian vaikeita, treenikamut tuttuja, paikka tuttu. Seuraneitikin on Aurinkoiselle tuttu, eli paineita EI tulisi ottaa mistään ulkosesta tekijästä, paitsi ehkä siitä, että on ollut treenitauko. Okei, sää oli lämmin, mutta ei koko ajan. Ja vettäkin oli mukana puoltoista litraa. Mutta kun ei, niin ei. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Seuraneiti on näin I.......................I lähellä heittää hanskat tiskiin ja antaa periksi. Sitä kai se haluaa, Aurinkoinen, istua katsomossa ja seurustella? Ilmeisesti. Ja seuraneiti on nyt niin kypsä, että penkkiurheilijan kausikortti on jo melkein maksettuna Aurinkoiselle. Ainakin pariksi kesäksi eteenpäin. Sen verran täytyy puolustaa Aurinkoista, että tekihän se työtä, juu, kävelyvauhtia. Suoritti tehtävät Aurinkomaiseen tyyliin, harkiten, ajatuksen kanssa. Mutta ei seuraneidin kanssa TAI seuraneidille. Yssikseen, issekseen. Juu.

Masentaa. Siis ihan oikeesti.

Kerrankin jotain hyötyä siitä, että omistaa lätyn. Tai siis Aamu Aurinkoisen, joka ajattelee. Joskus. Oikealla hetkellä.

Lomat lähenee loppua ja lauma suunnisti mökkisaaresta mantereelle tuossa illansuussa. Pohjoistuuli osuu ilkeän kylmästi seuraneidin mökin rantaan, niin tänäänkin, eli puuskittainen tuuli puhalsi kylmiä henkäyksiä rantaan. Seuraneiti oli vienyt kasseja laiturille, odottamaan veneen lastausta. Yksi lastausta odottavista veskoista oli kylmälaukku, sellainen "vanhanaikainen" styroksinen. Koirat tietysti rannassa, laiturilla, melkein veneessä. Tietäähän ne jo mitä kassit ja pussukat laiturilla tarkoittaa.

Seuraneiti siis mökissä tekemässä viimeistä tarkastusta, kaikki ok. Rannasta kuuluu hihkaisu, "voi vitsit, mitä sä oot löytänyt, hieno juttu" saa seuraneidin uteliaaksi....mitä se Aurinkoinen nyt on bongannu??? Ei kai vaan sorsapoikue ole rantautunut mustikoita syömään? Apua. Seuraneiti lähestyy rantaa, kauhunsekaisin ajatuksin, mitähän Aurinkoisella on tällä kertaa työn alla??

Mutta tällä kertaa Aurinkoisesta oli ihan aikuisten oikesti hyötyä. Kylmälaukusta oli tuuli vienyt kannen ja kansi oli lentänyt veteen. Ja Aamu oli käynyt hakemassa styroksisen kannen ja kulki se suussa erittäin ylpeänä mökkiä kohti. Olihan taas näky. Seuraneiti ei voinut kuin nauraa. Aurinkoinen istahti siis styroksinen kansi suussa seuraneidin eteen ja sai todellakin fiksun koiran maineen tänään. Kerrankin oli flatista jotain hyötyä. Ihan oikeasti. Ei oo mennyt noutoharjoituksen hukkaan, ei.

Molemmat seuraneidin koirista ovat kehittäneet useita eri keinoja hyötyä eri asioista. Aamu Aurinkoisella on hieman hassu tapa kerjätä, tai siis vaatia huomiota...Aina kun joku kaksijalkainen istahtaa alas ja jalat/koivet/kintut on esillä, Aamu tulee ja istahtaa jalkojen päälle. Perverssi koira taimitensenytoli, noh, joka tapauksessa Aurinkoinen VAIN haluaa, että sitä rapsutetaan mahasta...varpailla. Muutama sukulainen on kysynyt ihan reilusti Aamun istuttua heidän jaloilleen, että "mitä se NYT tarkoittaa"...sillä Aurinkoinenhan EI ole mikään pieni neiti (painaa about 33kg) ja on jotenkin jatkuvasti kärsivän näköinen (roikkuvien alaluomien vuoksi). Niinpä. Kaikki kannattaa hyödyntää, eli jos jossain törröttää ylimääräinen jalkapari, voi seuraneiti taata, että Aamu hakeutuu kohta seuraan. Ei siis tarvitse talvellakaan pitää töppösiä jaloissa, kun omistaa Aurinkoisen!

Entäs tuo Muori sitten? Juu. Sen hierontaan on aktiivi-kisavuosina kulutettu euro, jos toinenkin, mutta fiksuna likkana Elsa pitää nykyään itse huolen siitä, ettei selkä jumitu. Elsa nimittäin tapaa asetella jonkin esineen, kuten esim pallon tai ison kepin selän alle ja sitten sheikata selällään kunnolla sen esineen päällä. Tänään viimeksi Elsa veti kunnon rumbat tuolla ruohikolla...iso keppi selän alla. Ei oo Muori kipeä tai jäykkä selästänsä, sen näkee notkeudesta. Kyllä fiksut pärjää!

Jos Aurinkoisessa on normaalisti 5 vaihdetta ja se "käy" vaihteella 1-2, mitä ihmettä seuraneiti voi tehdä koiralle, jos vaihteita äkkiä löytykin useampia, vaihde loksahtaa kohtaan 8-9 ja kaikki kontrolli katoaa?? Apua. Jälleen kerran sai seuraneiti todeta, että Aurinkoinen tekee tasan niin kuin se haluaa, kaikesta opitusta huolimatta.

Me nimittäin reenailtiin hieman eilen...vesimarkkeerauksia ja pienen äänitehosteen kanssa. Seuraneiti olisi eilen halunnut löytää vastauksen niihin kaikkiin kysymyksiin, joita taasen eilisen reenin jälkeen nousi aivokoppaan.

Seuraneiti ei tunnistanut koiraansa samaksi koiraksi. Kuin Dr Jekyll ja Mr Hide. Kyllä me lopuksi saatiin kone käymään pienemmälläkin vaihteella, mutta ihmeen sisukas ja uskomattoman itsepäinen Aamu ihan aikuisten oikeasti on. Ei seuraneidillä ennen tälläistä "susi lampaan vaatteissa"-flattia ole ollutkaan. Kun sais saman vaihteen päälle agikisoissakin. Sillon vois yks sun toinen reenikaveri hämmästyä ;o)

Elsa sai eilen herätyksen, palokärki-sellaisen. Elsa Eläkeläistähän ärsyttää suunnattomasti palokärjen huuto. Itse huutaisu muistuttaa kovin paljon pillin vihellystä ja jokaikinen kerta, kun palokärki huutaa täällä mökillä, Elsa haukahtaa. Siis ihan jokaikinen kerta. Eilen tuo iso tikkalintu sitten pyrähti tuohon mökin kulmalle syömään muurahaisia (tai jotain muuta) ja lähtiessään tietenkin huuuuuuusi. Elsan reaktio oli kuin sotaan lähdettäessä; se haukkui raivoisasti ja lähti laukkaamalla katsomaan äänen aiheuttajaa. Luultavasti muori ehti saada näköhavainnon linnusta ja kuulla äänen samalla, sillä tänään aamukävelyllä metsässä palokärjen huuto sai Elsassa vain karvat nousemaan. Tai sitten ei reviirin ulkopuolella ollut aihetta haukkua. No, saas nährä, mitä Muori tuumaa, kun tikka seuraavan kerran kiljuu...

Seuraneiti heräsi tänään aamulla ilmoitusluontoiseen asiaan. Aurinkoinen oli lähdössä puutöihin, viemään puita venellä mantereelle. OK. Mutta että klo 06.00 aamulla? Lomalla? Seuraneiti käänsi kylkeä ja jäi nukkumaan, Elsa Eläkeläinen vieressään. Muutaman kerran Elsa kävi tarkistamassa, mihin kaveri oli hävinnyt ja palasi sitten vierelle pötköttämään. Klo 08.00 Aurinkoinen sitten palasi savotalta. Ja tuo aikainen aamuherätys kostautui aamupäivällä; Aamu kulki kuin zombie täällä mökillä, eikä löytänyt tarpeeksi hyvää nukkumispaikkaa. Reppana. Se kun on näin lomalla tottunut heräämään vasta klo 9, eli Aurinkoiselle oli kertynyt univelkaa n.3 tuntia!

Ennen aamulenkkiä ja totaalista väsähtämistä vietettiin mukava aamuhetki rannassa. Koirat kahlailivat ja tutkivat vedessä näkyvää liikehdintää. Ikävä kyllä täällä mökkisaaressa vesi on erittäin sameaa, eikä kaloja näy hyvin, mutta jotain nuo sessulit sentään aavisteli vedessä elelevän. Mutta eihän niitä kaloja voi häiritsemättä tutkia, ainakaan Elsan mielestä. Sen verran Muorin oli hypittävä laiturilta veteen, että eihän ne appurat kauan meidän kanssa viihtyneet...

 

Voi viude, kun kamera jäi taas kerran mökille aamulenkillä. Seuraneiti piteli sitä jo kädessä, mutta jätti kuitenkin mökkiin. Ja olishan se pitänyt ottaa mukaan. Aamulla nimittäin oli tänään aamulenkillä sukat jalassa. Tai ainakin se näytti siltä. Tuli mieleen kouluratsu, jolla kauniit, tasaiset sukat joka jalassa. Niin, selvennykseks täytyy kertoa, ettei Aurinkoinen nyt ihan tennissukat jaloissa kulje täällä mökkisaaressa, vaan sattui kahlaamaan rannalla, jossa oli "vaahtoa". Kun Aurinkoinen rantautui vedestä, sillä oli komeat valkoiset sukat joka tassussa, my black beaty...

Jotain asioita muuten voi muuttaa, kun on tarpeeksi päättäväinen ja johdonmukainen! Seuraneiti on tuskaillut Aurinkoisen kanssa jo pari vuotta, koska Aurinkoisen nenä toimii niiiiiin hyvin....ja korvat sitten huonosti. Tämän kesäloman aikana on jotain tapahtunut Aurinkoisen aivokopassa. Nenä toimii yhä, tosi hyvin, mutta nyt on yhteys saatu tuonne korvienkin väliin! Mikälie mokkula sinne on kytketty, mutta nyt meillä on ikäänkuin tutka päällä koko ajan. Saas nährä, jatkuuko yhteys, kun loma loppuu, vai tuleeko katve-alueita...noh, seuraneiti ei tiedä, kenelle mokkulasta valittais...kun mitään irtopaloja ei Aurinkoisessa näy roikkuvan...eli on tainnut mokkula olla tässä tapauksessa sellainen, että seuraneiti voi katsella peilistä palvelun tarjoajaa...

Elsalla on yhteys aina päällä. Toistaiseksi. Vaikka ikää on yli 9 vuotta. Elsa ei nuku, jos seuraneiti on hereillä. Eläkeläinen on aina valppaana, kunnon partiolainen! Yksi asia, mistä ehkä voi aavistella Eläkeläisen vanhenevan on se, että Else-Maj pysähtelee tuolla metsässä vähän väliä kunntelemaan. Ja mitä Elsa kuuntelee? Hiirulaisia. Ennen sen ei tarvinnut pysähdellä, se pystyi seulomaan kaikista äänistä hiirulaisen piipityksen, nyt Elsa pysähtelee ja kuuntelee. Jos vaikka vois iskeä...

Aurinkoinen toi äsken seuraneidille tiskirätin. TAAS. Jotain sentään on niin kuin ennen. 

Dodiin, Ville Vaakku serkkuineen on ulkoilutettu. Olihan keikka. Mutta ei heitetä kirvestä kaivoon! Mutta hiukan sinne päin...

Seuraneidillä on usein hyvin yksinäinen olo näiden asioiden kanssa....mutta toisaalta, ei kukaan muu voi meitä auttaa, jollei itse tee asioille jotain. Kyseessä on mitä ilmeisemmin vaan seuraneidin huono koiranlukutaito...tai sitten flatit on täysin väärä rotu seuraneidille...

Mutta yhden asian seuraneiti koiristansa tietää; ainakin Aamua on "ravisteltava ennen käyttöä" TAI käytön aikana, muuten ei palikat kolahda paikoilleen! Ja juu, kyllä tuota Eläkeläistäkin saa komentaa; eihän ne pumpulista ole... (Nyt ei sitten kukaan saa luulla, että seuraneiti tosissaan hölskyttää koiriansa metsässä...) Joten ei ne kovin sekotetuilta näytä, Aurinkoinen ja Else-Maj.

 

 

Ville Vaakku ystävineen lepää odottaen lähtöä metsään. Kovin ovat unisia, hiukan vielä kylmissään.

Aurinkoinen kävi ohimennen nykäisemässä Villeä "hihasta" , "come on kompis - det svänger ju". Kohta. Kunhan ilma kuivuu hiukan ja kuski on saanut pakolliset kerrossiivojan työt tehtyä.

Ja hybridi Aamu. Vaimitensenytoli... Elsan ruokinta tulis varmaan pitemmän päälle halvaks, jos antais frouvan itse valita sapuskansa. Eläkeläinen nimittäin syö mm. heinää (sekä tuoretta, että leikkurisilppua), tikkuja, multaa, juurakoita, kissanpaskaa, ym, ym. Onkohan sillä ihan oikeesti jotain häikkää mahalaukussa, vai onko kyseessä vaan huono tapa?? Who Knows. Seuraneidin mielestä kyseessä on huono tapa, sillä jos se olis sairautta, ei Elsa olis noin normaali (mikä ON normaali Elsa?).

Seuraneiti teki tänään kesälomatripin Suomen Suurimpaan Kyläkauppaan. Rahaa jäi sinne jonkun verran, eniten siihen kenkäkauppaan sen Suurimman vieressä...Sessulit sai (totta kai) jotain tuliaisia; pari pussillista possukorvasiivuja. Ja ei, ei niitä yhdellä kertaa syödä, siivu kerrallaan, silloin tällöin. Ei nyt ihan syöpöiks sentään ruveta. Possunkorvat, tai salanimellä grisörönit muuten saa riittäämään kauemmin, kun leikkaa ne kahtia pensassaksilla (ei sähköleikkurilla...) Seuraneidillä on tapana leikellä korvia, siis possunkorvia, nuuka neiti kun on...eikä sessutkaan pääse lihomaan tai saa mahaansa kuralle, kun annoskoot on niin pieniä. Kyllä fiksut pärjää! Niin, possunkorvista meillä ei voi puhua oikealla nimellä, eikä liioin käyttää sanaa "keksi", sillä sillon koirat juoksevat keittiöön ja tapittavat tiettyä laatikkoa tai kaappia.

Muita sanoja joita Aamu käyttää ihan joka päivä on "kuppi" ja "lehti". Tosin nykyään seuraneiti ei enää ehdi pyytää Aurinkoista tuomaan kuppia keittiöön, kun on nappuloiden liotuksen aika, vaan Aurinkoinen marssii nykyään kupin kautta ja tuo sen pyytämättä, kun on rekisteröinyt, että ruokaämpärit kolisee. Ja etteikö koirat ajattele???

Koko kevät ja kesä ollaan muuten jatkettu siellä meidän  lenkkimetsikössä erinäisten aarteiden piilottamista ja etsimistä. Viime ajat ollaan piiloteltu yhtä kylkiluun palasta ja isompaa luuta. Aurinkoisella on ihan selvä muistikuva, mihin luut on jemmattu! Jonkin verran se hapuili sen jälkeen, kun oltiin oltu viikko mökillä, eikä kuljettu tuossa aarremetsikössä. Aurinkoisesta näki ihan selvästi, että se muisteli eri paikkoja ja kävi katsomassa sellaiset paikat, joihin ollaan luita jemmattu. Ja Elsa vaan kulkee höyrypäänä mukana. Ja etsii yhtä innokkaana kissanpaskaa. Jos vaikka onnistais. Höyry Häyrinen muuten päästeli taas aamulla oikein intiaanin sotahuudon, kun olin aika lähteä aamukävelylle. Voi että 9-vuotias koira voikaan olla energinen klo 06.00!!

Taas sivistyksen parissa. Kaatosadetta lupaavat pari päivää, joten on taas aika tulla pyykkäämään ja täydentämään ruokavarastoja.

Seuraneiti tyhjensi kameransa. Paljon ei olla kuvia otettu loman aikana ja kuvista päätellen koirat ovat hädin tuskin hengissä...nehän vaan lojuu molemmat laiskan näköisinä...

Aamu Aurinkoinen nurmikolle sammuneena:

Ja Aamu Aurinkoinen laiturille sammuneena: Kuvakulma ei oikein ole Aamulle suotuisa, sillä vaikka neiti ON isokokoinen, ei sen jalat sentään IHAN noin pitkät oo, miltä ne kuvassa näyttää. (Vai olikos se niin, ettei kuva koskaan valehtele??)

Ja sitten Elsa Eläkeläinen: Elsalla on tapana makoilla terassilla ja leputtaa päätä terassin alakaiteella ja siten seurata mitä ympäristössä tapahtuu.

Mutta ollaan me jotain löydetty, kesän ensimmäinen herkkutatti, söpö sellainen.

Ja sitten vielä kuva kummallisen värisestä pilvestä perjantai-illalta:

Aamu mustikassa. Niin, miten saa Aamun mahtumaan mustikkaan??? Heh, heh. Ei mitenkään, sillä Aurinkoinen on IIIIISO. Dodiin, taitaa loma pehmittää muidenkin kuin koirien aivoja....

Seuraneiti siis teki eilen ensimmäisen yrityksen mustikoiden poiminnassa. Heti tuosta mökin kulmalta, metrin verran mökistä alkaa meidän lauman mustikkamaastot. Tänä vuonna ei taida marjoja tulla paljon, vaikka pimujen kanssa osallistuttiin pölyttämiseen, kera tennispallojen. Siis alkukesästä. Ja nyt olis aika korjata satoa. Vaan ei niitä marjoja kovin paljoa ole. Ja kun Aurinkoinen suuren kuontalonsa kanssa vielä valtaa ne parhaimmat mättäät, niin eipä seuraneidin litran kippoon montaa marjaa eilen eksynyt. Aamu sitten löysikin marjoja. Seisoi mustikkavarpujen seassa ja mässytti, niin että kuola valui. Isommat tuo ryökäle ehti ensin syödä ja loput marjat oli sitten niin märkiä, ettei niitä viitsinyt kippoon laittaa. Mutta ihanaa seuraa Aamu oli, jos nyt mässytys ei häiritse kanssapoimijoita.

Mustikoiden jälkeen sitten odotellaan vadelmien valmistumista. Tuolla meidän hakkuualueella on mahtavat vadelmapuskat ja niiden alla ja välissä seuraneiti koirineen viihtyy, kunhan marjoja tulee... Elsalla on tapana etsiä marja-alueen korkein paikka, jossa se sitten istuu ja tähystää. Niin käy tuolla hakkuualueellakin. Elsa istuu jököttää mahdottoman korkean kiven päällä....ei siis käy epäselväksi kuka vartioi ja ketä. Aamua ei vartioimishommat kiinnosta. Se on usein häipynyt nenänsä perässä...tuon klyyffi kun haistaa ne pitkäkorvat, ikävä kyllä. Mutta hyvähän noita mustia on pitää mukana. Heikompia poimijoita voi hirvittää, jos törmää meidän marjapartioon...vaikka toisaalta, jokamiehenoikeus se on muillakin, kunhan vaan seuraneiti saa ensin talven marjat pakkaseen! Niih. 

Aurinkoinen, Else-Maj ja seuraneiti ovat käyneet kampaajalla saksittavana. Koirien osalta saksija oli seuraneiti itse, eikä operointi maksanut euroakaan, mutta seuraneidin hiukset leikattiin kiskurihintaan! Seuraneiti halusi parturoida koirat, ettei me nyt ihan mörrimöykkyjä muistuteta koko lauma; vois vaikka luulla, että ollaan lomailtu saaristossa, eikä käyty ihmisten ilmoilla viikkoihin...noh, ei nyt sentään. Ei me naispuoliset laumanjäsenet niin mörrimöykkyjä vielä olla...

Perusteellisessa tarkastuksessa Elsasta löytyi punkki; etujalkojen välistä, vatsanahasta. Mahtaakohan exspotit taas heiketä?? Seuraneiti ei millään haluaisi myrkyttää koiria kolmannen kerran tänä kesänä. Onkohan kukaan kokeillut sitä luontaistuotetta, jota Ruotsissa käyttävät punkkien torjuntaan? Pulveri kuulemma lisätään koiran ruokaan. Jossakin keskustelupalstalla joku skeptikko epäili, että aine olisi suuremmaksi osaksi vain B-vitamiinia, onkohan näin? Saakohan pulveria jo Suomesta?? Punkkien kanssa kun ei ole leikkiminen. Kun seuraneidin lauma osti tämän mökkipaikan ja koirat olivat tehneet mökille ensivisiitin (Aamua ei sillon vielä ollut) niin punkkeja löytyi molemmista koirista siis Elsasta ja Iiriksestä lähemmäs 60 kpl. Siis molemmista yhteensä, ensimmäisen mökkikerran jälkeen. Tai siis seuraneiti lopetti laskemisen kun punkki nr 57 oli löytynyt...siinä kohdin oli seuraneidin yökötysraja niiden ötököiden suhteen! Monta öttiäistä on vuosien varrella koirista kaivettu ulos ja on niitä ällötyksiä ollut kaksjalkaisissakin. Ihme, ettei kukaan ole vielä sairastunut. Seuraneidillä on rokotukset kunnossa, koskahan TBE ja borrelia- rokotteet koirille tulee markkinoille???

 

Jahas, ei koskaan sais sanoa ääneen, että kaikki on hyvin. Seuraneiti on tässä noin viikon verran ihmetellyt ihan ääneen sitä, kuinka Else-Majn tassut ovat lomaa kestäneet. Vaan nytpä tuo muori kulkee epäpuhtaasti, siis ontuu. Etutassu on pipi, mutta ei hälyttävän pahasti. Seuraneiti teki tassulle pikatarkastuksen ja totesi, että yksi etukynsistä on taasen saman näköinen kuin viime kesänä...ehkä siinä syy ontumiseen? Tai sitten syy olisi Muorin kaahailusta rappusia alas tai kaahailusta tuolla metsikössä, mökillä kun ollaan. No, jos ontuminen on tuota tasoa, niin ilman erikoistoimenpiteitä selvitään. Levolla nuo vammat on ennenkin hoidettu.

Seuraneiti muuten tietää tämän illan lenkin jälkeen, miltä tuntuu seistä pöheikössä, kun hirvi laukkaa noin 20 metrin päässä, vedessä. Pikkasen tuli sellainen olo, että jos tästä pitäis lähteä johonkin suuntaan, kun ei sen hirven rantautumis-paikkaa oikein osannut arvioida siellä pöheikössä...Ja lätyilläkin oli jännää...ainakin Aurinkoisella.... 

Lomalla voi syventyä tiettyihin asioihin, kuten lukemiseen. Seuraneiti on ennenkin hehkuttanut ostamaansa kirjaa; Gunilla Wedeenin "Guldkant på tillvaron - både för dig och din hund" kirjaa. Tieto lisää tuskaa, sen on seuraneiti todennut satoja kertoja ennenkin, mutta aina kun lukee jonkun kirjan, ajatukset muuttavat suuntaa. Tosiasiahan on, ettei yksikään opus voi muuttaa meidän lauman arkea. Mutta ymmärtämystä kylläkin. Kirjassa ei itsessään ole mitään uuttaa, mutta laumahierarkiasta Gunilla puhuu siihen malliin, että jokainen ymmärtää, missä koiran paikka on laumassa. Eri asia on sitten, toteuttaako itse kukin tuota laumahierarkiaa. Mutta kuten seuraneiti on ennekin sanonut, kirjaa voi suositella jokaiselle noutajan omistajalle ja on kirjassa asiaa ihan kaikille koiranomistajalle. Gunillan Wedeenin kennelin kotisivut löytyy osoitteesta www.kenneldoubleuse.com.

Mitäs nuo koirat sitten? Juu, Elsan pönttöilyt jatkuu. Eilen se teki taas yhden nuoruudesta kotoisen olevan tempun. Kävi salamannopeasti autossa; etupenkillä ja takapenkillä...ja yhtä nopeasti se tuli autosta ulos. Mutta autoon jäi hiekkaset tassunjäljet muistoksi Muorin salamannopeasta yllätysvisiitistä. Mitähän se tuolloinkin ajatteli? Koirat kun matkustaa kaltereriden takana turvallisesti takaluukusta, eivätkä ole pitkiin aikoihin matkustaneet "ihmisten tiloissa". No jaa, eipä noita Elsan tempauksia ole ennenkään ymmärretty.

Aurinkoisen juoksut on juostu. Mahtoikohan olla viimeiset ever?? Niin ainakin olis tarkoitus. Nyt vaan odotellaan, että iloinen ja vekkuli Aurinkoinen palaa tänne maan pinnalle ja unohtaa ufoilut. Ei tuollainen koira ole kiva. Pitäähän täällä jotain tapahtua! Jos ens viikolla palais ruotuun ja kävis yhteistreeneissä, nome-sellaisissa. Pientä metsäpuhdetta sillä saralla on harrastettu pitkin kesää ihan "yksityisesti", mutta porukassa treenataan sitten ihan muita asioita.

Elsa on keksinyt täällä mökillä uuden röyhkeän tavan. Se varastaa jääkaapista keitteyjä perunoita. Seuraneidin jääkaappi on mökkiolosuhteissa kaasukäyttöinen ja herkut lattiatasolla, eli täysinäinen jääkaappi avautuu koirien silmien edessä aina kun jääkaapin oven aukaisee. Mitä tekee salamannopea Elsa-Muori?? Se käy röyhkeästi keitettyjen perunoiden kimppuun, jollei ole varuillaan kun jääkaapin oven aukaisee. Muutenhan Elsa ei varasta ruokaa; ei ole varastanut sitten nuoruusvuosien, eli ruoat saa tässä taloudessa olla rauhassa. Paitsi jääkaapissa. Oliskohan tuo muori jo kolme perunaa päässyt kähmimään....ja se tekee sen niin nopeasti, salakavalasti takavasemmalta. Ei aina edes tajua, että Elsa on kyttäysasemissa ja naps! peruna löytyy Elsan mahasta. Onkohan vanhuuden höppänyys ottamassa ylivaltaa muorin aivoituksista?

Seuraneiti on miettinyt tuota Aamun suupatin kohtaloa. Se on ennallaan, mutta kyllä kait se olis poistettava. Voi hitsin hitsi näitä flatteja ja niiden patteja

Elsalla on outo tapa ilmaista hyvää oloa. Elsa tukistaa, eli repii hiuksista. Elsa on tukistanut "aina". Pari seuraneidin tuttua ovat myös joutuneet tukistettaviksi, varsinkin kun yhdellä tutulla on usein poninhäntä, josta voi kiskaista. Elsa tukistaa niin nopeasti, ettei tilannetta voi ennakoida, eikä Else-Maj millään lailla näytä etukäteen mitä on tulossa...Jos tukistamisen voisi ennakoida, voisi siihen varautua; mutta kun kyseessä on nopea Else-Maj, on ennakoiminen mahdotonta.

Kuten äsken täällä mökillä. Oltiin käyty metsässä samoilemassa ja koirat olivat uineet ja leikkineet pallolla jonkin aikaa tässä mökin pihassa. Elsa-muori istui seuraneidin vieressä ja seuraneiti portailla, koirien tasolla. Elsalla pallo suussa. Aamu söi heinää vieressä. Seuraneiti erehtyi jupisemaan Elsalle maagisia ääniä, ääniä, joilla on vain merkitystä Elsalle. Äänien seurauksena Elsa sylki salamannopeasti pallon suustansa ja kävi nopeasti tukistamassa seuraneitiä. Eli Elsa siis käy etuhampaillaan tarttumassa hiuksista ja se sattuu, auts! Mutta eihän tuolle voi kun nauraa, höppänälle.  Seuraneidin puolesta Else-Maj saa jatkossakin tukistaa, ainakin seuraneitiä, sillä se on merkki siitä, että Elsa voi hyvin!

Ajatella, että koko kesä tähän asti ollaan selvitty Elsan tassujen kanssa ilman ontumisia. Ei rimadylin rimadyliä ole tarvinnut antaa, mutta arthroflexiä ollaan syötetty, säännöllisen epäsäännöllisesti. Mahtavaa, kun "vanha" flatti voi näinkin hyvin!  

Seuraneiti on tuohtunut. Täällä kaupungissa sitten jaksetaan jauhaa koiranp*askasta väärässä paikassa, mutta katsaus tuonne lähimetsään saa seuraneidin huonolle tuulelle. Siellä lojuu hylättyjä autoja, vanha kaivinkone, lasia, vaippoja, TV ym ym rojua. Ihottavimpia ovat ne romuautot, joita pojanklopit ovat lykänneet hiekkamonttuun, veteen. Mahtaa akut ja nesteet sopia hyvin luontoon???

Ja sitten nuo Paint Ball -pallukat. Sotaa oli siis käyty ja ammuttu huteja aika lailla, sillä ehjiä maalipalloja oli maasto täynnä. Maatuuko ne? Onko niissä sisällä oleva aine nautittuna vaarallista?? Seuraneiti nimittäin mietti tässä yksi päivä, mitä Else-Maj aina välillä ottaa suuhunsa ja puraisee rikki ja sen jälkeen sylkee pois....höh, niitä pallukoitahan tuo pureskeli rikki!

Ziisus, jos joku erehtyy valittamaan mulle koiranp*askasta! Tekis mieli huitasta valittajaa kakkapussilla. Tarina ei sitten kerro, oliko kakkapussi täynnä sitä itteään, vai ihan tyhjä...

Miten niin tylsää?

Tylsää. Seuraneidillä on tylsää. Sataa, sataa aina vain sataa, mitä nyt tehtäisiin Tiina mietti. Noilla sanoilla alkoi yksi lastenkirja, jota seuraneidille luettiin lapsena satoja kertoja. Ja nyt tosiaan sataa, sataa aina vaan sataa. Ja seuraneiti miettii mitä nyt tehtäisiin.

Lätyt ovat paistaneet tänään lättyjä. Ja kunnon kokki saa tietysti maistiaiset, niin täälläkin taloudessa. Muuten ei sitten olekaan ollut säpinää. Tälläistä ilmeisesti on, kun koira on parhaimillaan. Ne vaan lepäävät kotioloissa, eivät siis tee yhtään mitään ylimääräistä. Näin ilmeisesti kunnon koiran tuleekin toimia. Maata ja nukkua jossain täällä sisätiloissa, ilman että seuraneiti tiedostaa niiden olemassaoloa. Ei stressaa meidän lätyt, ei tosiaankaan! Tai sitten ne vaan kerää energiaa syksyä varten.

Aurinkoisella on tähän asti joka syksy ollut jokin ihme energisyys-kausi. Silloin kun tuo kausi "on päällä", se tekee koko ajan jotain hommaa, eli on aika aktiivinen. Seuraneiti epäilee tuon energisyyden olevan sidoksissa tuon hårmååni-hiiren kiimakiertoon, eli silloin kun valeraskaudet ym. tylsät asiat on podettu, Aamu voi parin kuukauden ajan tosi hyvin ja on todellakin energinen. Kunnes taas seuraava juoksu alkaa lähestymään. Kaikki nämä mielialavaihtelut on saaneet seuraneidin pohtimaan Aurinkoisen steriloimista. Mutta entäs jos tuo rinsessa muuttuukin VIELÄ rauhallisemmaksi??

Kaksi koiraa on tässä taloudessa operoitu, eli kohtu poistettu. Wilmalle operaatio tehtiin pakon edessä, sille tuli märkäkohtu, Iiris taas operoitiin samasta syystä kuin Aamukin olis tarkoitus leikata, eli Iikkuli ei voinut hyvin kohtunsa kanssa. Se vaan masentui ja makoili sohvalla. Seuraneiti muistaa vielä kuin eilisen päivän Iiriksen leikkausta seuraavana päivänä. Seuraneiti muistaa ihmetelleensä, voiko koira muuttua yhdessä yössä niin iloiseksi ja eläväiseksi, haavasta huolimatta?? Ikävä kyllä Iiris ei saanut elää tervettä aikaa kuin 8 kk, jonka jälkeen kasvain rintaontelossa alkoi näyttää ensimmäisiä oireitaan. Hyi ällötys, minkälainen kesä meillä olikaan vuonna 2003. Iiristä hoidettiin, eikä syöpä löytynyt kuin vasta elokuun 15 vuonna 2003. Jos (aina tuo sana JOS), siis JOS olisin tajunnut kuvauttaa Iiriksen aiemmin, olisi syöpäkasvain löytynyt aiemmin. Mutta ainahan näihin asioihin liittyy tuo sana JOS. Ja jossittelu ei enää auta, ei se auttanut silloinkaan.   

 

Aamu Aurinkoinen steppaa. Tanssii Elsan ympärillä niin että lattiat tömisee. Pieniä askeleita, tiuhaan tahtiin. Ympäri, ympäri, ympäri. Peruutusta 2-3 metriä ja taas steppausta. Sivuttain, häntä vinossa. Aamun kosiotanssi ei oikein pure Muoriin. Välillä Elsa nousee ylös ja on olevinaan kiinnostunut Aamun kosiotanssista. Mutta ei, ei se onnistu toisen tytön kanssa.

Jos Aamulle laittais nyt steppikengät jalkaan, niin seuraneiti vois vaikka laulaa "I'm singin' in the rain"...

Meneehän tämä loma näinkin, taloustöissä. Tänään on kokattu ja leivottu. Koirien kanssa, totta kai, mitenkäs muuten. Elsa on jo tottunut leipuri, se tietää jo pelkän valkoisen kipon tarkoittavan tiettyä tehtävää; esipesua. Täällä seuraneidin taloudessa toimii ns "ulkoistettu" esipesu. Tiskikone itsessään hoitaa sitten loput ja se tietenkin toimii sähköllä ja tarvitsee vettä & pesuainetta saadakseen tuloksia aikaan, flattipa toimii koiranruoalla ja vedellä; halvempaa siis? Vaimitensenytoli?

Esipesuohjelma a´la Aamu Aurinkoinen:


Niin, tänään on siis kokattu. Tehty ruokaa, raparperikiisseliä ja vielä kaiken lisäksi kääretorttu, johon seuraneiti änkesi täytteeksi mansikkahilloa ja kermaan sekoitettuja WienerNougat-murusia. Ruokia on jo maisteltu, mutta kenetköhän laittaisi koemaistajaksi tuolle kääretortulle? Tyhmä kysymys, ainakin kaksi mustaa ilmoittautuu vapaaehtoiseksi, silmissä sellainen katse, että luulis ettei täällä ole syöty kuukausiin mitään ruoalta näyttävää..huh.

Tuossa kun pyörittiin meidän iiiisossa keittiössä ja seuraneidillä oli kamera kädessä, tuli kuvattua Elsan räpylöitä. Jostain syystä seuraneidille tuli räpylöistä mieleen Aku Ankka; on siis jotenkin samantyyliset räpylät tuolla Else-Majlla nykyään. Takatassuista siis on kyse ja siitä, että ne ovat aika käytetyn oloiset. Kummasti muori vaan steppailee niillä, eikä todellakaan varo käyttämästä niitä. Ääni Elsalla onneksi ei vielä ole alkanut muistuttamaan Aku Ankan ääntä. Mutta kiljua Elsa osaa. Falsetti-kiljahduksia tulee silloin tällöin, varsinkin silloin, kun Elsan mielestä tapahtuu jotain kivaa.

Tässä Elsan takaräpylät. Kuvassa vasemmalta katsottuna olevasta tassusta on jänteet (?) antaneet periksi ja kuvassa oikealla olevassa tassussa on rustottunut nuljuluumurtuma. Että sellaista.


Mutta yksi monista asioista joita Elsa EI siedä, on seuraneidin jumppahetket. Täytyy tunnustaa, ettei useasti tule jumpattua, mutta tämän hetkinen selkäkipu/jäykkyys pistää huonommankin jumpparin kokeilemaan yhtä jos toista venytysliikettä. Ja Elsa siis sekoaa aina, kun seuraneiti venyttelee. Pahiten se pimahtaa jos venyttelee kädet ylöspäin tai heiluttelee ylävartaloa. Elsan mielestä ilmeisesti kaikki ylimääräinen liikunta on turhaa. Samalla tavalla Elsa pimahtaa ja kiljuu, kun Aamun kynsiä leikataan. Mutta kaikista pahinta eläinrääkkäystä Elsan mielestä on ollut meidän kattimatin siistiminen. Meillä siis oli ennen kissa, Sämpy. Ihanan pörröinen, täysin harmaa, Kadun Kingi. Sämpyn turkki meni joskus mutturalle ja seuraneiti oli totuttanut Sämpyn toimenpiteeseen, jolla mutturat selvitettiin. Eli ne leikattin pois. Mutta Elsa oli eri mieltä asiasta. Mutturoiden selvittely Elsa vieressä oli mahdotonta, sillä Elsa kiljui ja ärsytti huudollaan kissaa. Toimenpide oli pakko siirtyä tekemään vessaan, oven taakse, sillä Elsan käytös oli niin pönttömäistä, ettei sitä voinut nauramatta katsoa. Pysyihän tuo komennosta kauempana, mutta makasi ja kiljui, valmiina ryntäämään ja "pelastamaan" kattimatti pahan seuraneidin kynsistä. Onkohan Elsan mielestä seuraneidissä sadistisia piirteitä??

Ai niin, se torttu. Siitä tuli tämän näköistä. Uskaltaakohan tuota maistaa, vai syöttäiskö koirille?

Yes, Aurinkoiseen on saatu yhteys. Ainakin joillakin "radioaalloilla". Hetkittäin näkee vilahduksen toiminnasta Aurinkoisen hernekopassa. Muuten onkin sitten tylsää. Seuraneiti on aivan varma, että lämpömittari tuossa ikkunalla on rikki; eihän siellä jatkuvasti voi olla vaan +11 astetta lämmintä??

Kylmä sää antaa ikäänkuin luvan surffailla ylimääräisiä kierroksia world wide webissä. Seuraneiti on kulkenut koneen avulla aikamoisia polkuja eri flattisivustoilla ja löytänyt....flattipentuja (ja tulevia yhdistelmiä) Farligt, farlig, men härligt, härligt on joku svenski joskus sanonut. Ja totta, ei noita mustia flattipennun kuvia voi kauaa katsoa, niihin voi tulla himo!

Mutta pienestä suloisesta möhkäleestä kasvaakin ISO möhkäle! Meillä nuo möhkäleet kuluttaa tällä hetkellä lattiaa vaakatasossa, tai no, Aurinkoinen on arvonsa mukaan "yksityis-sviitissään", eli makkarissa ja repo rankana sängyssä. Ja jos siellä päin käy kääntymässä, neiti hädintuskin jaksaa nostaa päätänsä pehmusteilta! Äsken se kyllä innostui seuraneidin kotiintulosta sen verran, että eteisestä lähti mattokin liikkeelle, ihan siis kantamalla. Aurinkoisella on tapana, aina kun kaksilahkeiset tulee kotiin, napata peti suuhunsa tuosta eteisestä. Tänään Aamu sitten kantoi sekä petiä ETTÄ mattoa samanaikaisesti. Järki hoi, se taitaa silloin tällöin jättää.

Voi näitä rakkausongelmaisia. Yhteys Aurinkoisen pääkoppaan on tällä hetkellä katkaistu, sen ajatukset harhailee jossain aivan muissa sfääreissä kuin meidän täällä maapallolla asuvien. Niin, juoksuajasta siis on kysymys, ei mistään muusta äkillisestä pääkopan tyhjentymisestä tai  jakelunhäiriöstä korvien välillä (?). Nyt seuraneiti ymmärtää, mitä jotkut tarkoittavat sanoessaan, että hormoonit sekoittaa nartun pään ja hallitsee elämää. Elsan päähän on ollut ihan muista syistä sekaisin jo vuosia, joten Elsan kohdalla ei mitään hormoonivaihteluita ole koskaan huomannut. Kaupunkilenkkejä kun ollaan kierrelty, on Aurinkoinen mitannut heinänkorsia millimetrin tarkkuudella, siis kirsullaan. Voi hitsin hitsi, kun pojat ovat jättäneet postia. Ja että niitä liruja sitten riittää muistoksi joka jäbälle, eli rusinan kokoisia liruja on jätetty kutsuksi tienvarsille. Elsakin jo näytti miettivän Aurinkoisen ehtymätöntä virtsarakkoa ja stressihän siitä Elsalle tuli, sillä joka kerta, kun Aurinkoinen päästää lirut, on Elsan käytävä kuittaamassa. Ettei vaan matriarkan itsevalta horju näillä kulmilla!

Seuraneidin lauma pakkasi aamulla kimpsut ja kampsut ja lähti mökkisaaresta sivistyksen pariin, ainakin yhdeksi yöksi. Ilma oli aivan kamala, koillistuulta ja mittari näytti mökillä +11 ja ottaen huomioon, että eilen päivällä sama ulkomittari näytti lukua +25, luuli seuraneiti aamulla näkevänsä unta, kun katsoi lämpömittaria. Toisaalta, juuri tälläistähän säätiedotus lupasikin, mutta että heinäkuussa +11 astetta lämmintä?!

Koirat ovat tylsistyneitä. Elsa seurailee seuraneitiä ja Aamukin on jotenkin tylsällä tuulella. Kerättiin me tuossa takapihalla käpyjä; Aamu auttoi ja seuraneiti kulki ämpäri kädessä, johon Aurinkoinen sai kävyn tiputtaa. Ensin se vaan ymmärsi jutun väärin. Kun oltiin saatu käpy ämpäriin ja seuraneiti osoitti seuraavaa käpyä maassa, suuntasi Aurinkoinen ämpärille hakemaan juuri sinne tiputtamansa kävyn. No joo, yritystä sentään oli, mutta hiukan väärällä tavalla. Seuraneiti mietti ensin, opettaako Aurinkoisen poimimaan minkä tahansa kävyn, vai sen, jota seuraneiti on pitänyt kädessään...täytyihän sitäkin toista juttuakin kokeilla, eli löysihän Aurinkoinen sen kävyn, jota seuraneiti oli hetken aikaa pyöritellyt käsissään! Tunnarinoutoa siis, ilman aikomustakaan tokoilla ihan aikuisten oikeesti. Elsakin teki kaikkensa siinä sivussa; se poimi kävyn suuhun ja sylki sen yhtä nopeasti pois; pyöri ympäri, meni maahan, istui, eli tarjosi yhtä sun toista hommaa, mutta täytyy Muori ottaa toisella kertaa käpykouluun, kunhan tuo mänty tuossa pihamaalla taas karistaa oksiensa marjat maahan.

Ja sitten jotain vähän tylsää. Aamun huulien ihopoimuissa on patti. Koiralla ikää 3,5 vuotta ja ensimmäinen pirun patti on ilmestynyt! Tarkkaillaan pattia jonkin aikaa ja käydään eläinlääkäri-tädillä näytillä, mikäli patti kasvaa. Patti ei ole iso ja se on saattanut tulla jostain ulkoisestakin tekijästä, mutta seuraillaan nyt tilannetta. Alla kuva patista.

Lomailu mökkisaaressa jatkuu. Koirille kehitetään pieniä virikkeitä ja kaksijalkaiset lataavat akkuja tehden - ei mitään. Päivät kuluu rattoisasti luontoa seuraten ja metsässä samoillen.

Eilen illalla seuraneiti testaili Elsan muistia tokoliikkeiden suhteen. Ja olihan nuo muistissa, ne mitä joskus ollaan opeteltu. Ei liikkeet nyt ehkä aivan koetrimmissä ole, tai koskaan ole ollutkaan, eikä me mitään vaativia koskaan olla opeteltu...mutta mukavasti sujuu vanhukselta liikkeiden tekeminen ja millä innolla se oli valmis töihin! Kun tuollaista innokkutta katselee, ihmettelee, miksei me sittenkään olla koskaan kokeiltu toko-kokeita! Elsa-muori oli sitä mieltä eilen, että jos olisin käskenyt hakemaan kuun taivaalta, olis se varmaankin yrittänyt, (ainakin muutaman metrin).

Tässä mökkisaaressa, tuolla lahden toisella puolella asuu ihan seko käki. Se kukkuu miten sattuu ja sen verran pitkiä jaksoja, että seuraneiti on jo miettinyt, jos joku on laittanut megafonin metsään ja huhuilee siellä itsekseen. Käki siis kukkuu seuraavasti: Kukkuu - kuk - kukkuu - kuk - kuk - kukkuu....onkohan sillä hikka?? Ja mitä käki itseasiassa tekee täällä Suomessa koko kesän, koska teettää poikaskasvatuksenkin muilla linnuilla??? Lomailee ilmeisesti, niin kuin puoli Suomea.

Eilen illalla myöhään seuraneiti löysi Aamun tutulta paikalta. Rannan tuntumasta, nokka järveä kohden. Siellä se istui koivun alla ja haisteli illan ja yön hajuja. Seuraneiti ikuisti tuon rauhaisen hetken, mutta kuvat tulee myöhemmin näkyville, teknisistä syistä ;o) Tuli eittämättä mieleen "tjuren Ferdinand", eli se härkä, joka Walt Disneyn piirretyssä jouluaattona istuu vaan korkkitammensa alla ja vain haistelee kukkia. Itseasiassa Aamun ideologia on koko sen elämän ajan muistuttanut hyvin paljon tuon härän asennetta. Mitä turhia stressata, kun kaiken voi tehdä joutuisasti ja siten, että asioista ehtii nauttiakin. Toisin kuin Elsan elämänfilosofia. Se on aina ollut: pian, heti, nopeesti ja kaikki mulle!

Ai niin, Elsaa muuten ärsyttää täällä palokärjen huuto. Joka kerran kun palokärki huutaa, Elsa haukahtaa kerran. Sama toistui talvellakin, kun TV:stä tuli mainos, jossa palokärki huusi. Ja Elsa vastasi tietysti haukulla. Pönttö mikä pönttö.

Loma mitä ilmeisemmin pehmittää aivoja. Tai sitten ei. Kyseessä saattaa olla tavallista voimakkaampi riistainto tai sitten otus on tottelematon. Tai periksi antamaton. Tai sitten kaikkea noita kolmea yhteensä.

Ollaan siis mökkisaaressa. Seuraneiti mökissä keskellä päivää laittamassa ruokaa. Rantaan rantautuu sorsaperhe; emo ja about 9 poikasta. Ihmistä ne ei pelkää, vaikka ne kuinka ajais pois....ei muuta kuin suunta aina vaan rantaan päin. Seuraneiti sai pidettyä kaksi mustaa sisätiloissa, silmät kiiluen...paistin toivossa. Lopulta sorsat saatiin ajettua pois ja mitä tekee Aurinkoinen? Ensin se karkaa sisätiloista ilman lupaa....ei muuta kuin takaisin katapulttina mökkiin. Ja vasta hetken kuluttua luvalla mökistä ulos. Ilmassa on suurta metsästyksen tuntua ja kiihkeinä käyviä mustia lättyjä. Ja kun Aurinkoinen vihdoin pääsee ulos mökistä, se ryntää suoraan rantaan ja lähtee uimaan. Nenä käy ja se hakee ja hakee hajuvanaa sorsista. Luojan kiitos ne tiput oli jo kaukana. Mutta Aamuhan ei anna periksi! Se lähtee uimaan, määrätietoisesti. Määränpää mitä ilmeisemmin sorsapoikue, joka tällä välin on jo todella kaukana.

Seuraneiti istui koko ns toimituksen ajan laiturilla, Elsa vieressä. Molemmat seurattiin huuli pyöreinä, mitä Aamu teki. Se oli siis päättänyt löytää tipit. Vaan toisin kävi. Kuntouinnin jälkeen (siis edestakaisin järvenselkää pitkin) Aamu palasi rantaan, mutta linnut oli vieläkin sillä mielessä. Kesti vielä tovin, ennenkuin Aamun adrenaliini saatiin laskeutumaan ja neiti rauhottumaan. Kylläpä neiti olikin kiihtyneessä tilassa! Tuon adrenaliini-ryöpyn kun sais siirretyä vähän muihinkin juttuihin!

Seuraneiti päätti sitten kaikesta huolimatta lähteä turistiksi flattien erikoisnäyttelyyn, joka tänä vuonna järjestettiin kesäleirin yhteydessä, Himangalla. Koiria oli ilmoitettu aika lailla ja katsottavaa riitti koko päiväksi. Omat kullannuput sai jäädä mökkisaareen puutöihin, eikä Aamu Aurinkoinen ymmärtänyt järjestelyjä. Aamulla venesatamaan tultaessa Aamu hyppäsi veneestä ja jähmettyi patsaaksi auton ja veneen välille. Se halusi mukaan! Ihme, sillä Aamu ei rakasta autoajeluja, mutta on ilmeisesti tottunut siihen, että kun saaresta lähdetään, mennään yhdessä tekemään jotain kivaa. Vaan eipä ollut näin tänään!

Himangalla seuraneiti tapasi jälleen kerran Aurinkoisen mamman ja papan; Mirrin ja Wilman. Skotlantilainen tuomari jakeli erittäin vähän vaaleanpunaisia nauhoja, joten se, että Aamun pappa oli PU2 on hieno saavutus. Mutta toisaalta, onhan koirakin hieno, joten ymmärtäähän sen, että tuomaritäti sijoitti Mirri-papan noin hienolle sijalle. Mamma Wilma oli sitten Kaunein Vetskunarttu ja näyttelyn VSP-VET, eli ei huonosti mennyt mammallakaan. Seuraneiti napsi aika lailla kuvia, mutta kuvat löytyy täältä vähän myöhemmin, saariolosuhteista johtuen...

Kun seuraneiti illan suussa palasi mökkisaareen, oli sauna jo lämmin. Kummasti sitä jaksaa koko päivän kahdella limupullolla ja suolapähkinöillä! Aurinkoinen ja Elsa ovat viettäneet päivän puutöiden merkeissä, olivat kuulemma nukkuneet metsässä kaksi tuntia...kun ollaan lomalla, ollaan siis ilmeisesti kunnolla lomalla. Aamu oli sitten kämpillä välillä istuskellut laiturilla ja odottanut seuraneitiä. Uimallako Aamu luuli seuraneidin tulevan???? Kiva, kun joku on kaivannut.... 

Seuraneidillä on varastossa uusia Ikean lelurottia. Ja nuo rotat asustaa vuodevaate-kaapissa. Makoilevat siististi alahyllyllä, odottaen pääsyä kaapista pois. Aamu Aurinkoinen muistaa aina välillä nuo rotat ja käy keikalla kaapissa. Kuten eilen illalla myöhään. Seuraneiti oli käynyt hakemassa kyseisestä kaapista puhtaita lakanoita ja tietenkin unohtanut oven raolleen. Koska ilta oli jo kääntynyt yöksi, seuraneiti löysi Aamun makkarista, puhtailta lakanoilta makoilemasta kyljellään. Pelkkä vilkaisu Aamuun ja Aurinkoisen ilmeeseen, kertoi että nyt on jotain tekeillä. Ilme sen paljasti; pään alta löytyi täysin iskukunnossa oleva Ikean RÅTTA. Aamulla siis huumorin kukka taas kukki, sillain rentunruusumaiseen tyyliin. Tuossa jutussa ei itsessään ole mitään ihmeellistä, koira siis oli käynyt kaapissa hakemassa råtan, mutta kun niitä råttia lojuu muutenkin täällä huushollissa, eikä ne kiinnosta piirun vertaa Aurinkoista. Mutta jos keikan saa tehdä kaappiin, niin johan on Ikean råtat POP! 

Kaikkea sitä kaupunkilaiskoira saakin nähdä! Tallikoirat ymmärrän, että ne törmäilee silloin tällöin rottiin, mutta että ihan elävä ja päiväsaikaan ihmisten ilmoilla, yöks, sanoo seuraneiti. Itse asiassa rottiin on täällä meidän korttelissa totuttu. Naapurin vanhukset pitävät laitonta avokompostia ja voi vain arvata, ketkä siellä pitää juhlia; rotat ja lokit. Tässä muutama vuosi sitten saatiin käydä korjaamassa tuosta aidan takaa vanhusten sinne jättämä broilerin-jämäkasa, ei ne oikein taida ajatella, mitä ötököitä niiden herkuille tulee juhlimaan. Lentokalojakin täällä näkyy silloin tällöin. Siis sellaisia kaloja, joilla mitä ilmeisemmin on ollut siivet, sillä jostain syystä ne on tänne aitojen sisäpuolelle laskeutuneet. Ja muutama vuosi sitten Elsa toi myöhään syyspimeällä sisälle pulun raadon; valmiiksi kynityn ja jäisen. Ei ollut muorin saalistama, vaan mitä ilmeisemmin joku muu, tai sitten sairaus oli sen tappanut, sillä eihän Elsa jäisiä valmiiksi kynittyjä broilerin näköisiä puluja "saalista" eihän??

Niin tuo tämän päiväinen råtta. Se me bongattiin hautausmaan lähellä olevalla lintulaudalla. Elsa sen råtan bongasi, tietysti, sillä Vanhuksella on "sitä silmää" kaikelle, mikä on ihmistä pienempää ja liikkuu vikkelään...

On seuraneidin lauma trimmattu. Vaikka eihän me sinne näyttelyyn olla menossa, mutta koska näyttely on tässä 100 km säteellä, niin pakkohan nuo koirat oli siistiä. Ihan vaan sen vuoksi, että ne muistuttaisi ainakin välillä flattia. Tai no, ainahan nuo on suht siistissä turkissa, se myönnettäköön, mitä nyt korvakarvat ja tassut rehottaa välillä. Aurinkoisella ei tosin ollut mitään trimmattavaa; korvien alle riitti, kun saksia vilautti vain sinne päin, mutta itse korvanlehdissä olikin sitten työmaata. Seuraneiti kun pitää Aamun a´la naturel-lookista; villikukka-muodista, onhan nimikin Wildflower! Elsan taasen voisi karvan kiharuuden vuoksi sekoittaa kiharakarvaiseen noutajaan, sillä sileäkarvaisuus on Elsasta kaukana, ainakin näin kesäisin, kun Elsa kastuu usein. Ja flatin häntä pitää aina olla siisti. Tai toisaalta miksi, sillä se heiluu KOKO AJAN, eli eihän vauhdissa siistiksi leikattua häntää huomaa, vai huomaako?

Trimmauksen innoittamana seuraneiti tarttui mittanauhaan ja mittasi koiriensa ruumiinosia. Arvatkaapa mikä on Elsalla 14 cm ja Aamulla jopa 16 cm??? Ja nartuista siis on kyse.

No johan oli seuraneidillä herätys tänään! Selkäkivun takia oli pakko nousta ylös, vaikka nukkumatti vielä olisi jatkanut satujensa kertomista...mutta kyllä tuli nukkumatille kiirus pois seuraneidin tajunnasta, kun seuraneiti luki paikallisen sanomalehden etusivun otsikon ja pari sanaa hyppäsi kissankokoisin kirjaimin tajuntaan: KARHU ja LEPPLAX. Eli Lepplax on alue, jolla seuraneidin lauman mökki sijaitsee! KÄÄK! No, kun sitten ensijärkytykseltä luki artikkelin, saattoi todeta, että karhu oli jo entinen karhu ja että se oli liikuskellut mantereen puolella, ei siis meidän mökkisaaressa (vai mistäpä tuon tietää????) Oli artikkelin mukaan raadellut lampaan jonka seurauksena karhu oli päätetty ajaa pois paikkakunnalta. Nallekarhu oli sitten ollut asiasta toista mieltä, eli ei suostunut lähtemään paikkakunnalta, joten siihen oli upotettu 3 panosta, joista viimeisin se kuolettavin. Sekin vain 15 metrin päästä ampujasta. Hui hitsi. Mahtanu metsästäjällä olla ollut jäitä hatussa ja vakaa liipasinkäsi, kun nalle on ollut noinkin lähellä ja vielä haavoittuneena. Artikkelin voi käydä lukaisemassa ruotsiksi täältä

Lampaita löytyy täältä lähempääkin...Vaikka seuraneiti asuu melkeimpä keskustassa, voi kaikenlaisiin eläimiin törmäillä lähimaastoissa. Aamulenkillä Aurinkoinen bongasi lauman lampaita! Jo ennestään aika suurehko narttu; Aamu Aurinkoinen kasvoi korkeutta varmaankin 10 cm nähtyään lauman uteliaita määkijöitä. Aurinkoinen seisoi keskellä tietä ja vaan toljotti otuksia. Hiljaa ja uteliaina. Ja mitä tekee taas Elsa-muori??? Tyypilliseen tapaansa, ennen kuin seuraneiti ehtii reagoida, Elsa on haukkunut lammaslauman pystyyn, sillä seurauksella että joukkopako kauemmas oli faktaa. Shit. Olisin niin mielellään esitellyt Aurinkoiselle lähemmin määkijöitä, mutta kun toi Muori on AINA toista mieltä asioista...Ehkä joku toinen kerta

Loma on siis aloitettu siivouksen merkeissä. Seuraneiti on ollut kovin ehtiväinen tänään ja on siivonnut aika monta "koloa", johon on talven aikana pesiytynyt lapasia, myssyjä, pölyä, koirankarvoja jne jne

Mitä tekee lätyt, kun seuraneiti siivoaa? Elsa, tuo seuraneidin varjo, lojuu tietysti jaloissa. Ihan niin jaloissa, että seuraneiti kompastuu Elsaan välillä. Reppana. Se on niin aina täysillä mukana. Ja mitä tekee Aurinkoinen?? Nukkua rötköttää sängyssä!!! Koko päivän!!! Ja kun makkarissa käy, ihan muuten vaan, Aurinkoinen ei nosta edes päätänsä, vaan läpsyttää laiskasti hännällä: "juu, mä tiedän että sä oot siinä, mutta mä nyt vaan huilailen" -tyyliin. Höh. Ainakin tuo osaa ottaa rennosti, näin loman kunniaksi. Illalla olis tarkoitus lähteä noutoreeneihin, ehkä viimeisiin ennen juoksua, sillä kaiken järjen mukaan Aurinkoisen "juna-viikot" alkaa viimeistään torstaina. Jos siis mennään vanhojen sääntöjen mukaan.

Yksi asia Aurinkoisen fyysisessä habituksessa ihmetyttää seuraneitiä. Aurinkoinenhan oli hurjassa vatsataudissa about pari viikkoa sitten ja sai niskaansa lääkettä jos toista. Viime viikolla seuraneiti sitten pisti uudet myrkyt, eli exspotit koirille, ajattelematta yhtään Aurinkoisen "piikityskohtia" niskassa. Ja nyt on Aamulle noussut niskaan aikamoinen patti! Noin kananmunan kokoinen. Seuraneiti havaitsi patturan ensimmäistä kertaa viime torstaina ja patturainen on sitekeesti vieläkin niskassa. Se ei näy selvästi, jos Aurinkoinen seisoo normaalisti, mutta esim ruokakupilla patturainen on kovin selvästi näkyvissä. Nyt seuraneitiä mietityttää, onko kyseessä piikitys-exspot-reaktio, vai onkohan kyseessä jotain muuta ikävää, flateilla niin ikävästi esiintyvää sorttia, eli kasvaimia??? Apua!