Hotellissa remontoidaan. Hyyyyyyvin hitaalla aikataululla. Jos tältä tädiltä kysytään, kaiken pitäisi tapahtua yhdessä päivässä, eli tapettien irrottaminen ja uusien saaminen seinille. Vaan näin ei ole asia, kun KePo remontoi. Kaikki muu näkyy menevän remontoinnin edelle. Eilen KePo laittoi tavoitteeksi, että kaksi viimeistä remontoitavaa huonetta on valmiita jouluksi...unohdin vaan kysyä, mitä joulua hän tarkoitti..

Mutta jotain pientä voi aina tehdä, jotta remontti edistyisi, kuten esim. "riisua" seiniltä koirien valokuvat ja valiotaulut. Ja jokaisen valokuvan ja valiotalun kohdalla on tullut muisteltua menneitä aikoja, menneitä koiria. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Liian harvoin tulee katseltua vanhoja valokuvia. Vai tekeekö valokuvien katseleminen vain kipeää?

Huone, jossa suurin osa seinistä on peitetty koirien valokuvilla, ruseteilla ym. koira-aiheisella, toimii myös tässä hotellissa 'tietokonekeskuksena'. Ts. seuraneiti istuu tässä huoneessa usein. Ja ennen vanhaan, vielä pari vuotta sitten, tuossa ovensuussa loikoili aina seuralaisena Elsa. Elsasta on jäänyt jälki tuohon kohtaan seinää, eikä sitä kohtaa vaan ole tullut puhdistettua, tokkopa lika edes lähtisi pois.

Mutta nyt, kun remontti etenee, on myös tästä huoneesta tarkoitus repiä vanhat tapetit pois ja vuorata seinät uusilla, puhtailla tapeteilla. Samalla siis lähtee se viimeisin, konkreettinen jälki, mikä Elsasta on jäljellä, pois. Elsan jälki katoaa, mutta muistot ei koskaan...

Tänään aamulla olo oli sekava ja surkea. Näin viime yönä unta Elsasta. Ensimmäisen Elsa-unen.

Unessa oltiin isossa koiranäyttelyssä ja jostain syystä Englannissa. Ympärillä paljon upeita, kauniita flatteja. Jostain syystä Elsa oli mukana näyttelyssä, joku esitti sitä kehässä. Se seisoi ylväänä, kauniina, kiiltävä-turkkisena. Katsoin sitä kaukaa ja tunsin olevani ylpeä. Väkeä oli paljon ympärillä, en päässyt aivan kehän reunalle, vaan jouduin ihailemaan koiraani kaukaa. Kehä saatiin valmiiksi, mutten väenpaljouden vuoksi päässyt Elsan luo, vaan kadotin sen ihmisvilinään. Joku nainen, hieno frouva pukeutuneena harmaaseen pukuun, tuli juttelemaan minun kanssani ja halusi nimikirjoitustani asiakirjoihin. Luulin unessa, että allekirjoitan papereita koirani osallistuttua näyttelyyn ulkomailla.

Allekirjoitettuani lomakkeen, hieno rouva leimasi kyseisen asiakirjan. Leima oli kultainen flatti ja jostain syystä leimasin leimasi vain puolikkaan flatin paperiin ja koira ikään kuin katkesi keskeltä kahtia. Heti sen tapahduttua ymmärsin unessa, että olin tehnyt luovutussopimuksen koirastani, olin siis unessa myynyt Elsan jollekin. Siihen heräsin. Siihen tunteeseen, epätoivoon, paniikkiin, hätään. Eihän tässä näin pitänyt käydä.

Aamulla tunsin pettäneeni koirani, voiko sellaista edes tuntea? Tunsin huonoa omatuntoa. Teinkö sittenkään kaikkeni Elsan hyväksi? Toivottavasti törmään Elsaan toistekin, edes unessa, vaikka vaan katsoisin kaukaa... 

 Muistoissa

 Elsa

22.2.1999 - 21.2.2010

Tässä laumassa eletään nyt sellaista aikaa, jota voisi kutsua "tekohengitykseksi". Seuraneiti on hidastanut tahtia, viettää kaiken ylimääräisen ajan Elsan kanssa. On otettava jokainen hetki talteen. Mutta tämä on raskasta aikaa. Pää kääntyy joka hetki Elsan suuntaan; kuinka se voi, hengittääkö huonosti, täriseekö?

Niin, kuinka Elsa voi? Sanotaanko niin, että pää voi hyvin, mutta kroppa huonosti. Mieli sillä on virkeä. Lähtisi ulos jokaisella ovenavauksella, seurailee jatkuvasti, mitä tapahtuu. Hetki sitten, kun olin kellarissa inventoimassa pakastinta ja sulattamassa sitä, oli Elsa ilmestynyt pannuhuoneen oven taakse. Ja pakkohan sen oli tulla tutkimaan, mitä pakastimesta oli löytynyt. Tai itse asiassa, se taisi tulla vain yhden asian takia, eli juuri sen suuren Ikea-säkin takia, joka pursui noutajien treeneissä tarvittavaa rekvisiitta, siis sellaista, jota tarvitsee säilöä pakkasessa... Eli nenä toimii Elsalla vielä erittäin hyvin. Mutta se kynnys siinä pannuhuoneen ja säiliöhuoneen välillä oli osoittautua ylitsepääsemättömäksi....tai no, etupää hyppää, mutta takapää ei jaksa pahemmin ponnistaa. Siksi kellarin rappusissakin tarvittiin työntöapua. Eli voimat vaan heikkenee.  Öisin herätään noin klo 02.30 ja käydään ulkona. Ollaan käyty koko viime viikko. Ja sitten juodaan vettä. Siis Elsa juo. Mutta kuuden hujakoilla Elsa muistaa tulla herättämään, eli nälkä pitää muorin vielä valppaana. Toistaiseksi.

Päivä kerrallaan. Kohta hetki kerrallaan. Saattohoitoa, sitä tämä nyt taitaa olla enemmän tai vähemmän. Ja ylihuomenna Elsan syntymästä tulee kuluneeksi tasan 11 vuotta.

EDIT**** klo 17.30. Elsan vointi huononi jostain syystä äsken...se on selvästi kipeä jostain ja mm. vasen takajalka on erittäin heikko.  Makuulle meno ja makuulta nouseminen sattuu. Särkylääkettä en uskalla antaa, jos vaikka kipuilu on maksaperäistä. Sain yhteyden eläinlääkäriin ja hänen neuvojensa mukaan olen antanut Elsalle kyypakkauksesta kortisonia 3 tabua (50 mg). Elsa on levollinen, söi äsken ja nukkuu nyt olkkarin lattialla rauhallisesti. Onkohan lauantain sisällä touhuilut uuvuttaneet sitkeän sissin? Ja myös se, että seuraneiti on kotona koko päivän...Elsa nimittäin seuraa seuraneitiä joka paikkaan...

Sohva on uusi, mutta sohvalla makoileva on vanha, eli Elsa ...

Elsan kanssa edetään yhä edelleen päivä kerrallaan. Ollaan käyty kerran päivässä käppäilemässä ja kunto/vointi on "vakaa". Köhää on vielä ja eilen Elsalla oli taas kipukohtaus, mahasta johtuva ilmeisesti. Joten ei tässä nyt muu auta, kuin mennä päivä kerrallaan. Viikonloppu vaan aina hirvittää, kun ei tällä seudulla ole sellaista päivystävää, jonka vastaanotolle joskus olisin kipeän koiran kanssa päässyt  . Yleensä kehottavat vaan seuraamaan tilannetta ja ottamaan uudestaan yhteyttä eläinlääkäriin kun arki koittaa . Mutta entäs jos koira menee niin huonoon kuntoon viikonloppuna, että on viimeisen keikan aika? Pelkkä ajatuskin saa mielen apeaksi

Valtakunnassa kaikki hyvin. Tänään. Huomisesta ei kukaan tiedä... Elsa on nukkunut hyvin, syönyt ja käynyt kävelyllä. Pirteä, leikkii vingutuslelulla, juoruaa Aamun touhuilusta...eli ei mitään muistoa eilisestä huimaus-kohtauksesta. Kurkkuansa muori selvittelee vielä, joten kortisoni tai antibiotti ei näytä auttavan siihen vaivaan, aivan kuten eläinlääkäri ennustikin... Seuraneiti itse epäilee, että maksa on antamassa periksi...

Joskus sattuu tilanteita, jotka jälkeen päin hymyillyttää...Oltiin siis eilen Elsan kanssa eläinlääkärissä. Lähdettiin sinne "lennossa", Elsa autoon hoiperrellen, seuraneiti yhtä sekaisin, mutta sekaisin huolesta. Siellä odotushuoneessa oli meitä ennen vuorossa kattimatti, jolla oli aika rokotuksiin. Ja hassua, kattimatin "isäntä" pysähtyi Elsan kohdalla ja kommentoi Elsaa sanoin: "Onpas siinä nuoren näköinen koira!"  Höh. Siis MITÄ? Seuraneiti oli hetken täysin sanaton  ja sai sitten vastattua sille täysin vieraalle ihmiselle: " Ai niinkö, tämä täyttää ensi viikolla 11 vuotta". Hmmm. Niinpä, Elsa huijaa olemuksellaan Äsken kun lähdettiin pienelle käppäilylle muutaman korttelin ympäri, laukkaili Elsa pihalla ja tanssi lelu suussaan...jaa, että vanha ja kipeä? Aina välillä. Kuten sanottu, huominen on arvoitus...

Aamulla ei mitään erikoista tässä laumassa. Molemmat koirat pirteitä, ruoka maistuu ja lääkkeet myös (?). Elsa suostuu ottamaan lääkkeen pienen huijauksen varjolla ja tänään Aamukin oli sitä mieltä, että tuota leikkiä kannattaa kokeilla. Eli Aamu on tässä nyt viikon verran seuraillut pari kertaa päivässä seuraneidin ja Elsan välistä "ota ruutalla lääke ja saat namia"-leikkiä. Mitä tekee Aamu? Päättää tänään tulla kokeilemaan onneansa ja asettuu Elsan viereen tyrkylle, kun mahalääkettä annostellaan pieninä annoksina Elsan huulien väliin....Ja mitä tekee seuraneiti? Tarjoaa tietysti Aamulle maistiaisia  Fiksuna likkana Aamu heti maistiaisen jälkeen kääntää katseen nami-kuppiin, joka on lattialla...sillä sieltähän on nyt viikon verran tullut namia, kun vaan ensin suostuu maistamaan lääkettä ruutasta. Ja totta, saihan Aamukin palkan rohkeasta maistamisyrityksestä!

Mutta sitten siihen hetkeen kun tulin töistä kotiin, eli noin kello 14 jälkeen. Vastassa ovella on Aamu ja oudossa asennossa hoiperteleva Elsa  Siirsin kauppakassin sisätiloihin ja sillä välin Elsa meni kolisemalla portaat alas  Elsa oli aivan kuin humalassa, kaatui vaan vasemmalle. Pääsi kuitenkin takapihalle ja jäi sinne seisomaan. Seuraneiti ryntäsi sisälle puhelinta hakemaan ja sen jälkeen takaisin takapihalle Elsan luo, joka seisoi paikallaan, seuraneidin vihreä tohveli suussa. Elsan yritys kulkea eteenpäin kariutui siihen, että muori vaan kaatui vasemmalle. HÄTÄ! Siis seuraneidillä. Jokin kohtaus Elsalla oli päällä, mutta mikä??? Soitto luotto eläinlääkärille, joka suostui ottamaan meidät vastaan klo 15. Pikavilkaisu kelloon ja missio impossible edessä. Miten saada Elsa etupihalle JA AUTOON? n. 30 kiloista koiraa ei niin vaan kanneta...

Elsa kuitenkin liikku sinne, minne seuraneiti. Joten ei kun Elsaa tukevasti kyljistä kiinni ja kohti etupihaa...siirto onnistui hyvin, mutta miten saada auton avaimet sisältä, siten, ettei Elsa tule perässä eli kiipeä turhaan jyrkkiä portaita? Onneksi Elsa näytti olevan sen verran selkeä, että tajusi, kun sille sanoi "paikka". Tai toisaalta, se tajusi itsekin, että on parasta pysyä paikoillaan, muuteen mennään pitkin lumihankea...

Pienellä avustuksella sain Elsan autoon takapenkille ja sen olemuksesta näki, että olo oli hankala....mutta kuten arvata saattaa, kun tultiin eläinlääkärin vastaanoton eteen ja otin Elsan ulos autosta, ei kohtauksesta ollut tietoakaan!! Koira kulki suoraan, haisteli maata ja muisti vielä ovella yrittää toiseen suuntaan, ei siis eläinlääkärin vastaanotolle...

Käsikopelo-tutkimuksissa ei huomattu mitään poikkeavaa, paitsi että Elsa aristi vatsaa kylkikaaren takaa/alta, eli sieltä, missä maksa sijaitsee. Silmät reagoivat valoon normaalisti, eikä silmissä näkynyt jälkiä kohtauksesta... Joko Elsan kohtaus oli aivoverenkierron häiriö tai sitten oli kyseessä ensimmäinen varoitushuuto siitä, että maksa antaa periksi.  Elsaan tuikattiin ne yleensä viimeiset apukeinot, antibioottia ja kortisoonia, pitkäkestoisia molemmat... Ensimmäistä kertaa tänään, Elsan maailmaan 11 vuotta sitten auttanut eläinlääkäri sanoi, että on aika alkaa valmistautumaan siihen, että on aika luopua...se on nyt sitten totta. Se on sanottu ääneen...

"Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään
Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa
sillä en sun särkyä anna mä en"
(Johanna Kurkela - Sun Särkyä Anna Mä)

Vanhan koiran kanssa on tehtävä tiettyjä muutoksia arkeen. Yksi muutoksista on se, että vanhus ei enää jaksa lenkkeillä samaan tahtiin, kuin ennen, joten kävelyt on suunniteltava tarkoin....Tai no, Elsahan menee vielä täysillä, mutta tänään sen täysillä menon huomaa. Eli Elsa ontuu vasenta etutassuaan. Kaapissa ON särkylääkettä, mutta uskaltaako sitä sille antaa, jos viimeksi suolisto oli kuin kaasukamari  Vaikka onhan meillä kaapissa sitä nestemäistäkin, eli Metacamia...jos sitä kokeiltas muorille...

Muori köhii vielä. On nyt köhinyt jo kaksi viikkoa...mutta kun tuolle köhälle ei ymmärtääkseni ole mitään tehtävissä...mutta joillekin asioille voi tehdä jotain...kuten esim sille, kun vanhus ei pääse yhtä sutjakkaasti sänkyyn.

Mitä saa, kun naulaa pieneen lastauslavaan lisää lautoja, laittaa kumimattoa pohjaan ja vuoraa lavan käytävän matolla? Joo tämän, eli rampin raihnaiselle, eli alustan/jalustan, jonka kautta Elsan on helpompi kömpiä sänkyyn:

Jeestusteippi reunoilla ja keskellä on ihan sen vuoksi, että koirat voi paremmin pimeässä hahmottaa, missä reunat ja keskikohta rampissa on. Eiks oo hieno??

Ja sitten vähän lisää pattitilanteita...tässä on vuosien ajan tullut dokumentoitua Elsan eri näköisiä paukamia, rasvapatteja ja kasvaimia. Taas on muorille ilmestynyt uusi patti kylkeen, aika ilkeän näköinen:

Eihän tuo patti iso ole, mutta aika pahan värinen

Entäs Aamu sitten, miten se voi tämän vanhuksen kanssa? Hyvin. Käytiin eilen taas jäällä ja muutama kaunis kuva tuli napattua rinsessa ryysysestä. Tiedän, ettei syvässä lumihangessa laukkaaminen ole parasta liikuntaa selkävikaiselle, vaikka fysioterapeutti sitä ehdottikin...Aamu kuitenkin vaikuttaa voivan hyvin selkävaivojensa kanssa, sillä laukkaili/ravasi ihan mielellään lumessa (jäällä) eilen:

Hmm. Ollaan käppäilty akkaköörin kanssa, eli koirat,, siis molemmat ovat päässeet kaupunkikäppäilyllle. Metsään ei Elsalla vielä ole asiaa, sillä kurkusta kuuluva ääni tuskin paranee sillä, jos muori menee tuhatta ja sataa lumihangessa..ja jos  Aamulta kysytään, niin metsälenkki olis nyt POP. Vaan mihinkä menet selkävaivaisen kanssa rämpimään??

Elsan kurkkuääni/yskä on ja pysyy. Mutta muori menee kuin juna, ei väsy, eikä pahemmin hengästy....mutta kun kohdataan muita koiria, joutuu seuraneiti selittämään Elsan vointia vastaan tuleville. Elsa nimittäin on remmiräyhääjä, iästään huolimatta ja epävarmuuttaan. Se on vahvasti sitä mieltä, että kaikille kannattaa haukkua, ja rumasti. Ja kun Elsa avaa sanaisen arkkunsa, alkaa köhiminen. Ja silloin joutuu seuraneiti selittämään, että "Elsa voi kyllä ihan hyvin"    Täytyy kyllä olla uudestaan yhteydessä eläinlääkäriin, jos vaiva vaan jatkuu...kortisoniahan en mielellään Elsalle enää syötä...

Kaiken murehtimisen keskellä tulee itselle joskus avuttomuuden tunne. Kärsiikö koira, elääkö se vielä koiralle mielekästä elämää? Elsa ON vanha, ei iältään, mutta vanha ollakseen flatti. Rotuhan on surullisen kuuluisa siitä, että moni koira menehtyy hyvinkin nuorena syöpään...Ja kaiken murehtimisen keskellä vielä ajattelemattomat työkaverit laukovat suustaan kommentteja, jotka saa mielen vieläkin mustemmaksi.

Murehtiminen saa aikaan painajaisia. Aamuyöllä seuraneiti heräsi klo 04.30 kauheaan tunteeseen, eli siihen, kun "jokin musta olento" painoi jalkoja ja paniikki oli kova...ja kun sydämentykytys tasaantui ja valot laitoin päälle, löytyi syy painajaiseen. Aamu. Se nukkui siten, että sen yläruumis oli seuraneidin jalkojen päällä. Ei ihme jos unessa oli paniikki...painaahan tuo otus n. 30 kg

Yö nukuttiin levollisesti....Elsan tärinä jatkui vielä eilen illalla, mutta tänään ei tärisytä. Ilmeisesti oli kyseessä lihajännitys-tärinä, eli vatsakivut laittoi Elsan jännittämään koko kroppaa, josta sitten tärinä...sänkyyn ja sohvalle tekee tuskaa kiivetä (etulapa kipeä?) mutta siihen vaivaan EI nyt anneta särkylääkettä, sillä särkylääke saattoi olla Elsan mahapurujen syy....Täytyy muistaa seuraavalla kerralla, jos tarvis on, tarjota muorille metacamia rimadylin sijaan...

Pienelle kävelyllekin lähdettiin vielä eilen illalla, kun oltiin saatu siihen eläinlääkäriltä lupa (eli ettei keuhkoissa näkynyt mitään hälyttävää). Elsa oli ihan höpö, se kulki puolet kävelylenkistä hihna suussa ja välillä se kulki sivulla "seuraten" eli tapittaen silmiin, aivan kuin se olisi ollut käskyn alla. Seuraneiti ei tunnistanut eilen koiraansa, sillä käytös oli niin ei-Elsamainen . Kaiken lisäksi kun kotiuduttiin eläinlääkäriltä eilen, kulki Elsa aluksi täällä sisätikoissa peruuttaen  Ja jos sille jutteli, kellahti se kyljelleen ja paljasti vatsanahkansa. Hassu koira.

Tänään ollaan käyty käppäilemässä, eikä Elsa köhinyt kävelyn aikana kertaakaan! Köhää on esiintynyt sisätiloissa, mutta siihen vaivaan yritetään nyt caviscon-lääkettä (siis ärtyneeseen kurkunpäähän ja närästykseen).

Ruutan & lääkkeen kanssa touhuilu EI ole Elsan mieleen...ensimmäisen annoksen jälkeen Aamu, joka seurasi lääkitys-toimitusta lähietäisyydeltä, oli muuttunut valko-pilkulliseksi ja keittiön matto ja lattia oli saanut  saman kuvioinnin. 10 ml Elsan mielestä pa*kan makuista tököttiä voi mielummin pyyhkiä lattialta, kuin sulloa vanhan koiran kurkkuun  Vaan seuraneiti onkin asiasta eri mieltä. HAH! Konstit on monet, sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki. Nyt ei Elsalla ole pyyhitty pöytää, mutta pöydän nurkalle laitettiin napuja riviin...ja lääkkeen annostelutoimitus oli onnistunut seuraavan kaavan ansiosta: Ensin Elsalle ruutalla suuhun lääkettä ja heti käsi pöydän reunalle, josta Elsa oli bongannut naput. Mitä tekee ahne koira? Unohtaa suun/pään ravistelun ja keskittyy vaan siihen yhteen vaivaiseen napuun...jonka se sitten sai...heh...sama toimitus uudestaan kunnes ruutta oli tyhjä ja AVOT, Elsa ei edes tajunnut saaneensa lääkettä  Miten niin huijattavissa??

Elsa on vielä hengissä (?). Sillä kuvattiin suolisto/vatsa ja keuhkot. Suolisto oli TÄYNNÄ ilmaa, siitä ilmeisesti kipuilu. Keuhkoissa ei ollut mitään erityistä, eli "torveen" töräyttely-ääni tulee mitä ilmeisemmin kurkunpään ärsyyntymisestä. Ja siihen on syynä mitä todennäköisemmin närästys. Saatiin lääkkeeksi caviscon-lääkettä ja lääkettä niskaan nahan alle, jotta ilma poistuisi suolistosta...

Saas nähdä kuinka rauhaton ensi yöstä tulee

Elsan olo vaan huononee. Viime yönä ollaan herätty klo 03.00, eikä uni tullut sen jälkeen  Elsa on levoton, ei löydä  makuuasentoa, juo paljon, tärisee, jännittää koko kehoa, yskii pienenkin rasituksen jälkeen. Ei pääse kuin vaivalloisesti ylös sohvalle  Se on siis kipeä, ihan oikeasti...

klo 15.00 on aika eläinlääkärille...

Elsan on viimeksi käynyt kävelyllä maanantai-iltana. Ja kuten arvata saattaa, alkaa muori olemaan levoton, kun ei pääse Aamun kanssa käppäilemään...Elsanhan on tarkoitus levätä, koska sillä on jotain kummallista hengitysteissä

Tässä on nyt viikon verran kuunneltu tuota muoria. Mietitty ja kuullosteltu. Tässä mietinnän tuloksia:

Ensin ne hyvät asiat.
- Vaikuttaa siltä, ettei Elsa ole kipeä mistään.
- Ruokahalu ON ennallaan.
- Ei juo enempää kuin viime aikoina on tullut juotua
- Se on yhtä terävä kuin aina ennen. 
- Ei väsy, vaikka touhuaa. Pirteä. 
- Seuraa seuraneitiä koko ajan...

Sitten ne huonot asiat:
- Ääni henkitorvesta (?) kuuluu joka kerta, kun Elsa menee jyrkät ulkorappuset alas, TAI kun se haukahtaa tai lähtee vauhdilla sängyltä tai sohvalta. Tätä olen miettinyt kovin. Näyttää siltä, että nielun/henkitorven viistosti alas laskeutuminen saa aikaan hengitysvaikeuksia. Silti, syödessä tai muuten pää alas päin-asennossa ei törähtely-ääntä kuulu.
- Elsa on selvästi kuihtuntut lihaksistoltaan. Tämä on tietty ymmärrettävää, sillä koira ei ole paljoa liikkunut viime viikon aikana ja se on jo iäkäs flatti. Mutta onko kuihtumiseen jokin muukin syy??
- Onko Elsan hankalampi hengittää levätessään, kuin seisossan....ja mitä se sitten tarkoittaa?

Niin, me siis kierrettiin kortteli Elsan kanssa. Vauhti oli kuin ennen, hihna tiukalla jatkuvasti , 5-vaihde päällä..

Noin 100 metriä kotoa, syöksyy äkkiä yhden talon pihasta meille vieras koira; iiiiiso uros, lapukka tai lapukka-mix. Helvatan helvata. Elsa kimpaantuu koiralle, komentaa sitä ja alkaa kakomaan. Onneksi kakominen loppui heti ja "Luke" saatiin kiinni. Tosin "Luken" omistajat eivät koiraan saaneet mitään tolkkua, vaan seuraneiti sai sen koiran pyydystää. Sanoin kyllä "Luken" omistajalle, mustiin pukeutuneelle nuorelle naiselle, että kannattaisi pitää koira kiinni, ettei jää auton alle...

Nyt Elsa ravaa täällä sisällä ikkunasta ikkunaan ja odottaa Aamua...on ne vaan kamuja, toisilleen tärkeitä...

Elsan vointi on entisellään...se siis kärsii jostain ihmeen hengitysvaikeuksista, jos nyt näin voisi asian ilmaista. On pirteä ja valppaana, liikkuu sisätiloissakin ravissa....nälkäinen, MUTTA pienikin haukkuminen tai hosuminen saa aikaan SELLAISEN yskänpuuskan, että avuksi saa mennä  Kuullostaa siis siltä, kuin Elsa yskisi keuhkoja pihalle. Ääni tulee SYVÄLTÄ! Mutta happea se saa...silti jokin ärsyttää hengitysteissä....

Eläinlääkärin mukaan tilannetta pitää seurata...hmmm. Mutta yskä kuullostaa pahalta, ei miltään "pikkuköhältä". Seuraneiti on selaillut nettiä ja törmännyt sanaan "krooninen keuhkoputkentulehdus koiralla" ja oireet sopii Elsan vaivaan  Lääkitykseksi siihen vaivaan koirille on määrätty kortisonia. Ja sitä Elsa sai hetki sitten, kun yskiminen kuullosti seuraneidin korvaan karmealta. Eihän koiran voi antaa yskiä tuolla tavalla???

Vaikka viime viikolla rokotusten yhteydessä kuunneltiin Elsan pumppu ja keuhkot ja todettiin terveiksi, voi tällä viikolla asiat olla jo toisin  Tarvisiko Elsa lääkekuurin?? Jos sillä vaikka on jokin pöpö keuhkoissa, joka talttuisi lääkkeillä?

Nyt ei seuraneiti tykkää tästä tilanteesta ollenkaan. Ettei vaan tarvitsis sanoa jossain vaiheessa "miksen luottanut vaistooni", kuten esim Aamun spondyloosi-diagnoosin suhteen kävi....

Elsa yskii taas. Kakoo, kakoo, yökkää, yökkää. Mutta voi muuten hyvin. Energinen, ruokahalu ennallaan ja katse virkeä.

Maanantaita vasten yöllä Elsa köhäisi muutaman kerran. Eilen enemmän ja tänään heti pienikin kiihtyminen/haukkuminen saa aikaan aikamoisen yskänpuuskan. Soitto eläinlääkärille ja lääkkeeksi lepoa, lepoa ja lepoa. Mikäli oireet pahenee ja koira tulee levottomaksi, kortisonitabuja kyypakkauksesta. Ellääkäritäti kyseli, miten Elsan yleiskunto muuten....hmmm yhtä virkeä kuin ennenkin, syö hyvin ja on pirteä. Vai hämääkö se vaan?

Mistä sitten on kyse? Seuraneiti itse luulee, että sunnuntainen rasitus jäällä (lumihangessa laukkaaminen) sekä lumen syönti on syitä Elsan ärtyneeseen henkitorveen/kurkkuun/nieluun. Sillä mikäli kyse olisi esim. sydämen pettämisestä, ei Elsa jaksaisi olla noin virkeä, vai???

Pattitilanne. Elsaa EI saa rasittaa kävelylenkeillä ja Aamu tarvitsee liikuntaa, ettei selkä jäykisty. Elsaa EI voi jättää yksin kotiin, tai voi toki, mutta silloin se on rikkonut joko ulko-oven, tai itsensä paniikissa. Kyllähän Elsa eleli yksin 1½ vuotta silloin kun Iiris menehtyi ja ennen kuin Aamu muutti tänne, eikä silloin ollut vaikeuksia yksinolon kanssa...mutta jos seuraneiti tekee sen virheen, että lähtee Aamun kanssa yksin ja jättää Elsan yksin kotiin, on katastrofin ainekset siinä...joten tänään oli hälytettävä apujoukkoja...

Soitto tutulle ja hän lupautui Elsan vahdiksi. TUHANNET KIITOKSET avusta ANN!  

Huomenna sukulainen astuu remmiin, tulee ihan Vaasasta asti avuksi. Noh, hyvähän se on omaa äitiä aina välillä tavata

Elsan uusi verkkoloimi tuli Matkahuollon avustuksella tänään. Ripeää toimintaa toimittajalta. Tilaus tehtiin sunnuntaina ja tänään tuli aamupäivällä tekstiviesti, että paketin saa noutaa Matkahuollosta. Loimeen on tehty parannuksia (tai sitten ei) uusittu malli kuitenkin. Loimi on hiukan liian iso Elsalle, mutta selkämittojen mukaan oikeaa kokoa...en siis palauta loimea, täällä on tällä hetkellä kaksi mustaa BOT-verkkkoloimet päällä..

Tässä Elsa esittelee uutta loimeaan. Ensin takaa. Printti kauluksessa on uusi juttu...

Ja sitten etuosa, jossa suurin muutos, eli se kittana kiinnityssysteemi on tuplattu, nyt ei pitäisi kinnata, kun on mistä löysätä...

 Taitaa olla niin, että Elsa on kuihtumassa pois, sen huomaa Elsan kropasta nyt ihan selvästi. Maksavika tekee tehtävänsä, samoin ikä. Mutta vauhtia riittää vielä vaikka koko korttelin koirille...

Elsa on taas kakonut. Kakoi muutaman kerran maanantaita vasten yöllä ja tänään on ollut muutama kakomis-kohtaus. Viime viikolla rokotusten yhteydessä kuunneltiin pumppu, eikä ymmärtääkseni mitään erityistä kuulunut mistään...mistähän siis on kyse? Onkohan kurkunpää ärtynyt, kun Elsa syö kylmää lunta??  Täytyy seurailla muorin vointia...

Aamu Aurinkoisesta lähti tänään karvaa! Se oli aikalailla päässyt metsittymään; korvia ja kaulaa peitti paksu karva, joka oli sellaista äklöä pehmokarvaa. Nyt huomaa Aamun turkista, että se steriloitiin syksyllä 2008  Aamulla oli ennen täydellinen karvanlaatu, eli sellainen "wash ad go". Kiiltävä, sopivan pitkä (lyhyt). Nyt turkki on pehmosta, hötystä, elotonta.  Tarttis vissii näyttää öljypulloa...

Tässä Aamu ennen "makeoveria", totaalisen kyllästyneenä tulevaan toimenpiteeseen:

Elsa on yöllä piipannut. Ja aamulla huomasin miksi. Sen oli hankala päästä hyppäämään sänkyyn ja sohvalle. Syykin on tiedossa. Tehtiin eilen pakkasessa metsäkeikka ja Elsa tavoilleen uskollisena oli enemmän villi kuin kohta 11-vuotias mummo, eli juoksi metsätietä siihen malliin, että Aamukin välillä pysähtyi katsomaan muorin hommia. Ei siis siinä juoksemisessa mitään vammauttavaa tapahtunut, vaan siinä, kun Elsa kömpi syvästä ojasta ylös. Eli muori oli mennyt ojaa pitkin jonkin matkaa ja kömpi erittäin jyrkkää ojanpiennarta ylös ja juuri tuo kömpiminen taitaa rasittaa Elsan olkavarsia, varsinkin oikealta puolelta...ja oikealta puolelta siksi, että se silloin viime talvena apinoi ja jäi verkkoaitaan kiinni, kun oli PAKKO päästä aidan toiselle puolle syömään puusta kaarnaa

No, onneksi kaapista löytyy Rimadyliä...ja sitten vielä tehtiin Elsan kanssa lyyempi aamukävely ja se vasta oli muorin mielestä mukavaa! Päästä YKSIN seuraneidin kanssa jonnekin, niin kuin silloin ennen vanhaan  Alkumetrit Elsa kulki hihna suussa ja pysähtyi välillä katsomaan seuraneitiä silmiin, ihan kuin varmistumaan siitä, että "ihanko vaan sinä ja minä?".

Arvata saattaa, ettei Aamu ollut tyytyväinen järjestelyihin. Se kun on tottunut siihen, että SE saa lähteä ja Elsa joutuu jäämään. Mutta joskus näinkin. Hyvää harjoittelua Aamulle, kun sitten joskus tulevaisuudessa "pikkurääpäle" muuttaa samaan talouteen. Siis Tuuli tai oliko se Nadya tai sittenkin Candy...

By the way, Elsan iskällä on tätä nykyä naamakirjassa oma ryhmä

Nimittäin rokotuksiin koirien kanssa. Jatkossakin kahden vuoden välein. Tiedän, juu, että ne muut rokotukset Rabiesta lukuunottamatta on voimassa kolme vuotta, mutta oman pään epäselvyyden ja selvyyden vuoksi, sekä jatkuvasti liikkellä olevien pöpöjen takia päätin, että koirat meillä rokotetaan kahden vuoden välein.

Tänään siis uhmattiin äiti-luontoa ja lähdettiin ajelemaan kohti pohjoista, eli naapurikaupunkiin rokotuttamaan koirat. Ja kuten yleensä, seuraneiti onnistuu valitsemaan ajopäiväksi aikamoisen myräkkäpäivän. Uutisissa aamulla sanottiin hirmumyrskyn rajaksi 32 m/s, lapissa lienee tuntureilla puhaltanut tänään aamulla 31 m/s...ja tuo myrsky eteni kohti Pohjanmaata iltaa kohti. No, ei me nyt sentään hirmumyrskyssä ajeltu Kokkolaan , mutta kovassa tuulessa kuitenkin...

Kaikkien mielenrauhan säilyttämiseksi otin koirat yksitellen eläinlääkärin vastaanottohuoneeseen. Elsa ensimmäisenä. Sitä reppanaa on viime aikoina piikitetty siihen malliin, että Elsa tärisee kuin haavanlehti joutuessaan eläinlääkärille. Tänään onneksi ei tuikattu kuin kaksi piikkiä niskaan, mahtoikohan olla Elsan viimeiset rokotukset?

Aamu reagoi samalla tavalla. Se tosin ei tärissyt, mutta se näytti eläinlääkäritädille erittäin selvästi, ettei pitänyt "tilaisuudesta". Viimeksi kun käytiin kyseisessä paikassa, sai Aamu nuijanukutuksen ja sillä kuvattiin selkä...ja se sai sen kirotun spondyloosi-diagnoosin. Mutta Aamu on fiksu, siis ihan oikeasti. Kun kaksilahkeiset vaan turisivat omia juttujaan, eikä mitään alkanut tapahtumaan, päätti Aamu tehdä ensimmäisen siirron. Se nimittäin muisti, että tässä paikassa käydään aina vaa´an kautta. Aamu siirtyi oven vieressä olevalle vaa´alle ja jäi sen näköisenä siihen seisomaan, että akkoja ei voinut muuta kuin naurattaa...OK. Aamun paino siis rekisteröitiin tälläkin kertaa; 31,8 kg. Iso likka, muttei lihava, vaikka kilojen perusteella niin voisi asian luulla olevan... Ja sitten ne pakolliset kaksi ruisketta niskaan ja eikun takaisin autoon Elsan seuraksi. Ulos mennessään Aamun suuhun meinasi tarttua ikkunalaudalla ollut pehmolehmä...hmmm, kerran varas, aina varas... Seuraneiti maksoi piikit ja otti hyllystä mukaansa kaksi säkillistä ruokaa, siis ensin ne säkit maksettuaan...

Eli että tälläinen päivä tässä laumassa. Helposti saa lumimyrskyssäkin tuhlattua 241 euroa

Taas laumassa vilisee...ei ehkä järki, mutta ajatus...eli Elsa keksi taas eilen illalla jotain pientä tekemistä.

Oltiin jo vetäydytty yöpuulle ja Elsa jäi pötköttämään sohvalle. Hetken päästä Aamu havahtuu sängyssä, nostaa päänsä, kuuntelee ja lähtee ripeästi pois makkarista. Jotain ihmeellistä siis on tekeillä keittiössä tai olohuoneessa, sillä Aamua ei yleensä saa noin reippalla vauhdilla ylös, jollei aukaise jääkaapin ovea

Ja mitä keittiöstä löytyy? Elsa. Ja Elsan vierestä pöytäkynttilä. Molemmat lattialla. Pöytäkynttilän on seuraneiti siirtänyt pari päivää sitten siihen lootaan, johon kerätään poltettavia romppeita ja sen oli Elsa siis bongannut roskien seasta. Ja eikä siinä vielä kaikki, Elsa oli hieman maistellutkin kynttilää!!   Hmmm. Koira täyttää siis ensi kuussa 11 vuotta ja nyt se alkaa nakertamaan kynttilöitä...Taisi selvitä myös se, kuka on tämän tietsikkahuoneen roskiksen tyhjentänyt pari kertaa viime viikolla....enää se ei tosin onnistu, sillä roskis tyhjennettiin papereista perjantaina...mutta että Muori alkaa tekemään niitä asioita, mitä se harrasti pentuna ja alle 2-vuotiaana. Huoh. Mitähän seuraavaksi on tiedossa?

Tässä kuva kynttilästä, jota Elsa on ihan sievästi nakertanut..

Elsa, ensi kuussa 11 vuotta löytyi äsken keittiöstä...makoili keittiön matolla ja SÖI paperisia NENÄLIINOJA sieltä laatikosta, mihin me heitetään poltettavia roskia...Joko sillä alkaa viiraamaan tosi pahasti, tai sitten sen mielestä tarjoilu on liian samanlaista...tai sitten se on vaan....Elsan päähänpisto. Taitaa olla tuo viimeinen vaihtoehto lähinnä totuutta.

Iltakävelyn jälkeen Elsa on "huokaillut" kuten sillä on tapana tehdä, kun se haluaa kiinnittää huomiota. Joko se kitisee tai huokailee. Mutta tänään ei huokailut auttaneet, ei auennut herkkuloota...Joten muori ratkaisi asian ihan itse...söi yhden paperisen nenäliinan iltapalaksi kuivatun broilerinliha-palasen sijaan  Ja kun touhua kävin äsken keittiössä ihmettelemässä, nappasi vanhus yhden lattialla lojuvista Ikea-lotista (råtista) suuhunsa ja heilutti vimmatusti häntää...tiesi ryökäle tekevänsä luvatonta, kun herkullisen "käytetyn" nenäliinan jauhoi sisuskaluihinsa... 

Jahas, nyt on seuraneiti vaikean valinnan edessä: mennäkkö huomenna hallille harjoittamaan omaa silmäänsä, eli tutkimaan toisten koirien hyppytekniikka vai mennäkö mökille? Entä jos menen hallille, otanko Aamun mukaan ja annan Aamun loikkia pari sarjaa perusharkkaa, vai päästänkö sen jäälle isännän kanssa loikkimaan? Molemmista asioista Aamu tykkää, mutta nyt pitäis seuraneidin tehdä päätös asiasta...Kuten yksi tuttu tapaa sanoa: "nuku yön yli ja tee päätös aamulla", eli jätetään asia hautumaan.

Aamu on ollut hyvällä tuulella. Käytiin tänään metsässä ja vauhti oli molemmille koirille sopiva. Autotie siellä metsässä oli aurattu, joten hyvin kävi kulkea. Yksi metsästäjä treffattiin ja molemmat koirat ihastuivat "setään" Vähänkö seuraneitiä hävetti sanoa metsästäjälle, että se koira, joka eniten hyppi kasvoja kohti, täytää ensi kuussa 11 vuotta  Ihmeen paljon sitä tulee jutskattua noiden metsästäjien kanssa, vaikka ihan ventovieraita ovatkin. Tämäkin kyseinen vihreisiin pukeutunut kertoi koirajutun siitä, kuinka kannattaisi vaan luottaa koiraan metsällä...

Ja noista edellisessä postauksessa mainituista citypupuista...ne on itse asiassa ihan tavallisia rusakkoja, mutta kutsun niitä citykaneiksi. Kesäisin niihin ei niin täällä törmäile, mutta talvisin ne pomppii ihan miten sattuu. Usein juuri siten, että tulevat kohti. Seuraneiti on huomannut, että rusakon näkökyky ulottuu noin 10 metrin päähän ja jos seisoo paikoillaan, tulevat ne loikkien kohti. Aamun kanssa voi päästä aika lähikontaktiin rusakon kanssa, sillä Aamu vaan tuijottaa (hihnassa ollessaan) pomppivia otuksia. Elsa yleensä haukkuu, huutaa ja kiljuu. Joten muorin näkökyvyssä ei vielä ole putteita. Kuulo sen sijaan saattaa olla hieman huonontunut...tai sitten Elsa kuulee vain sen, minkä se haluaa kuulla. Toisaalta, eihän Elsa ole koskaan kuunnellut oikeita asioita, vaan on aina tehnyt oman päänsä mukaan...ikävä kyllä...

Argh, näitä pakkasia..nytkin mittarissa on -21 (auton mittari näytti jopa -27 astetta)...Koiria ottaa pattiin löhöily, samoin seuraneitiä.

Ja jos ulos uskaltautuu, paleltuu koirilta tassut. Elsa Eläkeläinen, joka ei ole aikaisempina talvina kärsinyt kylmästä, reagoi selvästi pakkaseen tassuillaan, tai siis takatassuillaan. Se räpylän muotoinen takanen haroo enemmän ulospäin ja se käpälä, jossa on se rustottunut nuljuluu, kramppaa selvästi. Koko Elsan takaosa on tönkkö, vaikka sillä Hurtan talvimantteli onkin päällä...  

Aamu Rinsessa sitten palelee ilmeisesti jo sisätiloissa, sillä se ei suostu vapaaehtoisesti tulemaan edes pihamaalle pissille.... Ollaan yritetty keksiä tekemistä täällä sisätiloissa, piiloteltu namia ja naksuteltu...mutta silti tämä pakkaskeli "tökkii".

Ja suru-uutisiakin on luettu... Aamun isä on menehtynyt...yksi seuraneidin mielestä kauneimmista tapaamistaan uroksista on siirtynyt tähdeksi flattitaivaalle, aivan liian nuorena...vajaan seitsemän vuoden ikäisenä. Jotenkin karmivaa, sillä Aamuhan täyttää nyt tammikuussa jo 5 vee,,,täytyykö tässä jo alkaa pelkäämään, että siitäkin on joskus aika luopua? Eihän nimittäin ole mikään tae, että seuraneidin koirista ELSA on se, josta aika jättää ensin... Vanhan koiran kuolema on jotenkin luonnollisempaa, mutta menettää koira sen ollessa parhaassa iässä, on aina yhtä traagista..ainakin seuraneidin mielestä...

Taas jotain ihmeellistä. Eilen illalla, kun valot oli jo sammutettu, alkoi Elsa pärskimään. Eikä siitä pärskimisestä meinannut tulla loppua. Ensin kuului yksi pieni aivastus, mutta sitten alkoi muori pärskimään niin, että nenä löi patjaan ja naama vääntyi kauheaan virneeseen.

Pakkohan valot oli laittaa päälle ja ensin vaan seurata, jos aivastaminen loppuisi itsestään. Vaan ehei, muori jatkoi pärskimistä siihen malliin, että lakana alkoi olemaan jo pärskimisestä märkä..

Vaikka Elsa kuinka yritti olla aivastamatta, alkoi se ensin maiskuttaa suullaan ja sen jälkeen veti oikea puoli kuonosta vinoon, silmää siristi ja sitten kuului MEGA aivastus ja pää heilui holtittomasti.

Kaikkea ehti siinä hetkessä käydä seuraneidin mielessä. Onko nenäontelossa jokin roska tai karva? Mutta miksi se maiskuttaa? Onko nenäontelossa jotain muuta ylimääräistä, jonka vuoksi muori pärskii? Vai onko sillä joku kohtaus?

Siirryttiin keittiöön ja MEGA-aivastelu vaan jatkui, eikä meinannut tauota. Seuraneiti yritti hieroa kuono-osaa, kurkata suuhun ja nieluun, mutta eihän siellä mitään näkynyt...

Sitten seuraneiti keksi antaa Elsalle muuta ajateltavaa - syötävää, jos vaikka nielun normaali liike sais aivastelun loppumaan. Siinäkin oli riskinsä, sillä syötävähän voisi mennä "väärään rööriin". Vaan eipä auttanut syöminenkään, vaan pärskintä vaan jatkui....Ja ikävintä kaikessa oli se, että Elsa aivasti niin lujaa, että pää kolahti nyt lattiaan  Ja tässä vaiheessa seuraneiti alkoi jo tutkailla seiniä, pärskiikö se jo verta???

Onneksi ei. Elsa joi vettä, mutta jatkoi aivastelua. Mentiin makkariin ja seuraneiti sai Elsan mukaansa sänkyyn, oikealle kyljelle lepäämään. Vaikka eihän se helppoa ollut, kun toista kutitti niiiiin vietävästi nenästä. Siihen se sitten rauhottui vähitellen..hieroi ja hiesti kuonoansa petivaatteisiin, mutta rauhoittui lopulta. Muutaman kerran muori vaihtoi yöllä nukkumapaikkaa ja aina liikkuessaan AIVASTI.

Aamu oli tästä kaikesta hieman hämillään. Se istui keittiössä unisena silloin puolelta öin ja katseli välillä Elsaa ja välillä seuraneitiä. Kuunteli pärskintää, kävi välillä haistelemassa Elsan kuonoa ja jäi sitten varmuuden vuoksi nukkumaan olkkariin.

Mutta sitten aamulla....EI MITÄÄN tietoa Elsan yöllisestä aivastelusta! Mikähän ihme sillä meni kuontaloon viime yönä? Käytiin kunnon metsäkävelyllä, löydettin hyvä moottorikelkkaura, jota pitkin käveltiin, ja muori paahtoi menemään kuten ennen...

Vuoden viimeinen päivä. Käytiin metsässä, vaikkei siellä voinut kun kävellä auton jälkiä pitkin. Jonkin verran oli metsästäjien jälkiä, joten koirilla oli nuuskuteltavaa. Ihanan hiljaista siellä oli mutta seuraneidin mielestä liiiiiiikaaa lunta!

Koirat sai sapuskat tuossa hetki sitten. Sen jälkeen Elsa on ollut ihan höpö. Se sai sellaisen energia-paukun, että luulis sen ottaneet huikat jotain energiajuomaa näin uuden vuoden kunniaks.

Heti miten ruoan jälkeen se heittäytyi tuohon eteiseen pedille örisemään ja seisomaan päällänsä. Juu, se tosiaan seisoo päällänsä ja yleensä vielä heittää siitä asennosta kuperkeikan, sillain sivuttain. Hoopo. Kohta 11 vee.

Meni ehkä puoli tuntia ja alkoi a-r-m-o-t-o-n vingutus. Elsa oli löytänyt eteisen korista vinkulelunsa, sen, jota se yleensä vinguttaa aina lenkille lähdettäessä. Tuossa vaiheessa joku täällä jo heitti ilmoille kysymyksen "Mitä se sekoilee?"

Seuraneiti siirtyi saunaan ja saunan lauteille kuului kummaa rapinaa kellarin käytävästä. Elsa. Kukas muu? Ja kun seuraneiti kävi kurkkaamassa rapinan syytä, selvisi mikä siellä rapisi. Elsa oli koko kropan pituudelta ängennyt itsensä 15 kg Eukanuba-ruokasäkkiin. Tyhjään sellaiseen.   Ja koska Eukanuban säkit on tätä nykyä muovisia, eivätkä repeä kuten ennen, teki muori työtä, sillä sen on tapana löytää sieltä säkin pohjalta vakoihin jääneitä nappuloita. Harmi, kun ei kameraa ollut käsillä. Siellä se Elsa ähersi säkissä eikä aikonutkaan keskeyttää hommiansa.

Että sellaista. Niin, että vanha koirako nukkuu vaan? Ei meillä.  

Pakko tähän yhteyteen vielä onnitella blogituttavan uunituoretta katrasta! 8 elinvoimasta ja MUSTAA pentua! Tästä linkistä pääse katsomaan pötkylöitä... 

edit. klo 19:36, UNOHTUI;

****HYVÄÄ UUTTA VUOTTA - GOTT NYTT ÅR****

Vielä syksyllä seuraneiti tilasi Elsan dieettiruokaa kaksi säkillistä kerrallaan. Ja tätähän Elsa siis syö. Hinta huitelee siinä 90 €urossa/säkki, joten kovin halvalla ei tässä hotellissa aamiaista tai illallista tarjoilla! Ja kuten sanottu, vielä syksyllä tuli ruokaa ostettua kaksi säkkiä kerrallaan...mutta nyt iski pessimismi seuraneitiin. Tästä lähtien ostetaan Elsalle ruokaa säkki kerrallaan. Miksi? Siksi, että koskaan ei tiedä, koska on se viimeinen päivä...

Tunnustus: On ollut aikoja, hetkiä, kausia, kun seuraneiti on toivonut, että Elsa siirtyisi paremmille sorsastusmaille. Kauhea tunnustaa, mutta niin sekasortoista meillä on arki joskus ollut. Eli arjesta on puuttunut se mukava tunne, kun omistaa koiran ja sen kanssa on mukava touhuta.Ja  Elsan kanssa on touhuttu. TODELLAKIN. Paitsi silloin, kun se on kipuillut tassujaan, eli enemmän tai vähemmän 5 vuotta tästä taakse päin.

Mutta nyt, kun muori lähentelee 11 ikävuottaan, tulee seuraneidille se toivottomuuden tunne, että Elsasta tulee jonain päivänä luopua. Kuka sitten, kun se päivä on ajankohtainen, on se kaikista uskollisin ja kuka täällä sitten hoitaa poliisin hommia, herättää aamuisin, pitää huolen siitä, että askeltakaan ei voi ottaa, etteikö 'musta' seuraisi?

Hetki sitten käytiin iltakävelyllä pakkassäässä. Elsalla energiaa, kuin pienessä kylässä - taas, jos niin vois sanoa. Ja kun koirat on ruokittu, käy Aamu kiittämässä ruoasta tyhjä ruokakuppi hampaiden välissä - niin tyypillistä Aamua...ja sitten se häipyy torkuille jonnekin...

Vaan Elsa...se istuutuu seuraneidin viereen. Lyö etutassunsa seuraneidin polvelle, katsoo silmiin, siristää silmiä. Ja kun siltä kysyy, mitä se haluaa, alkaa häntä heilumaan...ei kai se mitään muuta halunnut, kuin sen, että katsoin sitä. Se riitti ja on aina riittänyt Elsalle.

Tässä taitaa käydä niin, että seuraneiti huomaa aivan liian myöhään, kuinka mukava koira Elsa itse asiassa on ollutkaan...Jonkun on ollut pakko muuttua...eikä sen muuttunut olento ole Elsa, suurin muutos on tapahtunut Elsan seuraneidissä.

"Niinpä pikku prinssi siis
kesytti ketun. Ja kun eron
hetki lähestyi sanoi
kettu:
– Voi...! Kuinka tulenkaan
itkemään.
– Se on oma syysi, sanoi
pikku prinssi, en minä
halunnut sinulle mitään
pahaa, mutta itsehän
pyysit, että kesyttäisin
sinut...
– Aivan niin, kettu sanoi.
– Mutta nyt alat itkeä!
Pikku prinssi sanoi.
– Aivan niin, kettu sanoi.
– Mutta silloinhan et
voittanut mitään!
– Voitinpas, sanoi kettu,
voitin vehnän
kullankeltaisen värin. Ja
se lisäsi:
– Mene takaisin katsomaan
ruusuja. Silloin ymmärrät,
että omasi on aivan
erilainen kuin kaikki muut
maailmassa. Kun sitten
tulet ottamaan minulta
jäähyväisiä, niin
lahjoitan sinulle erään
salaisuuden.

– Jää hyvästi, hän
sanoi...
– Hyvästi, kettu sanoi.
Nyt saat salaisuuteni. Se
on hyvin yksinkertainen:
Ainoastaan sydämellään
näkee hyvin. Tärkeimpiä
asioita ei näe silmillä."

Parasta joululoman antia on aamut ja Aamu aamulla  Joku on joskus sanonut, että flatti on parhaimillaan, kun se nukkuu  niin no, ihan miten vaan...mutta kyllä täytyy myöntää, että aamuisin on mukava herätä, kun iso musta rötköttää vieressä, usein pää samalla tyynyllä ja se toinen musta selkä seuraneidin selkää vasten. Elsan on tapana nukkua aamuyöstä selkä selkää vasten, koska se ilmeisesti huomaa hengityksestä, koska alan heräämään.

Tai no, Elsan sisäinen kello toimii ilman seuraneidin hengityksen seuraamistakin...tasan tarkkaan viiden jälkeen muori nousee ylös ja käy juomassa. Sen jälkeen se hipsii takaisin makuuhuoneeseen ja alkaa nuolemaan tassujansa. Eli on pirteä kuin peipponen, mutta tietää, ettei saa herättää ja purkaa turhautumisensa tassujen nuolemiseen. Tai sitten sillä on jo nälkä ja mahahapot polttelee, jonka vuoksi on pakko nuolla tassuja...kaikkeen löytyy selitys.

Seuraneiti on Elsan mielestä kökkö, kun rajoittaa Elsan mielitekoja. Elsalla kun on noita metsurin ja puutarhurin taipumuksia pihamaalla, eli kantoja syödään ja maata kaivetaan ja se vähäinenkin multa mitä täältä pihalta löytyy, kulkee Elsan suoliston läpi...Ja metsurin ja puutarhurin hommat ei seuraneidin mielestä sovi vanhalle koiralle. Viime talvena oli pakko laittaa verkkoaitaa ison männyn ympärille, jottei muori olisi syönyt kaarnaa puusta. Vaan miten kävi? Muori hyppäsi kuitenkin sinne verkkoaidan sisäpuolelle puuhommiin ja mitä ilmeisemmin jäi kiinni etutassustaan siihen aitaan...ja kipeäksihän se etulapa sen keikan jälkeen äityi..ja verkkoaita oli poistettava, ettei muori satuttaisi itseään lisää. Kerran flatti. aina flatti. Tai sanotaanko Elsa on aina Elsa, vaikka ikää on lähemmäs 11 vee...

Nyt seuraneiti huomasi, että sama mänty saa kyytiä tänäkin talvena. Mutta mitäs nyt keksis barrikaadeiks? Maakuoppiin eli mullansyömisiiin voi kasata koirien omia jätöksiä, sillä silloin kaivaminen ja maan syöminen loppuu kuin seinään, mutta mitä tehdä mäntyparalle? Muovittaa se juuresta? Hmmm...siinä taas olis näky ja naapurilla mietittävää...vaikka toisaalta, kyllä ne on jo tottuneet tämän lauman temppuihin...

Käytiiin piiiiiiiitkän tauon jälkeen Isacin ja Venlan kanssa (ja tietysti niiden emännän kanssa) metsäkeikalla, eli kävelyllä lumisessa metsässä. Valittiin tuttu metsätie, jossa oli muutama auto ajanut, joten ei tarvinnut niin pahasti rämpiä.

Aamu tanssi ripaskaa jo kotona, kun huomasi että lähdettiin kahdestaan matkaan. Elsa jätetiin suosista kotiin, ei siksi, että se olisi kipeä, vaan ihan siksi, että se menee NIIN täysillä kun on parhaista kamuista kyse...ja sehän tietää kipeitä koipia illalla. Jos lenkki olisi hieman lyhyempi, niin seuraneiti voisi harkita Elsan mukaan ottamista, muttei lumiseen metsään, jossa mennään "satalasissa". Onhan Elsa sentään jo kohta 11 vee, vaikkei sitä kyllä uskoisi, kun katsoo millä vauhdilla se liikkuu. Mutta joukossa tyhmyys tiivistyy, eikä vanhus aina muista olevansa vanha, joten oli viisainta jättää muori kotiin, vaikka se niin kurjalta tuntuikin. Seuraneidin mielestä...ei Aamun...

Mikään ei ollut muuttunut. Edellisestä kimppalenkistä on aikaa melkein vuosi...sinänsä harmi, sillä ennen koirat tapasivat usein, jopa useamman kerran viikossa ja aina pitkien metsälenkkien merkeissä...

Niin, mikään ei ollut muuttunut. Isacin mielestä Aamu on vieläkin AH - NIIN - IHANA. Todisteena tästä on Aamun todellakin märät korvat, sillä Isac nuolee niitä tauotta. Eikä Aamu kommentoi asiaa mitenkään. Tai ehkä se kunnioittaa Isacin "morsmaikkua", saman perheen narttua, eli Venlaa. Kyllähän Aamu osaa käsilaukku-kieltä urosten kanssa (eli huitoo jos on tarvis) mutta kun Venla on mukana, ei Aamu halua nostaa meteliä pienistä asioista, kuten märistä korvista...

Isac ja Aamu siis juoksi jossain edellä. Isac oli niin innostunut seuralaisestaan, ettei tainnut kertaakaan koko lenkin aikana nostaa edes koipea  Venla reppana oli hieman ulkopuolisen oloinen, sillä se yleensä on liikkunut Elsan kunnioitettavassa seurassa ja pitänyt seuraa vanhukselle. Vaan vanhus olikin kotona

Nyt täällä seuraneidin kotona makoilee yksi kipale lättyjä koppuraisin korvin, eli korvista näkee, että ollaan lenkkeilty. Elsan kanssa taktikoitiin, sitä kun ei seuraneiti voi jättää kotiin yksin, mutta jos joku toinen sen tässä taloudessa jättää yksin talonvahdiksi, onnistuu yksinoleminen Elsaltakin...onneks. Ja olihan Elsa aikoinaan yli 1½ vuotta yksin, kun Iiris kuoli ja ennen kuin Aamu muutti meille. Mutta että jättää muori ja lähteä Aamun kanssa - ehei, silloin saa varautua täällä lähiössä yhteen mustaan, joka juoksee pitkin katuja ja etsii meitä...sekin nimittäin on koettu, silloin syksyllä 05

(Laitetaan muistiin, kun oma pää on niin hatara; Elsalle ei ole 'tarjottu' Tehobactia kolmeen päivään. Juominen on ollut vähäistä, tai ehkä se syö ulkona sen verran lunta, ettei vesikupista vesi vähene)

Tänään oli taas yksi sellainen iltapäivä, joka jätti jäljen sinne "hyvänolon" muistilokeroon. Aurinko näyttäytyi jo kuudetta (vai seitsemättä?) kertaa adventin aikana, joten jos vanhaa kansaa on uskominen, kesä on aurinkoinen, ainakin 6-7 viikkoa.

Lähdettiin siis taas metsäkeikalle tuulen tuiskua uhmaten. Lunta oli metsään pyryttänyt jonkin verran, mutta vielä Ooppeli jaksoi kyntää  Tehtiin sellainen "kelloa vastaan lenkki", eli kiirettä piti pitää, että ehdittiin ennen kuin pimeä laskeutui...

Reippaasta kävelystä huolimatta koko lauma nautti. Elsa ehkä eniten  Se meni taas kuin pieni pupu, edes takaisin  ja laukassa. Välillä piti pysähtyä jyrsimään luminappuloita varpaiden välistä. Siis Elsan. Ei seuraneidin. Sen verran tuo muori nykyään nauttii, että kerran jopa Aamu pysähtyi katseellaan etsimään Elsaa. Ja yleensähän asia on toisin päin, eli että Elsa miettii, mihin Aamu on kadonnut.

Nyt pitää vaan osata nauttia. Koirat voivat hyvin ja huomenna alkaa pitkä joululoma. Töihin taas 7.1.

Eikä Elsakaan ole juonut suuria määriä vettä. Ei tainnut Antepsin olla kuin haitaksi, samoin kortisoni. Tehobact-kuuri jatkuu (1 mitta/ruokailu). Muori taitaa sittenkin nähdä joulun 2009. (Nyt se ON sanottu ääneen, saas nähdä, kadunko vielä sanojani...)

Minen taaskaan jummarra. Kolme yötä on mennyt autuaasti höyhensaarilla, eikä Elsa ole käynyt juomassa. Tai onhan tietysti aina olemassa sellainen mahdollisuus, että seuraneiti EI ole kuullut Elsan käyvän juomassa. Mutta voisin melkein 100% varmuudella sanoa, ettei muori ole käynyt vesikupilla kolmeen yöhön.

Ja vielä viime viikolla se kävi juomassa kolme kertaa yössä! Mitä ihmettä on tekeillä? Vai oliko se Elsan köhä/kennelyskä/kurkkukäheys syyllinen hurjaan juomiseen? Ei mine jummarra

Mutta hyyyyve näin, en valita. Melkeinpä tekis mieli laulaa: "Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu, väki nukkuu" ♪ ♫ ♪

Ai niin. Tänään tuli keksittyä uusi keino millä jumpata Aurinkoisen kylkiä...Aamu kun usein käy kaapista hakemassa iloisen värisen pölyhuiskun ja kantaa sitä pitkin huushollia...tänään sitten seuraneiti keksi osoittaa Aurinkoisen peräpäätä pölyhuiskulla; aina kumpaakin kylkeä vuorotellen. Eikä flattia tarvitse enempää härnätä, sehän pönttö tarttui syöttiin kuin kala täkyyn  Eli kyljet on tänään jumpattu.

Seuraneiti sai sitten eilen vuorostaan jumpata aika lailla, koska tuo samainen rinsessa ryysynen oli löytänyt melkein tyhjän "tehojuoma"pullon jostain ja kuljetellut sitä pitkin taloa. Eli Valion Gefilus Max-tehojuomaa löytyi sohvalta ja kolmelta matolta...eli jumppatuokio koostui kyykkimisestä rätin kanssa. Tai noh, Elsa auttoi hieman siivouksessa, eli se etsi niitä tehojuomalänttejä lattialta ja matoilta. Kerrankin muorista oli jotain ihan käytännön hyötyä...

Lunta pyryttää sakeasti, yes, taitaa tulla valkoinen joulu. Seuraneidin laumassakin valmistaudutaan joulun viettoon - ihan positiivisissa merkeissä. Tai ainakin siltä näyttää tässä vaiheessa. Kaikki lauman jäsenet siis ovat sitkeästi hengissä, vaikka viikko pari sitten tilanne näytti sen asian osalta hiukan uhkaavalta.

Vaikkei pidä nuolasta ennen kuin tipahtaa vaimitensenytoli...Mutta taatelikakku-taikina jämät kylläkin voi nuolla, jos muorilta kysytään. Höh, se höppänä istui ja kitisi jo valmiiksi malttamattomana, kun taateleita keitettiin. Taitaa vanhus tunnistaa taatelikakun hajun  Eikös se joulu muodostu niistä jouluperinteistä? Ainakin Elsan mielestä. Eli siis taatelikakun teko voi vain loppua yhdellä tavalla, eli siten, että lätyt saa esipestä taikinakulhon, tai tässä tapauksessa kattilan, jossa taatelikakku on tehty. Nam. Koirat kiittää

Pakkanen paukkuu. Mikä sen ihanampaa kuin lähteä käppäilemään kahden kahjon koiran kanssa hämärtyvään metsään... Elsa vanhus ei ole pariin viikkon päässyt metsään, kun ei kunnosta ole ollut takeita...happi on ollut huono, mutta näyttää siltä, että sisupussia ei niin vaan nujerreta. Lähdettiin siis iltapäivästä metsään.

Jo heti alkumatkasta huomasi, että meno oli haipakkaa. Aamua hädin tuskin näkyi, se meni kaukana; turhan kaukana. Ja Elsakin on alkanut irtaantumaan ihan kiitettävästi. Hyvä vai huono asia? Hyvä siksi, että näkee koiran nauttivan, huono juttu siksi, että tiedän että Elsa voi mennä hukkaan, jos se hätääntyy, eikä löydä seuraneitiä. Mutta tänään nenä ja hajut veti puoleensa.

Ja ne hirven-maha-suoli-jätös-kasat. Heti alkumatkasta lätyt löytyi ihan polun vierestä herkuttelemasta. Ensin seuraneiti luuli herkkupöydän antimiksi metsurinpa*kaa, sillä metsikköä oli harvennettu sitten viime käynnin. Vaan niin oli myös metsästjät kaataneet hirven sitten viime käynnin ..Noh, matka jatkui...

Elsalla vaihde 5 päällä. Se meni L-U-J-A-A! Laukkasi, laukkasi, laukkasi. Vääristyneet takajalat vaan näkyi, kun muori mennä kaahasi. Ja nyt en edes liiottele. Vauhtia tosiaankin oli!

Kello oli jo niin paljon, että seuraneiti valitsi lyhyemmän reitin. Niiiiin. mutta mihinkäs ne koirat hävisi, kun piti kääntyä vasemmalle polkua pitkin? Elsa tuli takaisin, vaan ei tullut Aamu. Siinä me sitten seistiin Elsan kanssa polun risteyksessä ja odotettiin. Alkoi jo hämärtää. Elsa kitisi. Ja totta, kyllähän seuraneiti tiesi, missä Aamu oli...se oli siellä seuraavalla hirvenraadolla, noin 300 metrin päässä. Ei auttanut kutsuminen, ei vihellys. Ei, siellä oli ja pysyi.

Ei auttanut kuin lähteä hakemaan Aurinkoinen...eihän se sieltä herkkupöydästä vapaaehtoisesti poistu. Ja kuin maan nielemänä katosi Elsakin. Hupsista. Hetken seuraneiti jo ehti miettiä, jos koirat sittenkään löytyisivät sieltä raadolta, vai onko kenties mörkö vienyt molemmat mustat? Täytyy myöntää, että olo oli hämmentävä. Että Elsakin otti hatkat! Sitä ei ole vuosiin tapahtunut!! Ja iltakin jo hämärsi...

Mutta sieltähän ne ryysyset löytyi, jyrsimästä sitä ah-niin-ihanaa pötsiä.... Tämän päivän metsäkeikan tulos oli kaksi lättyä vatsat täynnä hevonpeetä ja hirvenrääsyjä. Ja seuraneiti vaan hyräili "Ei korvia, ei korvia" sillä tänään lätyt selvästi olivat vaan kiitollisia autokyydistä metsään, muuten ei niitä seuraneidin seura kiinnostanut

Elsa ei köhinyt/selvitellyt kurkkuaan vaikka pakkasta oli n. -15 astetta. Eli köhän suhteen kaikki ok. Mutta se juo, juo ja juo..

Hei hulinaa. Ulkona -11 astetta ja toppahousut on kaivettu esiin kaapin kätköistä. Koirat on ulkoilutettu ja olihan haipakkaa menoa. Aamulla oli kiire, sitä varmaan paleli ja Elsalla oli myös kiire, mutta vain siksi, että se ehtisi seuraavalle "herkkupalalle" ennen kuin seuraneiti. Siis onhan tuo koira uskomaton!

Elsa siis jäljestää kaupunkiolosuhteissa. Se kulkee nenä KIINNI maassa ja etsii, etsii, ETSII koko ajan syötävää. Ja vauhti on sen mukainen, eli aikamoista duracell-kyytiä. Oli ihan pakko ääneen nauraa yhdellä pyörätiellä, sillä Elsa meni siihen malliin, ettei siinä touhussa enää ollut mitään järkeä.

Kävi jopa mielessä, että se on täysin seniili ja dementoitunut, eikä todellakaan tajua, että hihnan toisessa päässä on koko matkan roikkunut a) seuraneiti b) Aamu. Aamu siis toisessa hihnassa, seuraneidin jatkopalana. Elsa siis meni taas kuin juna, Intercity-sellainen. Lujaa ja tasasen tappavaa vauhtia. Välillä pieniä hidastuksia, vain siksi, että nenä havaitsi jotain syötävää, joka lennossa sitten syötiin.

Tämäkö koira "teki kuolemaa" vielä viikko sitten???  Itse asiassa juominen on vaan lisääntynyt ja nyt ollaan useampana yönä käyty ulkona tarpeilla, siis koirat, ei ihmiset , sillä se mikä menee sisään, on myös tultava ulos. Onneksi seuraneidin työpäivän pituus ei ole kuin 6 tuntia, joten luulisi muorin pystyvän pidättämään sen verran. Muutoin voi olla vesivahingon paikka tässä huushollissa. Hyväksyisköhän vakuutusyhtiö sellaisen vesivahingon? Siis että koira on ku*su niin paljon, että lattia lainehtii? Sillä Elsa todellakin pissii ja paljon, eli yhtä paljon kuin se juo...

Tuolla iltakäppäilyllä tuli mieleen se meidän edellinen vanhus, Wilma, joka kuoli vuonna 2002 kunniotettavassa yli 13-vuoden iässä. Wilman vauhti oli loppuvuodet sellaista...ah, niin ihanan rauhallista. Wilma halusi joka aamu leipomolle, syömään leivänpalasia ja sinnehän me joka aamu mentiin. Viimeisellä keikalla vaan saatiin soittaa kuljetuspalvelu hakemaan meidät pois sieltä leipomolta. Vaikka meiltä leipomolle on tasan kaksi kadunkulmaa.

Koskahan olis tarvetta alkaa pitämään kännykkää lenkeillä mukana, jos vaikka Elsan kunto pettää? Tänään tosin teki mieli itse poistaa hetkeksi duracell-patterit, sillä seuraneidille tuli aidosti hiki iltakäppäilyllä, vaikka ulkona on -11 astetta ja kylmä viima...  Huoh...

Tänään on koirien osalta ollut hyvä päivä. Elsa on päässyt parille pienelle käppäilylle ja Aamun kanssa seuraneiti kävi "erämaassa" kahdestaan piiitkällä ja hermoja hellivällä iltapäivävaelluksella. Joulukuinen metsä; erämaa näytti taas parhaat puolensa. Ohut lumikerros oli satanut ja maa oli koskematon, ei siis muita jälkiä, ei metsästäjiä, ei metsäneläjiä. Yksi ukkometso bongattiin ja Aamu leikki kerran jeesusta yhden erämaa lammen jäällä...siinäpä ne tapahtumat siltä keikalta.

Toisin sanoen, jää kestää jo noin 30-kiloista koiraa/flattia. Eli joulukuusi saadaan ehkä omasta metsästä, saaersta, sillä ovat luvanneet vielä kylmempää ensi viikoksi. Vaasassa oli joku 19-vuotias nuorukainen hukkunut heikkojen jäiden pettäessä,,joten saas nähdä miten kuusen haun käy..

Enää 5 työpäivää ja sen jälkeen piiiiitkä joululoma. Ihanaa. Loma tulee tarpeeseen.

Elsa Else-Maj Eläkeläinen porskuttaa. Kortisonitablettien antaminen keskeytettiin, sillä juominen vaan lisääntyi entisestään. Eikä muutakaan lääkitystä ole jatkettu, lukuunottamatta Tehobactia. Viime yönä nukuttiin, eikä seuraneiti havahtunut Elsan juomiseen kuin kerran, sekin ihan hetkeä ennen kuin herätyskellon oli määrä herättää aamuvarhaisella klo 05.30. Köhää ei siis ole ilmennyt öiseen aikaan, mutta tänään keskipäivällä oli kurkusta kuulunut kerran jotain "ylimääräistä".

Muuten Elsa voi hyvin. Pirteä, syö hyvin ja olisi mielellään lähdössä kävelylle. Mutta taidetaan ottaa iisisti vielä muutama päivä. Äsken se mennä pölähti kellariin. Kellarin ovi aukesi tassun ja kuonon avulla ihan lennossa ja Muori mennä tuhisi kellariin. MInkä ihmeen takia kellariin? Yleensä Elsa ei siellä käy ihan aiheetta, mutta jostain syystä siellä piti nyt käydä kääntymässä...Ja totta kai Aamukin sinne pölähti. Yläkertaan kuului selvästi, että Aamu aukaisi pesuhuoneen oven ja kävi saunan puolella ja joku kolisutteli ruokatynnyreitä...hmmm, jollei yläkerrassa tarjoilu pelaa, niin miksei mennä kellariin apajille?

Että silleen. Koira, eli Elsa, jolla ilmeisesti on jotain ongelmaa hengitysteissä, kennelyskää tai ei, on sitkeästi vielä elämässä kiinni  

Päivät menee sekaisin. Yöt on olleet sekaisin. Huoli ja murhe kaivertaa mieltä. Toivo ja epätoivo. Hetki hetkeltä toinen tunteista vie voiton. Ja samalla tunteet vie voimia. Kaivertaa mieltä niin että sen näkee jo seuraneidin olemuksessa.

Toivo ja epätoivo on tuttuja tunteita, kun kyseessä on Elsa. Kuinka usein näiden vuosien aikana seuraneiti onkaan toivonut ja toivonut ja taasen vaipunut epätoivoon. Joko hyvässä tai pahassa. Muutama vuosi sitten seuraneiti toivoi sitä viimeistä MEJÄ VOI1-tulosta Elsalle. Ja se toivomus toteutui. Nyt toivomukset on siirtyneet aivan toiselle tasolle.

Nyt on päällimäisenä toivomuksena se, että Elsan kunto kohenisi. Tai itse asiassa, kun tuota vanhusta katsoo, niin eihän se kipeältä vaikuta. Vai olenko sokea? Elääkö se vielä koiralle arvokasta elämää? Nyt yritetään parantua jostain ihme köhä-taudista, jos se nyt sitten on jotain köhä tautia. Yritetäänkö turhaan? Onko toiveet turhia? Mitä huominen tuo tullessaan?

Elsa ei ole väsynyt. Ei sitten ollenkaan. Äsken, kun ruoan jälkeen mentiin pihamaalle käppäilemään, luuli Elsa ensin, että se pääsee kävelylle. Ja se onnellisuuden puuska purkautui ilmoille Elsan iloisena kiljahduksena. Vaan eipä lähdetty kävelemään. Kulutetaan iltaa kotosalla, jotta muori saa huilata.

Nyt Elsa istuu makkarissa, sängyllä ja odottaa Aamua. Vai odottaako se näkevänsä tonttuja? Miksen voi olla kuten Elsa; eläisin tässä päivässä, en muistelisi menneitä, enkä varsinkaan ajattele huomista ja huolehdi tulevasta.

Ainahan sitä saa toivoa.

Kuvassa Elsa hetki sitten, odottaessaan Aamua lenkiltä kotiin. Vai tonttujako se katselee?

Dodiin. Seuraneiti otti 1½ tunnin iltapäivätorkut ja heräsi pirteänä ja kokosi ajatuksensa uudelleen. Ei auta itku markkinoilla. Vaikkei tässä nyt markkinahumusta ole tietoakaan.

Meillä päin siis on liikkeellä kennelyskää, tai jotain sen tyylistä koirien köhätautia. Muutama koira on sairastunut, joten kyllä tauti on tarttuvaa. Seuraneidin reeniryhmässä on yksi tautiin sairastunut ja huhun mukaan hallissa käyneistä koirista joku muukin olisi saanut tartunnan

Mutta onko Elsalla kennelyskä? Vai onko kurkussa/nielussa jotain "muuta"? Aiheuttaako esim närästys sen, että kurkunpää on ärtynyt? Nyt olis lääkitysvaihtoehdoissa seuraavia valittavia: kortisonitabut, yskänlääke, Antepsin. Ja ruokaan lisätään Tehobactia, että maha kestää. Sotasuunnitelma on siis seuraava: kortisoonitabuja (kyypakkauksesta) kolme kertaa päivässä, tabletti kerrallaan. Mahdollisesti yskänlääkettä, mutta kestääkö mahdollinen närästysmaha vätkää yskänlääkettä? Entä onko Antepsinista apua? Vai onko Elsalla muita kipuja, eli olisiko särkylääke se oikea vaihtoehto?

Kortisoonin mukana tulee jano...eli vettä menee siis jatkossa vieläkin enemmän!  Otetaan nyt päivä kerrallaan. Ihmeellisintä tässä touhussa on se, että Elsa on pirteä kuin peipponen, nälkäinen ja seuraa seuraneitiä kuin hai laivaa...eli ei kunto nyt niiiiin huonolta vaikuta. Paitsi yöllä. Miksei sitä köhää ilmene päivällä? Vaikka Elsa makoilee ihan samalla tavalla? Miksi kaikki kurjat asiat tulee aina yön pimeinä tunteina?

Aamu. Aamu, Aamu, Aamu. Sen ilme oli tänään näkemisen arvoinen, kun se nosti tyhjän, kannellisen voirasian lattialta suuhunsa ja puristi leukansa yhteen. (Voirasia oli siis hetekä aiemmin nuoltu puhtaaksi...Aamun toimesta, Elsallahan on rasvansyöntikielto) Ihme ja kumma, lootasta kuului melkein täsmälleen sama ääni, kuin Aamun naksuttimesta. Ja joka kerta, kun Aamu kiristi leukoja, kuului "naks" ja Aamun korvat meni hörölle. Kyllä se ihmetteli! Nyt sitten sopii vaan toivoa, ettei se vahvistanut itselleen "esineen pureskelua", eli naksuttelemalla itselleen...

Valvominen jatkuu. Nyt on kaksi yötä kuunneltu tuon vanhan koiran kakomista ja juomista. Se ei voi hyvin. Piste. Elsan seistessä ei sen huonoa oloa huomaa, mutta heti kun se käy makuulle, alkaa raskas hengitys ja hetken päästä pitää nousta kakomaan ja yrkkimään. Ja sitten mennään juomaan. Kahden litran vesikuppi tulee täytettyä 3 kertaa vuorokaudessa...eikä Aamu käy kupilla ollenkaan...Ja tähän vaivaan Elsalle pitää syöttää kyypakkauksesta kortisoonitabletteja  

Ymmärrän, ettei virusperäiseen kennelyskään ole lääkitystä. Mutta jos ei kyseessä olekaan kennelyskä?? Ja jos on, niin hyvä niin....koira todennäköisesti parantuu

Seuraneidillä on erittäin huono huumori nyt. Alkuyö tuli kuunneltua Elsan kakomista, enkä ole nukkunut klo 02.20 jälkeen. Toissa yö melkein samalla kaavalla...

Ja Aamukin pitäis jaksaa hoitaa...

Ainakin kahta tässä taloudessa väsyttää. Elsa taitaa olla väsynein, ikävä kyllä. Muutama päivä sitten tuli sanottua, että tuleva joulu on Elsan viimeinen, mutta nyt tuntuu siltä, etten ole varma, näkeekö  Elsa tulevaa joulua  Se yrittää olla "hengessä" mukana, mutta tänään sen katse on ollut jotenkin surullinen. Kipuja? Aina niin pirteä ja sisukas Elsa on tänään ollut vaisu. Kuumeenkin mittasin, sitä ei ollut, lämpö oli 38,6.

Joku lohdutti ja sanoi, että ainakin ihmisillä, jotka sairastavat maksan vajaatoimintaa, on hyviä ja huonoja päiviä. Toivotaan, että nyt on vaan kysessä huono päivä.

Niin kauan kun on elämää on toivoa, mutta kun toivo alkaa hiipumaan on aika päästää irti. Se on meidän ihmisten oikeus JA velvollisuus...

Väsyneenä kaikki tuntuu kurjemmalta..

Aamulle tehtiin eilen joulusiivous. Turkkia, sitä erittäin vähäistä, karsittiin tietyistä paikoista vielä enemmän, eli tassuista, korvista ja hännästä. Häntähapsutuksesta lähti liiottelematta arviolta 5 cm, mutta olihan häntä ehtinyt muotoutua aivan karmeaksi...Kuinkahan pitkiksi nuo hapsut kasvais, jos antais kasvaa? Muutoin sitten muutos ei ole niin näkyvä...Täytyy vaan ihmetellä, kun sanotaan, että steriloidun nartun karva muuttuu pehmeäksi ja sitä itse karvaa tulee lisää...Siis MITÄ karvaa? Vielä kesällä Aamu oli kauniissa, sileässä karvassa, nyt on peuhko imuroitu Dyson-paran kautta mustaan pussiin...

Nyt tuo otus Aurinkonen makoilee BOT-verkkoloimi päällä. Käytiin käppäilemässä lyhyt aamukävely ja nyt odotellaan iltapäivää, jolloin on tarkoitus lähteä metsäkeikalle koirien kanssa...

Elsa juo paljon  Mutta Antepsin-kuuri loppui muutama päivä sitten, ihan siitä syystä, ettei lääkettä enää kaapissa ollut. Joten tänään on tarkoitus käydä päivystävässä apteekissa hakemassa mahalääkettä lisää, jos vaikka muorin olo vähän helpottuisi. Nyt tuntuu siltä, että tuleva joulu tulee olemaan Elsan viimeinen.  Vetää kieltämättä mielen hieman apeaksi, vaikka tiedossahan tuo tosiasia on jo ollut jonkin aikaa... Ja niin raadollista kuin se onkin, on seuraneiti viettänyt viime aikoina yhä enemmän aikaa etsiessään ensi kevään pentueita...noita samoja mustia tulee katseltua

Nyt on taas aika ajatella järjellä, eikä niinkään sydämmellä. Elsan verikokeiden tulos tuli, eikä se tietenkään ollut hyvä  Onhan ihan selviö, ettei maksavikaisen vanhan koiran maksa-arvot enää parane, päinvastoin. Edellisestä verikokeesta on vuosi aikaa ja nyt arvot kuulemma oli kymmenkertaiset viimeksi otetuista arvoista. Enempää ei eläinlääkäri arvoista kertonut, vaikka on ne edelliset arvot muistissa, joten on selvää,  että kun ne kertoo kymmenellä, on tulos huono...Loppu on siis lähempänä kuin alku, mutta näinhän se on vanhan koiran kanssa. Ainoa, mitä ei tiedä, on se, milloin loppu on käsillä... Jos Elsa lopettaa syömisen, on syytä huolestua...sen nyt sanoo järkikin, sillä Elsa ahneena koirana on aina syönyt hyvin.Nyt siis jatketaan dieettiruoan voimin ja nautitaan joka päivästä, jolloin tuo duracell vielä viipottaa.

Aamu. Niin. Sen vois ilmoittaa "Pientä pintaremonttia" tai "INNO"-ohjelmiin. Ei siksi, että se olis kiinnostunut remontoinnista...vaan siksi, sisustustyyli a´la Aamu on aika, sanoisko....moderni. Vai mitä sanotte siitä, kun tiskiharja löytyy sohvan ALTA? Tai vessapaperi tietokoneen vierestä? Tiskiharjaa olisi kyllä saanut etsiä kauan, jollei itse sisustaja olisi itseänsä paljastanut, kun yritti tassulla kahmia tiskiharjaa sohvan alta...Ja se, että vessapaperirulla löytyy tietsikan vierestä ei johdu siitä, että seuraneiti olisi erityisen sottuinen, vaan ihan siitä, että Aamu noita rullia aina kuskaa edes takaisin...

Ai niin, se Elsan köhä. Liekö ollut joku virus, sillä enää ei Elsa köhise...Joten se siitä yskästä. Lääkettä siihen ei sitten annettu, sillä ei liene viisasta rasittaa Muoria nyt turhilla lääkkeillä...

Mitähän vielä? Jo jonkin aikaa on täällä ihmetelty Elsan "huonoa happea", eli läähätystä. Läähätys ei ole kipuläähätystä, vaan sellaista suu auki, suu leveästi auki -läähätystä. Alkuviikon kipuilut on jo yhtä menneitä kuin tämän talven lumet, joten jokin muu syy Else-Majn hengitykseen on..

Elsa ei ole väsynyt. Vauhti on....kuin nuorena. Se menee kuin veturi kävelyllä, pomppii pihalla, laukkaa, riehuu Aamun kanssa...ei siis merkkejä sellaisesta väsymyksestä, mikä voisi aiheuttaa hurjan läähätyksen rasituksessa. Mutta tosiasia on, että Elsa "on huonolla hapella". Elsan olotila muistuttaa ihmisellä flunssan jälkeistä tilaa, eli sellaista "äääh, puuh" -tilaa. Tänään aamulla Muori sitten heti rasituksesta yski, eli portaat alas laukassa ja lelun kanssa riehuminen aiheutti kakomis-yökkimis -kohtauksen. Samoin seuraneidin vastaanottoseremonia iltapäivällä päättyi Elsan köhintään. Elsa syö hyvin ja on virkeä, eli ei todellakaan ole sairaan oloinen.

Mutta koska kyseessä on flatti ja ikää on jo lähemmäs 11 vuotta, oli parasta varata aika eläinlääkäritädille. Seuraneidin omat epäilykset ovat taas siellä kasvainten suunnalla (joko nielussa tai hengityselimissä), tai sitten on vaan kysessä nielutulehdus. Niinpä, kun tietäis. Mutta maanantaina taas mennään tutulle eläinlääkärille naapurikaupunkiin. Käsikopelolla seuraneiti on tutkinut Muorin suuta, mikäli sinne olis joku vierasesine jäänyt jumiin. Sinänsä ei mikään ihme, jos siellä jokin vierasesine olisi, sillä Elsan sisuksiin ulkona häviää kaikki puuhalkoa pienemmät heinät ja tikut . Mutta toisaalta, itse köhä kuullostaa aivan siltä, kuin Elsalla olisi äänihuulet ja nielu tulehtunut. Miksei tuo koira ole oppinut näiden vuosien aikana puhumaan paremmin, että osais nyt kertoa mikä mättää, ettei aina tarvitse olla huolissaan.

Ja huomenna Aamu pääsee vihdoinkin fysioterapeutuin käsittelyyn. Jumissa se on, sen näkee maallikkokin, mutta kuinka pahasti, se selviää huomenna. Toivottavasti fysioterapeutti osaa antaa spondyloosi-koiralle jumppa-ohjeita, kunhan ei mitään zumbaa meille määrää

Yöllä on kaikki aina hankalampaa. Kaikki kivut ja murheet tuntuu suurilta. Kuin suoraan joulurunosta "tonttu", voi seuraneiti kuvailla viime yötä täällä huushollissa, "tonttu ei vaan saa unta". Tällä kertaa kyseessä vaan on seuraneiti, joka valvoi kuunnellen vanhan koiransa vointia. Vanha ja vanha, eihän Elsa nyt niiiiin vanha ole, mutta vanha ollakseen sileäkarvainen noutaja.

Elsa siis alkoi näyttää kipuiluansa jo eilen illalla, iltakävelyn jälkeen. Kävelyllä tapahtui "ojaan peruutus", kun Elsa hyökätessään vastaantulevia kohtaan, valuikin itse ojaan. Lisäksi pariin kertaan Muori teki sen, mitä se niin usein tekee, kun järki ei toimi, eli oikaisee suoraan seuraneidin jalkojen edestä, toiselle puolelle jonkun hajun perässä. Ja yleensä siinä tohinassa käy niin, että Else-Majn tassut murjoutuu seuraneidin jalkojen alle, sillä kuka sitä nyt pimeessä osaa varautua salamannopeisiin pyrähdyksiin. Elsa on aina tehnyt niin, poukkoilee hajujen perässä, eikä kunnioita mitään TAI ketään, pääasia, että pääsee hajua tutkimaan, joutui siinä tohinasa tassut murjotuksi tai ei! 

Niin, kipuilu siis alkoi jo illalla, särkylääkkeestä huolimatta. Ja yö jatkui Elsa kohdalta rauhallisesti, tai ainakin melko rauhallisesti. Elsa, joka yleensä vaeltaa aika paljon yöaikaan, tai vaihtaa siis makuupaikkaa usein, on nukkunut koko yön (5½ tuntia) sängyssä. Kylkeä kääntämättä. Klo 02.00 seuraneiti havahtui siihen, että Elsa läähätti kovin. Koska liikkuminen oli Elsalle selvästi kivuliasta, kävi seuraneiti hakemassa vesikupin keittiöstä ja tarjosi vilvoittavaa hörppyä sängyssä makaavalle Elsalle, mutta turhaan. Hengitys oli nopeaa, mutta koira oli levollinen. Tilanne rauhottui, kun otin  Elsan alta pois lämpöisen filtin; ehkä se lämmittikin liikaa...

Anyway. Talon tonttu, emäntä, seuraneiti on nukkunut koiranunta viime yönä ja vain kuullostellut vanhan sisupussinsa hengitystä. Kellon herättäessä, aina niin aamupirteä Elsa siirtyi varovaisesti lattialle sängystä. Rappusissakin kulkeminen sattuu. Nyt iltapäivällä näytti siltä, että kipu on vasemmassa takajalassa. Siinä, jossa on se murtunut ja rustottunut nuljuluu. Vai onko kipupiste sittenkin niskassa? Lisää särkylääkettä on siis tiedossa, ainakin Muorille ja tänään ei lähdetä pihapiiristä mihinkään. Elsan kanssa. Aamu on sitten asia erikseen. Se ei kipuile. Lauantaina Aamu pääsee selkänsä kanssa fysioterapeutin käsittelyyn. Mielenkiintoista...

Pimeää ja märkää riittää. Ja niitä kirottuja purukumeja. Tänään iltakävelyllä seuraneidin lasku Elsan syömien purukumien määrästä sekosi jossakin yhdeksännen ja kymmenennen purukumin vaiheilla...toivotonta siis  Elsa reppanan olo vaan pahenee ja se stressaa yhä enemmän. Ikävää, mutta totta. Ja tänään sitten sattui jotain, minkä takia Muori on nyt jostain kipeä.

Elsahan on remmiräyhääjä. On aina ollut ja tulee aina olemaan. Epävarma itsestään vieraiden koirien seurassa ja jos tuon olisi tajunnut silloin n. 10 vuotta sitten, olisi Elsaa ehkä pystynyt auttamaan. Mutta silloin tuohon räyhäämiseen liittyi niin paljon vihaa, että tulkitsin asiat silloin toisin. Vaan en enää. Nyt ymmärrä käytöstä. Mutta liian myöhään.

Niin. Kohdattiin kapealla pyörätiellä kaksi isoa koiraa, oliskohan olleet hoslkuja molemmat, en jäänyt katsomaan, sillä keskityin Elsaan. Sillä hetkellä, kun Elsa hyökkäsi, kiristin vaistomaisesti hihnaa ja samalla hetkellä ojanpiennar petti Elsan takapään alla. Tilanne oli nopeasti ohi, mutta kumpikaan meistä ei tajunnut, mitä oikein tapahtu. Ainoa asia, minkä rekisteröin, oli se, että Elsa tsemppasi päästäkseen ylös ojasta  Jatkettiin matkaa, eikä kumpikaan koirista ollut moksiskaan tapahtuneesta. Tai noh, Aamu nyt ei reagoi millään lailla vastaan tuleviin koiriin. Onneksi tässä asiassa tyhmyys ei tiivisty joukossa

Tultiin sitten kotiin ja annoin koirille iltasapuskat. Elsalle aloitin taas viikon tauon jälkeen Antepsin-kuurin, lisäksi se syö vielä Tehobactia ja nyt illemmalla se sai vielä särkylääkkeen...särkylääke siitä syystä, että Muori hädin tuskin pääsi kampeamaan itsensä sohvalle  Seuraneidin diagnoosi on seuraava: Se lihas oikeassa etusessa ja lapojen välissä joka silloin viime talvena sai tärskyn Elsan kiivettyä verkkoaitojen seassa, on taas kipeytynyt. Ja ihan siitä syystä, että Elsa kampesi itseään sieltä ojasta ylös nyt iltakävelyllä. Toivotaan että kyse on nyt siitä. Kovin kävelee Muori pää alhaalla, ikään kuin sillä olis pää kipeä. Toivotaan että huomenna Muorin olo on jo parempi!

Tänään tällä seudulla pystyi bongaamaan oudon valoilmiön, auringon. Kamera oli seuralaisena metsäkeikalla:

Yhteiset keppileikit on kiellettyjen listalla, mutta yksin saa väkertää. Vanhakin innostui riehumaan, eli Elsa, keppimaster:

Tuumaustauko a lá Elsa:

Aamu, joka yleensä laukkailee hajujen perässä innostui myös liikkumaan lähellä muuta laumaa ja keksi ärsyttää Elsaa omilla keppitempuillaan:

Ja tässä kuvassa Aamu poistuu liukkaasti paikalta "aarteensa" kanssa, Elsa kytiksellä toisella puolella tietä, siksi Aamulla "korkea häntä":

Tälläinen jälki näkyi tiellä. Kuva ei tee oikeutta jäljen koolle, mutta jos seuraneidin kengän koko on 36, oli tämä jälki oli ehkä kokoa 37-38, eli kyseessä aikamoinen otus, joka oli ilmeisesti päässyt hirviporukalta karkuun!

Aamu. Se ISO tyttö. Juoksi edellä, ja pysähtyi, kääntyi katsomaan takaa tulevaa laumaa, eli meitä, istahti alas ja jäi odottamaan. Eli kuva on ihan aito, koiraa ei ole komennettu istumaan, vaan Aamu istuutui heti kun huomasi seuraneidin tähtäävän kameralla. Ja todettakoon, että kuvassa Aurinkoinen istuu aika kaukana, käytössä oli pitempi putki, siksi kuva myös hiukan rakeinen, sillä valo ei näin marraskuussa riitä mustien ötököiden kuvaamiseen

Tässä laumassa on tietyissä asioissa työnjako. Aivan kuten toiminnankin puolella. Elsa toimii, ei ajattele. Aamu ajattelee JA toimii ajattelemansa pohjalta. Seuraneidin mielestä Aamulle on ollut helpompi opettaa asioita, mutta toisaalta, seuraneidille on vasta valkenemassa tietyt asiat. Kuten naksuttimen käyttö...Ja Aamulle on naksuteltu enemmän mitä Elsalle.

Aamun saa tekemään mitä tahansa naksuttimen avulla. Koira, joka ei itse asiassa siedä montaakaan toistoa kyllästyäkseen, saattaa kokeilla kymmenenkin kertaa samaa asiaa, yrittäen keksiä, mistä se naksautus sitten kuuluu.

Ja koska Aamu on selkänsä puolesta invalidi, täytyy temppuilun olla selkäystävällistä. Muutama viikko sitten Aamu oppi peruuttamaan käsimerkistä. Sitä käsimerkkiä kun harjoiteltiin, selkä kipeytyi, sillä tassuja joutuu venyttämään kovin mahan alle, kun peruuttaa. Nyt ollaan muutamana päivänä tehtyä temppua "laita tassu ruokakupin päälle" ja sekin jo onnistuu käsimerkistä. Kivasti Aamu lukee seuraneidin käsimerkkejä,,,käskysanoja ei olla yhdistetty kuin vasta peruuttamiseen, joten se "temppu" onnistuu sekä käsimerkistä, että suullisesta käskystä.

Elsa, nuolen nopea wanhus oppii kaveriaan katsomalla. Vuosiin ei Elsa ole suostunut ottamaan mitään metallista suuhunsa. Mutta eilen seuraneiti kokeili huvikseen illalla mitä Elsa sanoisi metallisen ruokakipon nostamisesta lattialta...Aamun tehtäviin kun kuuluu päivittäin kerätä kupit lattialta, mutta Aamu ei ollut keittiössä paikalla, kun oli aika laittaa nappulat likoon...Ja seuraneidin hämmästykseksi Elsa tarttui hätäisesti hampaillaan metalliseen ruokakippoon! Tänään sitten kokeiltiin naskuttimen avulla ja AVOT! Wanhus poimii metallisen kupin lattialta ja istuutuu se suussa odottamaan, että se poimitaan pois...ja etteikö wanha koira myös oppisi...

Mistä tietää, että Elsa voi hyvin? No kun se möyrii aina välillä...Elsan tyyliin kuuluu aina välillä vetää kunnon sambat ja rumbat; joko sohvalla, omalla pedillä tai niin kuin äsken, seuraneidin sängyssä.

Seuraneiti havahtui hetki sitten "tähtien sota-örinään" ja hiippaili lähemmäs ääntä. Elsa, 10 vuotta 9 kk löytyi sängystä, peittojen välistä, pää tyynyn ALTA ja öristen...ja sen örinän lomassa muori venytteli itseään. Oli muuten aika pölmistyneen näköinen, kun räppäsin valot makkariin päälle. Kyse ei siis ollut unijukan kanssa käydystä unijuoksu-kisasta, ehei, vaan Elsalla oli ihanaa, se nautiskeli. Aivan kuten tälläisenä sateisena sunnuntaina tuleekin nautiskella... ei ilmeisesti kolota muorilla paikat, kun olo on noin hyvä

Elsa on loishäädetty, ihan varmuuden vuoksi. Kävi vaan mielessä, että jos tuo outo hengitys johtuis vaikka matosista??? Vaikka eihän meidän Elsalla öttiäisiä ole...mutta toisaalta, ottaen huomioon kissanpa*ka kiintiön kuluneena vuonna ym pa*kan syönnin, niin ei matokuuri välillä ole pahitteeksi.

Aamun pään menoksi on seuraneiti lainannut kirjallisuutta luonnonmukaisesta ruokinnasta. Täältä käpykylästä kun löytyy laitos, joka tuottaa raakaruokaa koirille, niin miksi ei kokeiltas? Jos vaikka korvien töhniminen jäis vähemmälle..

Isänpäivä osui samalle sunnuntaille, kun seuraneiti täyttää pyöreitä (20,30 tai 40v?, siinäpä arvoitus ). Aamu on ollut hengessä mukana. Keittiössä olevaan lootaan on ilmestynyt Aamun mielestä paljon mukavaa paperia jota voi kantaa ja ehkä pikkasen repiäkin. Kuvassa Aurinkoisella on huulien välissä lahjapaperi, jonka kätköistä löytyi flattikamaa, mitäs sitä muulla tavaralla tekeekään? Eli nyt voi seuraneitikin kerätä ostoksensa kassiin, jossa on ison mustan koiran kuva....ihan niin kuin jollekin nyt olisi jäänyt epäselväksi mikä rotu seuraneidin sydäntä on lähinnä

Aamulla käytiin taas kunnon metsäkävelyllä. StepUpiksi se meni ajoittain lumen takia, mutta koirat ainakin nauttivat. Elsa ehti syömään moskaa, mutta vielä ei ole ollut oireita vatsakivuista, kuten viime sunnuntaina. Toisaalta, onhan Elsa nyt syönyt viikon Antepsinia ja eilen seuraneiti aloitti vielä muorille Tehobact-kuurin, joten toivotaan nyt ettei niitä vatsanväänteitä vanhukselle ilmene. Elsa muuten punnittiin viime maanantaina. Se oli laihtunut 200 grammaa edellisestä punnituksesta ja painoi nyt 28,8 kg. Seuraneidin monivuotinen tuttava ja Elsan idoli piipahti perjantaina onnittelemassa seuraneitiä ja huomasi Elsan laihtuneen. Hmmm, onko kysessä normaalia kuihtumista vai onko syytä huoleen? ONHAN Elsa laihtunut ja jotenkin kuivunut kasaan, mutta täyttäähän se (toivottavasti) kolmen kuukauden kuluttua 11 vuotta. Paljon on rasvapatteja kerääntynyt Elsan kehoon ja kylkiluutkin tuntuvat jotenkin selvemmin...,  joten oliskohan sittenkin aiheellista tutkituttaa Elsalta verensokeri??  Aina jotain mietittävää ja murehdittavaa.

Aamu ei sitten turhia murehdi. Se kävi äsken hautuumaalla seuraneidin seuralaisena. Istui kuin tatti ja odotti rauhassa sillä aikaa, kun seuraneiti kämmäsi pimeässä kynttilän kanssa. Eli siinäpä tämän sunnuntain ja isänpäivän ohjelmakooste. Ensi vuonna samana päivämääränä seuraneiti sitten täyttääkin jo peräti 41 vuotta!    

Eilen mentiin tukka putkella,,,tänään seuraneiti on enemmän tai vähemmän lamaantunut. Eilinen oli raskas päivä monen asian osalta. Eniten seuraneitiä rassasi huonosti nukuttu (valvottu) yö ja pelko siitä, mitä Elsan sisäkaluista löytyisi. Höh. Ja tänään kaikki on niin kuin ennen. Elsa mennä porskuttaa lenkillä kuin pendoliino, nenä kiinni maassa, purukumeja etsien.

Eilen aloitettiin muorille Antepsin-kuuri. Jos se vaikka helpottaisi mahapuruja. Tai sitten ei. Kun itse asiassa kaikki ns. peräpään tuotokset ovat ihan priima tavaraa, eikä niiden tuotosten takia tarvitse edes Elsaa usein ulkona käyttää, niin oireet viittaa etupäähän. Ja korvien väliin. Auts. Taas me ollaan siellä. On ehkä parempi, jollei ala analysoimaan Elsan etupäätä, tai siis sitä osaa, jossa ne korvat killuu kiinni... Hmmm.

Entäs Aamu? Aamu voi hyvin, sillä vaan on erittäin tylsää. Se kävi kaivamassa seuraneidin treeniveskasta target-kupin, jota oltiin eilen agireeneissä käytetty (ei siis Aamun reeneissä, sehän EI enää saa pomppia....) Niin ja sitten Aamu on kahteen otteeseen tänään kantanut seuraneidin kännykkää. Aikooko se soittaa ja valittaa palvelusta? Vai ottaa yhteyttä johonkin viranomaiseen?  Niin, ja ruokakupit ikään kuin liikkuu itsestään. Päivittäin. Kun käytiin linnuille laittamassa lisää siemeniä, tuli Aamu Aurinkoinen ulos oma ruokakuppi suussaan. Luulikohan se pääsevänsä apajille? Syömään siemeniä? tai sitten se suunnitteli jallittavansa tipuja.

Luontoelämyksiäkin on tälle päivälle. Iltakävelyllä bongattiin Citypupu koirien kanssa ja seuraneiti bongasi puukiipijän aiemmin päivällä. Että sellainen tiistai. Ylihuomenna voi jo sanoa, että huomenna on perjantai!

Käytiin sitten Muorin, eli Elsan kanssa eläinlääkäritädillä. Suolisto ja rinta/vatsaontelo kuvattiin, maksa, perna, munuaiset ja kohtu ultrattiin. Keuhkot kuunneltiin. Ei muutoksia  Verikokeista jutskattiin, mutta sitä varten koiruus pidettävä nälässä aamupäivän, ja se ottaa koville, ainakin Elsan mielestä...

Eiliset kivut ja tärinä saattoi olla vatsaperäisiä. Sen siitä saa, kun syö moskaa. Multaa, kaarnaa, tikkuja, heinää, paskaa, purukumeja. Niin kaikki kelpaa, jos nimi on Elsa. Ja ei asia nyt siten ole, että Elsan annetaan syödä kaikkea, se vaan on ehtiväinen koira...

Mikä pahan tappaisi. Näillä eväillä jatketaan. Alamäkeä, juu kyllä, täyttäähän tuo lätty (toivottavasti) helmikuussa 11 vuotta!

Elsa tärisee. Se tärisee siten, kuin sillä nousisi kuume. Tai tärinä muistuttaa myös lihastärinää. Paitsi että koko koira tärisee.  Kun sitä rapsutteli, se nosti päätänsä ja laittoi silmät sillain pieniksi viiruiksi. Reppana. Mutta muuten se vaikuttaa voivan hyvin. Kerjäsi äskettäin keittiössä ruokaa ja joi, joi, joi vettä. Onkohan masu kipeä?

Aamulla tehtiin taas kunnon lenkki metsässä, eikä sillä keikalla huomannut mitään erikoista Elsassa. Paitsi että takajalat vaikuttivat hieman voimattomilta. Moskaa se söi ja ruohoa, kuten aina   . Olikohan se jotenkin nyynä??

Äh, sama inhottava avuttomuuden tunne valtaa taas seuraneidin. Kun ei huomisesta tiedä, eikä tällä seudulla helposti saa eläinlääkäreihin yhteyttä.

Vaikka Elsalla ja seuraneidillä useimmiten menee sukset ristiin ihan kaikessa, niin nyt vaikuttaa siltä että kun se päivä koittaa, että Elsasta aika jättää, taitaa seuraneiti tuntea itsensä hyvin yksinäiseksi. Varjo katoaa, vaikka auringossa seisoisi.

Tänään käytiin taas lättyjen kanssa erämaassa. Oltiin kolmistaan liikkeellä, eikä yhtäkään metsästäjää, lenkkeilijää tms tullut vastaan. Harvinaista herkkua...muutenkin oli hiljaista...kaksi aurallista joutsenia lensi meidän yli ulkomerelle ja harmi, ettei kamera ollut mukana, sillä valo oli jotenkin sadunomainen tänään siellä erämaapolulla..

Elsa mennä viipotti taas kuin pyryharakka. Tuli ihan mieleen, että se liikkuu metsässä laukaten, ei siis rauhassa kävellen, ei jolkuttaen, vaan enimmäkseen laukaten. Ja ikää on siis lähemmäs 11 vuotta. Voi tuota muoria, se tais nauttia.

Ja nautinta vaan jatkui, kun dummyt kaivettiin autosta esille. Aamu tekee tavalleen tyypillisesti hommia; harkiten, turhaan hosumatta. Mutta tuo Elsa sitten. Ihan syystä se sai istua autossa ensin odottamassa sillä aikaa, kun Aamu oli hommissa. Syy autossa odotteluun kuului kauas...Elsa kiljui, kiljui ja kiljui...."mä haluuuuuun kans"!. Onneks Opelissa on sen verran tukevasti kalterit kiinni, ettei vaaraa houdini-tempuista ollut. Ja vielä kun takaluukkukin oli kiinni. JOS takaluukku ei olisi ollut kiinni, olisi Elsa saattanut löytyä metsästä hommista Aamun kanssa...

Noh, pääsihän se muorikin hommiin. Pieni hakualue oli tarkoitus tyhjentää dummyista ja tällä kertaa seuraneiti oli jemmannut Elsalle vaan 3 noudettavaa, sillä olihan se juossut 1½ tuntia metsässä...eli seuraneiti erehtyi luulemaan, että Elsa olisi väsy. No väsy tai viisas, mutta kun Elsan lähetti noutoon, se siirtyi hakualueen takareunaan ja teki sen, mitä sillä on aina tapana tehdä, eli se lähti keräämään kaikki noudettavat samalla kertaa...Hmm, tämä muistui siinä vaiheessa seuraneidin mieleen, kun näki koiransa suuntaavan nro2 dummylle...; shit, Elsallehan piti käyttää niitä iiiiisoja dummyja, ettei suuhun mahdu kuin yksi kerrallaan....vaan nyt oli pelissä pienehköt dummyt...Ja Elsahan teki työtä käskettyä. Siirtyi siis takaa etualalle ja jatkoi keräämistä. Siinä vaiheessa ei enää kannattanut sanoa mitään, kun Elsa palasi lähetyspaikalle 3 dummya suussa...näky oli kuvaamisen arvoinen, vaan eipä sitä kameraa ollut mukana...Että silleen. "Fiksut kerää kerralla kaikki, tyhmä juoksee monta kertaa" paistoi Elsan naamasta, kun seoli ruudun tyhjentänyt. Tai sitten ei. Ehkä jotain meni pahasti mönkään sillon, kun Elsalle näitä juttuja opetettiin...eikä tuo asia ollut ainoa, mikä meni mönkään....

Tänään lauma lähti pitkästä aikaa kunnon metsäkävelylle. Tai no, ollaanhan me viikottain monta kertaa metsässä lättyjen kanssa, mutta tänään tehtiin sellainen "entisaikojen tapaan" lenkki. Näiden lättyjen kanssa kun joutuu suunnittelemaan kävelyt/lenkkeilyt siten, ettei Elsan kintut tai Aamun selkä kipeydy. Ja onhan Elsan ikäkin otettava huomioon (eli Elsa on nyt 10 vuotta 8kk), eli ei vedetä enää mitään maratooneja pitkin maita ja mantuja.

Mutta tänään lähdettiin tuonne erämaahan tihkusateen saattelemana. Oltiin aikaisin liikkeellä ja seuraneiti oli tarkistanut tutultaan, ettei hirviporukoita olisi siellä, mihin lättylauma suunnisti. Niin, ei niitä hirviporukoita ollutkaan, mutta Sulo oli. Hah. Sulo asuu tuossa kulman takana, mutta on tähän mennessä päässyt vaan haikailemaan meidän tyttöjen perään..., kun ollaan siitä Sulon ohi käppäilty. Vaan tänään oli Sulo päässyt isäntänsä kanssa metsälle ja voi kiesus, millä vauhilla Sulo meni. Sulo on siis suomenajokoira, 1½ vuotta vanha. Sulo rrrrrrakastui Elsaan ja Aamuun ja seuraneidin laumasta varsinkin Elsa oli aivan myyty . Muori sai sellaisen "harakiri" -hullunkuurin Sulon kanssa ja hetken jo näytti siltä, että ilman tassuhaavereita ei sirkuksesta selvitä. Vaan Sulo joutuikin liekaan, jotta naisasiat jäis mielestä ja me jatkettiin matkaa. Kunnon kierros tuli tehtyä ja mikä parhainta; kumpikaan koira ei näytä nyt illalla mitenkään jäykältä!  Eikä Elsa edes onnu, vaikka veti hulabaloota sen Sulon kanssa. Yes. Kerrankin näin. Eli että koirilla on ollut mukava metsäkeikka, ilman että illalla tai seuraavana päivänä tarvitsee pelätä niiden ontuvan.

Olihan viikonloppu! Kaksi päivää maneesissa, (kasvihuoneessa) kylmässä kuuntelemassa ja katselemassa, kun muiden koirat hyppeli ja harjoitteli oikeata hyppytekniikkaa. Tätä täytyy hieman sulatella...

Omia koiria ei paljon tullut nähtyä viikonlopun aikana...Aamu ajatteli eilen järjestävänsä seuraneidille ihan aidon piikkimaton, sellaisen, joka näkyy olevan ns. muotia. Koirulit olivat käyneet päivän viimeisellä keikalla ulkona ja valmistauduttiin yöpuulle. Elsa lie missä, luultavasti juomassa, mutta Aamu oli jo kiivennyt sänkyyn. Kun seuraneiti sitten laittoi makkariin valot, makoili tuo rinsessa ryysynen sen näköisenä, ettei se ainakaan vielä aikonut nukkumaan...syykin selvisi, sillä ulkoa oli Aamu salakuljettanut suussaan puusälettä...höh. Mihin lie oli ajatellut moskan piilottaa, olikohan aikonut sen yön pimeydessä syödä, vai oliko kullannuppua aikonut järjestää seuraneidillensä kunnon makoilun piikkimatolla??  Anyway, ei ne tikut kauaa siellä sängyssä vanhentuneet vaan joutuivat surutta jäteastiaan...

Elsa. Juu, Elsan silmäkulmasta otettiin tänään uusia valokuvia. Ei muutosta vielä. Tuskin Muori on silmäkulmaansa mihinkään tökännyt, näyttää enemmänkin siltä, että siinä kasvaa "jokin" möhkäle

Ensimmäinen kuva on otettu 12.10 ja loput kaksi tänään:

Tadaa! Ihmeparantuminen on taas nähty! Elsa ei onnu, ei edes kulje epäpuhtaasti etusensa kanssa! Mikä ihme tuossa oikeassa etusessa oikeen mättää? Eilen Muori ei hädin tuskin laskenut sitä maahan ja tänään mennään kuin veturi eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin. Hyvä näin, kun ei särkylääkeeitäkään olla annettu...Eilen illalla seuraneiti hieman "möyhi" Elsaa lapojen kohdalta ja hipelöi tassuja tavallista enemmän...ehkä, EHKÄ ontuminen todellakin on lihasperäistä? Mutta ihmeellisen nopea on vaihtelu täysin rammasta koirasta ikiliikkuja-Elsaan...

Yksi asia kuitenkin huolestuttaa hieman seuraneitiä. Elsa läähättää enemmän rasittuessaan. Eli kun kävelyillä mennä jyskytetään kuin veturi, Elsa läähättää., kuin se olis juossut maratonin. Stressaantunut? JUU, kyllä. Ehkä vanhan pumppu vaan ei kestä kiihtymistä samalla tavalla kuin nuorena...Tänään viimeksi kävi mielessä, pitäiskö Elsan pumppu tutkituttaa, samoin keuhkot...mutta entäs sitten? Vanha on vanha, eikä vanhenemiselle voi mitään  Vanhan koiran kanssa eläminen EI ole helppoa...tosin Elsan kanssa ei koskaan ole ollut aikakautta, että sen kanssa olisi ollut helppoa .  Ja tätä ei kukaan oikeen tahdo uskoa...päivääkään ei seuraneiti vaihtaisi pois...tai noh, ehkä muutaman sittenkin, mutta niitä tiettyjä päiviä ei enää muistella...

Tämä on pakko kirjata. Elsa ontuu. Kunnolla. Oikeaa etustansa. Ei ole tehnyt mitään ihmeellistä tänään. Ollaan oltu pihalla haravoimassa ja koirat käppäili mukana. Ei riehumisia, ei hullunkuureja, ihan rauhallinen keskiviikko siis. Silti muori ontuu

Lättylauman kotiosoitteesta on noin kilometri tämän käpykylän torille. Vaan eipä siellä ns. keskustassa tule kovin usein koiria ulkoilutettua. Tänään lähdettiin Aamun kanssa katselemaan näyteikkunoita  ja ensimmäinen (!) joulutonttu näyteikkunassa tuli bongattua! Aamun touhuista huomasi, ettei se kovin usein ole kävelykadulla käynyt, sillä jokainen porttikäytävä ja ovi piti tutkia. Ja nuorisoakin piti tervehtiä, vähintään häntää heilauttamalla.

Matkalla keskustaan harjoiteltiin viimeksi opeteltua temppua Eli siirrettiin uusi opittu asia keittiöstä ulko-opiskeluun. Aloitettiin tempun harjoitteleminen viime viikon lopulla ja nyt Aamu jo osaa peruuttaa (vauhdilla) käskystä. Uuden opettelussa voi vaikka inspiroitua katselmalla koiratanssi-videoita Youtuubissa. Tuossa linkissä voi ihastella suomalaisen Sini Eriksonin ja Sonic-sheltin upeaa esitystä Cruftsissa. 

Aamu on ollut ihanan innostunut opettelemaan uutta. Neiti on niiiiiin hyväntuulinen ja iloinen. Liekö sitten hyppyjen loppuminen, vai mikä, mutta tuo Aurinkoinen kellii nykyistä enemmän selällään ja leikkii jonkin esineen kanssa, siis pitäen esinettä etutassujen välissä, vaikka makoilee kaikki neljä tassua taivasta kohden. Höpsö koira.

Elsa sitten. Se patti silmäluomessa on ja pysyy. ON mitä ilmeisemmin jokin möhkäle.  Saas nährä, mihin suuntaan patturainen aikoo jatkaa kasvuaan, vai tuliko Elsasta nyt emäntänsä näköinen . Emännällä tosin silmäpussit roikkuu silmien alapuolella  Vaikka onhan nuo yläluometkin yleensä kauniin pussimaiset, kun yöunet jää arkisin noin 5½ tunnin mittaisiksi. Hmmm. Jälleen kerran on myönnettävä, että ala-asteen opettaja oli sittenkin oikeassa...yksi lause, on seuraneidin mieleen jäänyt kouluajoilta: "Kun on tyhmä pää, niin koko ruumis saa kärsiä". Mitä ilmeisemmin tuota toistettiin seuraneidille usein, kun se noin jäänyt mieleen....eli jos vaan menis aikaisemmin nukkumaan, niin silmäpussit() olis ehkä ainoastaan Elsalla...

Tässä vielä yksi video. Kyllä isokin koira osaa...tosin kyseesssä ei ole flatti...

Elsan patit vaan lisääntyy. Eilen seuraneiti luuli, että muori olisi lykännyt silmäkulmansa johonkin terävään, vaan eipä tilanne enää siltä vaikuta...  Nyt näyttää siltä, että muorille on kasvamassa jokin möhkäle,,,ja pahimpaan mahdolliseen paikkaan, eli silmäluomeen.  Vaalea varjo tuossa silmä alla on alue, josta on jo yksi möhkäle poistettu kirurgisesti...

Elsan ainoa jalka, jota EI ole kuvattu ja röntgenissä sairaaksi todettu, on nyt pipi. Ontui sitä jo eilen illalla, mutta onneksi kaapista löytyy kunnon varasto koirien tabuja. Tuossa kyseisessä etutassussa, vasemmassa, on ranteen kohdalla kunnon möhkylä, jokin kasvain (rasvapatti) ja seuraneidin arvion mukaan tuo möhkylä on suurentunut viime aikoina, mahtaakohan siis painaa välillä jotain hermoa? Niin. Oltiin eilen kunnon metsäkävelyllä ja Muori mennä viipottu (taas) kuin tuulispää...ja illalla sitten näkyi sen kaahauslenkin tulokset. Seuraneitihän voisi tietysti kytkeä koiransa ja rajoittaa vanhuksen riehuntaa, mutta jos toinen nyt sydämmensä kyllyydestä nauttii syksyisestä metsästä, ei seuraneidin sydän kestä kuljettaa Muoria hihnassa. Voihan kyseessä olla Elsan viimeinen syksy (näin seuraneiti on ajatellut jo syksystä -05 lähtien)...

No, mitä ilmeisemmin on kyseessä "ei niin vaarallinen vika", sillä ontuminen helpottuu, kun Elsa on liikkunut jonkin aikaa. Eikä se kipeältä vaikuta. Tälläkin hetkellä se hinkkaa selkäänsä tuossa vieressä lattialistaan, makaa siis kaikki neljä kattoa kohti ja vetää rumbaa lattialla selällään; hieroo siis selkäänsä  Fiksut pärjää...

Höh. Ei se kipeä nyt sitten ollutkaan. Elsa siis.  Hieman kalenteria selatessa selvisi Elsan voinnin syy. Valeraskaanahan tuo otus on, siitä apeus ja yökkiminen. Ja pieni kuminen krokotiili löytyi jemmattuna sängystä. Eli ei sairas. Säikäytti taas. Toivotaan niin...

Ja Elsalta muuten löytyi taas punkki...ne sitten viihtyy, vaikka pakkasiakin on jo ollut

Sateinen sunnuntai. Seuraneiti on seuraillut Eläkeläisen vointia haukan silmin. Onko se kipeä? Kipeän oloinen ei Elsa näytä olevan, mutta jotenkin hillitympi mitä normaalisti. Ja eilen illallahan Elsa oli yökkinyt eteisessä  "kaksi matollista", eli eteisen matot joutui pesuun.

Seuraneiti itse ei ollut kotosalla eilen illalla, vaan oli juhlistamassa agilityjaostomme yhtä perustajajäsentä, joka on saavuttanut omien sanojensa mukaan kypsän iän, eli täydet puoli vuosisataa. Onnea vielä kerran jaostomme viralliselle agilitytuomarille! Ilta oli mukava varsinkin kun sen sai viettää samanhenkisten, eli agilityporukan kanssa...

Mutta sunnuntai siis valkeni syysmyrskyn kourissa. Tosin myrsky näyttää enemmän riehuvan töllöttimen sääkartalla...mutta sadetta ja RÄNTÄsadetta piisaa. Käytiin lättyjen kanssa metsälenkillä, hieman lyhyemällä, kun ei tuon muorin vointia tiedä. Hyvin se jaksoi, mennä viipotti entiseen tapaansa, söi hevonpeetä ja laukkaili pitkin maita ja mantuja. Mutta Elsa osaa myös hämätä. Se rakastaa metsälenkkeilyjä niin paljon, että lähtee mukaan vaikka kivut olis kovatkin. Seuraneiti muistelee aikoja syksyllä -05, kun Elsan ranne meni muusiksi ja kuinka Elsa hermostui, kun sitä ei voinut ottaa mukaan metsään...mieli haluaa, mutta kun kroppa ei aina kestä...

Ranteista puheenollen. Seuraneiti kävi eilen tervehtimässä yhtä entistä ryhmäläistään, dalmis Nataa, joka loppukesästä joutui ikävään onnettomuuteen. Nata on jo aika iäkäs ja oli innoissaan hypännyt laiturilta kivelle JA murtanut ranteensa. Ranne korjattiin leikkauksella ja toipuminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Kipsin/tuen ollessa tassussa Nata uskalsi jonkin verran käyttää tassuaan, mutta nyt kun tassu on ilman pakettia, ei Nata suostu laittamaan tassuansa maahan. Ja voi vain kuvitella, että Natan omistaja(t) ovat murheissaan. Eli eilen siis seuraneiti kävi tervehtimässä potilasta. Potilas oli iloinen, mutta pomppi vaan kolmella tassulla. Eli fysioterapeutin tarve olisi suuri, mutta mistä ihmeestä tällä seudulla sellaisen löytää?? Kaikki palvelut kun on siellä jossain etelässä  Seuraneiti kuitenkin lainasi potilaalle Back On Track rannetukea ja vihjasi, että ehkä kipeää etujalkaa voisi lämmitellä vehnätyynyn avulla. Ja viimeisimmän tiedon mukaan Nata on ollut kovin hyväntuulinen ja iloinen, ehkä noista seuraneidin ideoista oli jotain hyötyä...

Ja niitä rättejä sitten, juu. Tiskirättejä. Aamu tuli tuohon tuolin taakse ja huokasi syvään. Niin huokasi seuraneitikin, kun näki, mitä Aamulla oli suussaan. Taas oli tehty keikka keittiön kaappiin, MUTTA tällä kertaa seuraneiti tietää, että kaapinovi oli valmiiksi auki, eli hokkuspokkus koira ei ole tehnyt taikojaan tällä kertaa. Kamera sattui olemaan tuossa pöydällä, joten eikun räps, räps, kun koira istui noin puolen metrin päässä seuraneidistä tämän näköisenä:

Sen on pakko olla kipeä! Elsan siis. Se on ollut tänään niiiiiin rauhallinen, ettei samaksi koiraksi uskoisi. Aamulenkki mentiin erittäin rentoutuneesti, hihna löysällä. Ja se EI ole Elsalle tyypillinen tyyli! Elsa siis on ollut tänään normaali koira, niin kuin koiran tulee olla. Ei hötkyilyä, ei hysteeristä, erittäin stressaantunutta pomppimista sinne tänne...sen on siis pakko olla kipeä!

Elsa vaikuttaa siltä, kun sille olis syötetty rauhottavia. Vaan eipä ole, ei ole koskaan edes käynyt mielessä, vaikka yleensähän sitä on jälkiviisaas

Pidetään nyt peukkuja, että kyseessä on vaan "sen oikean kanavan löytyminen", eli että Elsa osaisi vihdoinkin rentoutua!

Edit* Edit*

Elsa ON oksentanut illalla, eli jokin sitä on vaivannut...ei siis täysin terve...alkaakohan maksa antamaan periksi??

Seuraneiti on kaivellut tietokoneelta kuvia. Elsan pattitilanteesta nimittäin. Elsan kuono-osaan kun on vuosien varrella kasvanut muutama patti, joista yksi on poistettu eläinlääkärin toimesta ja toinen patturoista häipyi itsestään. Tässä kuvia pateista:

Vasemman silmän alle kasvoi tälläinen maaliskuussa 2007:

Tässä sama patti parin viikon jälkeen, eli kun se oli poistettu. Samana päivänä, kun poisto oli sovittu eläinlääkärin kanssa, patti puhkesi ja olisi todennäköisesti kuivunut itsestään pois, mutta koska se kasvoi lyhyessä ajassa ilkeän näköiseksi, päädyttiin patturainen poistamaan eläinlääkärin toimesta

Eli tässä tilanne tikkien jälkeen:

Sitten syyskuussa samana vuonna Elsan kuono-osaan nousi tälläinen "tatti":

Joka kuivui itsestään pois parissa kuukaudessa, eli tilanne marraskuussa

Ja nyt siis on päällä tilanne "pattitilanne3" eli se, mikä nyt kasvaa oikean silmän alle...seuraneiti seuraa tilanetta ja raportoi

Dodiin, nyt on sitten nuppineulanpään kokoinen patti kuvattu Canonilla ja kuvat siirretty koneelle. Nyt sitten seurataan patturaisen kasvua...tilanne siis tänään 12.9.09 on tämä:

Elsalla kasvaa patti naamaan. Ihan silmän alle. Taas. Tai onhan edellisestä jo aikaa. Kerran on jo yksi poistettu, turhaan, ja yksi on tullut ja mennyt. Onko siis kyseessä histiosytooma taijotainsellaista. Anyway. Oikean silmän alle, noin sentin verran silmästä, on nyt kasvamassa patti. Patti kasvaa "ihan silmissä", eli ensin seuraneiti huomasi jotain erikoista silmän alla ja nyt siinä karvojen välissä näkyy jo selvä patti. Hieman isompi kuin nuppineula...Seuraneiti yrittää huomenissa saada kuvatodistetta...

Uudet tuulet puhaltaa seuraneidin laumassa. Muutama hyppyeste takapihalta on raskain mielin siivottu odottamaan seuraavaa (?) (agility) -koiraa ja klickeri, Post-It-lappuja ja nappuloita on kaivettu esiin...Tarkoituksena opettaa Aamu Aurinkoiselle yksi jos toinenkin temppu...Lähinnä nyt keittiölaatikoiden kiinni laittaminen nenällä pukkaamalla.

Hyvältä näyttää alku. Mutta ikävä kyllä on todettava, että varsinkin Aamun oma-aloitteinen ajattelu ei aina ole sitä nopeinta. Mutta kyllä seuraneiti porsaansa tuntee.. Vaikka kuinka haluaisi, että Aamu oma-alotteisesti jaksaisi kokeilla eri asioita, istuu se vaan ja odottaa vihjettä, mitä sen tulisi tehdä...löytää tosin jo pienen keltaisen liimalapun ympäri keittiötä (lattialta, kaapin ovista, ym ym) mutta seuraneiti toivoisi enemmän sitä "ruutia". Täytyy vähän muuttaa kriteereitä..Mutta ihme vekotin tuo klickeri, sen avulla saa ihmeitä aikaan. Kuten esim vesinoudossa klikkaus oikeaan aikaan, kun koira on pudottamassa rantaviivalla noudetun esineen ravistellakseen itsensä. Kummasti pysyi pallo suussa, vaikka teki mieli ravistella sillä hetkellä, kun tassut osui pohjaan..."klick, klick"

And mites Else-Maj eläkeläinen? Seuraneiti voi jo ihan selvästi aavistaa vanhuuden merkkejä muorissa! (Ihme on siis tapahtunut) Kuulo vaikuttaa huonontuneen ihan viime viikkoina, sillä esim sitä (kirottua) palokärjen huutoa ei Elsa mökillä enää noteerannut. Lisäksi Elsa on luovuttanut vastuun ns. poliisitehtävissä Aamulle. Enää Elsa ei "viitsi" tai jaksa haukkua samalla innokkuudella, joten marjastajatkin ovat olleet ihan onnellisia seuraneidin mailla mökkisaaressa.

Ympyrä sulkeutuu. Pentuna noita koiria saa ohjailla ja auttaa ja nyt vanhuuden päivinä tilanne on sama. Kun vaan tuo muori ei stressaisi aina turhia asioita. Stressi ei voi olla hyväksi vanhan kropalle (ja päälle).

Niin, jokohan sitä uskaltaisi ääneen sanoa, että Elsa on taas elänyt yhden kesän?? Kyllä, Elsa on selvinnyt hengissä vielä yhdestä kesästä. Kulunut kesä oli Elsan yhdestoista...joten kauan on muori räpiköinyt tässä jengissä mukana.

Viikonloppuna seuraneiti vietti mukavassa seurassa grillijuhlia...ja mukava seura koostuu, mistäs muusta kuin...agilityihmisistä. Treeniporukka oli kutsuttu koolle ja mukavaa oli. Seuraneidin mielestä erityisen mukavaa, sillä eihän me enää mihinkään ryhmään kuuluta, tuon Aurinkoisen spondyloosi-diagnoosin takia  No, anyway. Koirat nukkui mökkisaaressa ja seuraneiti yksin kotona. Jos olis vaan uni tullut sinä yönä. Vaikka tuohon Elsaan on usein kyllästynyt, kun se ei osaa olla seuraneidistä puoltametriä kauempana, niin täytyy myöntää, että oli yksinäinen olo, kun varjo oli poissa. Tuki ja turva. Elsa. Usein ollaan koirien kanssa kolmistaan, siihen on jo tottunut vuosien varrella, kun toinen taloudessa asustava on usein työmatkoilla, mutta että kotona ilman koiria? Ehei, ei ole seuraneidin sielunelämälle sopivaa. Jälkikäteen on seuraneiti todellakin miettinyt sitä tosiasiaa, että Elsaakin voi olla ikävä; kumma tunne , mutta niin aito tunne...

Seuraneiti teki sen taas; tilasi Elsalle jotain valmistetta, jonka tulisi helpottaa maksan olotilaa. Kun netistä lukee maksan vajaatoiminnasta, oireiksi kuvaillaan laihtuminen, juominen ja juomisen seurauksena runsas virtsaaminen. Ja myöhemmässä, jo pahasti maksavaurioisella koiralla saattaa esiintyä kouristelua. Ja tietysti oksentelu kuuluu myös maksavikaisen koiran oireiluun.

Elsa juo paljon. Kun kupin täyttää, saattaa koko parin litran kuppi tyhjentyä kerralla. Jano vai ajankulua? Jos olis janosta kyse, eikö koira jois koko ajan? Ja myös öisin? Nyt muutamana aamuna seuraneiti on herännyt siihen, että Elsa käy juomassa. Onko kyseessä vaan se, että ruoan odottaminen aiheuttaa jonkinasteista närästystä ja siksi Elsa lipittää? Vai mistä on kyse?

Elsa ei ole laihtunut. Mutta onhan muutosta tietysti tapahtunut, sillä onhan koira jo kohta 10½ vuotta. Mutta seuraneidin mielestä muutokset eivät johdu maksan vajaatoiminnasta. Vai onko seuraneiti sokea tässäkin asiassa?

Elsa myös oksentelee. Silloin tällöin. Yleensä syyllinen löytyy suolistosta, eli Elsa kun vetelee kaikkea moskaa sisuskaluihinsa, on selvää, että joskus tuotteet tukkii suolenpätkät. Eilenkin Elsa oksensi kolme kertaa, kun tultiin mökkisaaresta. Mutta sitten kaikki oli taas hyvin. Oksennuksen seasta löytyi sulamatonta perunaa (senkin perunavaras!) ja ruohoa....joten tuskin Elsan oksentaminen johtuu maksan vajaatoiminnasta. Vai onko seuraneiti tässäkin asiassa sokea tosiasioiden suhteen?

No, anyway. Nyt on preparaattia tilattu Elsan olon helpottamiseksi...hinta oli mehukas; 80€...jos asuttais 'jossain muualla', vois saman tuotteen saada esim 48£:lla Hyvä Suomi!

Niin, ja se tuote, se on tämä

Mikä on pahempaa, menettää lemmikki sen vielä ollessa nuori, tai katsoa kun koira vanhenee ja sen käytös muuttuu?

Elsa nimittäin muuttuu koko ajan. Ja on muuttunut kuluneen puolen vuoden aikana aina vain pahempaan suuntaan. Se on jatkuvasti, siis ihan koko ajan terävänä; nukkuu koiran unta; päivystää. Kävelyillä se vetää hihnassa, hysteerisesti, ikään kuin joku olisi sanonut sille, että tänään on sen viimeinen elinpäivä, ja nyt tulee kerätä kilometrejä, nauttimatta. Säälittää. Kukaan ei nauti tälläisestä. Eikä aina jaksa/voi olla itse hermostumatta. Ja jokainen hihnankiristys lisää vaan Elsan hysteerisyyttä. Elsa siis on stressaantunut. Ja se on oire jostankin... Ja surullisinta on tiedostaa ja huomata käytöksen muutokset osaamatta itse auttaa koiraansa. Käytös kun ruokkii käytöstä, vaikka näkeekin, ettei kaikki ole sessulilla hyvin  

Seuraneiti haki "suosikkipalkistaan" linkin, jonka oli sinne joskus tallentanut otsikolla "Koiran stressi". Ihan luettava juttu, varsinkin agilityihmisille... Tästä siihen linkkiin 

Aamu Aurinkoisella saattaa olla sittenkin jokin syvällisempi trauma, tai ei ehkä sittenkään. Jotta saa alun tähän seuraneidin teoriaan, on ehkä viisainta ensin lukea tämä postaus...

Ja sitten jatko-osaan. Viikonloppuna nimittäin tämä Rembrant tai VanGoh jatkoi taiteellista näkemystään mökkitontilla. Kuvatodistettakin löytyy, joten jokainen voi itse ihmetellä, onko kyseessä jälleen sattuma, vai onko Aurinkoisen ripottelemilla esineillä jokin tarkoitus, vai ei? Viikonloppuna Aamu siis teki seuraavan kuvion nurmelle:

Eli esineet ovat kuta kuinkin toisistaan erotettu samalla välimatkalla. Aamu siis ei hae tavaroita peräjälkeen sisältä, vaan tuo ne tuohon paikalle eri aikoina, yleensä aamupäivällä. Mutta että taas kuvio? Ja se edellinen siis näytti tältä:

Mielenkiintoista, tai sitten ei? Sattumaa, tai ei? Kuka kurkkaisi Aurinkoisen aivoihin?  Kuka "koirapsykologi" auttaisi ymmärtämään Aamun aivoituksia??

Entäs Elsan vointi? Juu, yrkkääminen meni kolmella yrkällä ohi. Jotain siis oli saatava pois sisäkaluista ja tilanne rauhottui. Mutta seuraneidillä on teoria, joka sai taas lisää pohjaa.

Seuraneidin koirat nimittäin syövät mökkiasaressa hirvepa*kaa.  Joskus se sulaa lättyjen suolistossa, mutta muutaman kerran koirat ovat  oksentaneet ja pa*koneet sulamattomia (!!!) hirvenpapanoita. Seuraneidin teoria on, että mökkisaaressa asuva nuori hirvi syö jotain kasvia, jota koiran suolisto/maha ei siedä. Jokaisessa hirvenkikkare-kasassa ei kyseistä kasvia ole, joten koirat eivät yrkkäile joka kerta, mutta sitten taas välillä koirat ovat maistelleet sellaista kikkarekasaa, jonka hirvi on tuottanut syötyään jotain tiettyä kasvia = koirat yrkkää ja ruikkuaa. Kuvitelmaa? Ehkä kaukaa haettua, mutta näillä todisteilla aika todennäköistä. Elsa nimittäin oksensi eilen siis kolme kertaa...Aamu kerran. Ja Aamun oksennus tuli vasta illalla JA siinä oksennuksessa oli sulamatonta hirvenpa*kaa! Eli Aamun kohdalla aamuruoka oli jo kulkeutunut suolistoon, mutta hirvenpapanat olivat sulamattomana jossain, koska ne oksennettiin illalla ulos. Ja hirven pa*kaa koirat ovat syöneet viimeksi sunnuntai-iltana... Ja tämän teorian tueksi myös se, kun Aamu viimeksi oli ns vatsataudissa, tuli sekä etu-, että takapäästä sulamatonta hirvenpeetä. Mikä kasvi siis on niin myrkyllinen koiralle, muttei hirvelle, että koirat joutuvat yrkkäilemään syötyään kikkareita. Muut pa*kat kun pysyy sisäkaluissa, siis koirilla

Olihan taas teoria. Ja tarina. Onkohan seuraneidin aivot jo jotenkin lomalla, vai onko tämä ns. normaalia ajattelutapaa??

Taas on Elsa oksentanut. Tultiin aamulla mökkisaaresta noin klo 06.00 aikaan, koirat kävivät pienellä aamujaloittelulla ja saivat ruokansa. Seuraneiti näki heti Elsasta, ettei kaikki ole hyvin. Ilme oli jotenkin harhaileva ja Elsa makoili lattialla sellaisessa asennossa, missä sen ei ole tapana makoilla. Maha oli siis kipeä. Taas. Syy varmaankin se loputon moskan syönti. Mutta miksi Elsa syö moskaa koko ajan??? Onko vatsa kipeä ja sen takia pitää syödä moskaa, vai onko kyseessä todellakin paha tapa??

Parit yrkät on siis yrkätty, mutta koira on nyt levollinen. Nukkuu kyljellään ja silmät kiinni, ei näytä kipeältä. Mutta taitaa joutua nälkäkuurille tänään, jotta mahdollinen tukkeuma suolistosta lähtisi liikkeelle...taas...

Jos joku nyt tulisi valittamaan seuraneidille koirapa*kasta, tulisi täältä suunnasta pitkä saarna luontoon jätettävästä lasimateriaalista.

Tapahtui iltakävelyllä:

Ovat kuluttaneet kaupungin verorahoja ja siistineet näin juhannuksen kunniaksi täällä kaupungissa ojanvarsia sellaisella leikkurilla, joka tasaa KAIKEN matalaksi. Siis kasvillisuuden. Mutta menee myös ruohon seassa lojuva lasitavarakin sillä koneistolla tasaiseksi... Tänään iltalenkillä Elsa onnistui tökkäämään kirsunsa puolikkaaseen lasipurkki-hirviöön, joka törrötti ruohikon keskellä. Tuloksena verta valuva kirsu, siis todellakin verta valuva kirsu! Ennen kuin seuraneiti ehti taskunsa syövereistä kaivella nenäliinaa ja nostaa Elsan päätä ylemmäs, oli tielle satanut jo paljon isoja piskoja verta. Ensin tilanne näytti pahemmalta kuin se oli, sillä verta todellakin valui solkenaan, eikä haavapaikkaa verenvuodolta näkynyt. Mutta pään nostaminen ylös pysäytti verenvuodon ja haava löytyi. Kyseessä on olemattoman pieni pistohaava; ilmeisesti aika syvä, siinä ihan kirsun "keskivaossa".

Verentulo lakkasi ja jatkettiin matkaa. Mutta täällä kotona nenä alkoi vuotamaan uudestaan. Ihan syystäkin, sillä Elsa hinkkasi kuonoansa petipaikkaan. Ja taas sai pyyhkiä verta. Ja ihan reilusti. Koiran veri on muuten ihmeen kirkkaanpunaista, vai pitäisikö sen olla tummempaa??

Hemmetin roskaajat. Seuraneiti on vihainen. Todella vihainen.

Tänään päivällä: Elsa oksentaa. On oksentanut viime yöstä 01.30 lähtien ja oksentaa yhä edelleen. Seuraneiti ei ole nukkunut sen jälkeen, kun Elsa aloitti yrkkäämisen. Mutta on ehtinyt käydä töissä ja joutuu vielä kentälle tänään vetämään agitreenejä. Alkaa voimat loppua.

Eläinlääkärille 14.30. Saas taas nähdä, mitä löytyy...ja montako koiraa on takaisin kotimatkalla.

Väsyttää.

Tilanneraportti. Elsa sai kaksi piikkiä, pahoinvointilääkettä ja antibioottia. Lisäksi katsottiin verestä leukosyytit, jotta voitiin poissulkea kohtutulehdus. Ja kohtutulehdus ei ollut diagnoosina tälläkään kertaa, onneksi.

Eläinlääkärin odotushuoneessa Elsa pisti kyljelleen ensimmäistä kertaa elämässään siinä vastaanottohuoneessa. Oli jotenkin poissaoleva. Maha kramppasi, selkää köyristeli. Autoonkin oli vielä tullut yhdet yrkät reissulla. Olo oli siis kurjaakin kurjempi, vaikka hyvinhän Elsa vierasta hämää...seuraneiti kyllä ehti tunnistaa voipuneen Elsan...Mutta jo takaisin kävelyllä autoon remmistä oli kiva riuhtoa, joten mikä pahan taas tappaisi?? Kotona sitten lääkittiin/ruokittiin mahalääkkeillä ja annettiin illemmalla ensimmäinen annos hyvin sulavaa ruokaa. Ja nälkä oli kova. Joten eiköhän me jo ensi yönä taas nukuta...

Seuraneiti on väsynyt. Sillain kummallisesti. Takki on tyhjä. Molemmat koirat on hengissä, Elsan kohdalla voi kai sanoa, että "mikä pahan tappaisi?" ja Aamun kohdalla ei seuraneiti suostu edes sellaista vaihtoehtoa ajattelemaan (eli koiran menettämistä), vaikka mistä sen tietää, onko tästä talosta ensiksi tähdeksi lähtijä se vanhin koira... On niitä nuoriakin flatteja menehtynyt...mihinkäs muuhun, kuin syöpään. Tämä seuraneidin olo on siis sellainen helpotuksen olotila, kun arki jatkuu, eikä suru vie ajatuksilta tilaa. Vaikka viime viikolla seuraneiti ehti jo miettiä uuden pennun hankkimista...kun ei tuosta Elsasta tiennyt...mutta toistaiseksi kaikki hyvin.

Elsa siis porskuttaa. Pitää huolen siitä, että viime viikkoina menetetyt lenkkeilykilometrit kerätään kasaan...jollei muuten, niin puoliksi juosten. Elsa siis menee kävelyillä kuin veturi. Ja lujaa. Stressaa; jäljestää niitä kirottuja xylitol-purukumeja ja muuta moskaa. Kesän myötä on menyyseen tullut taasen yksi lisä, eli leikattu ruohosilppu; joka vuotinen herkku, mitä hautuneempi, sen parempi . Hetki sitten Muori istui tuossa ulko-ovella ja kitisi ulos. Ei siksi, että olisi hätä tarpeille, ehei, vaan siksi, että pihalla leikattiin nurmikkoa...ja sehän tarkoittaa herkullista salaattia a´la ruoholeikkuri...Ja muuten, se verkkoaita sieltä männyn ympäriltä on nyt poistettu, ettei wanhus vaan keksi uudestaan hyppiä jotain kamikatze-hyppyjä...Elsan ontuminen on nyt olematonta, ehkä levon jälkeen näkyy hieman jäykkyttä. Särkylääkettä ei ole nyt syöty kahteen päivään. Nyt saa siis taas Elsan sisäkalut huilia...

Aamu on taas Aurinkoinen. Kunnossa. Piste. Vatsa toimii ja järki kans. Aamulla Aurinkoinen taas pölähti seuraneidin seuraksi suihkuun, tällä kertaa ei Aamu kuitenkaan kiivennyt lauteille...mutta jos tässä nyt luulee olevansa suosittu, niin ehei, syy siihen, että Aamu änkeää suihkuun, on se siinä ohimatkalla köllöttävä jäniksennahka...Kun ja jos sitä oikein kovin hypnotisoi, niin se sieltä kivasti pomppaa aamukävelylle...tästä ei sitten tämän enempää. Asiaan vihkiytyneet tietävät, mistä seuraneiti puhuu...

Samassa teemassa pysytään, mutta rotu vaihtuu nyt hetkeksi. Seuraneiti haaveilee salaa shelttipennusta...ja väriltään se pentu voisi olla merle...siksi seuraneiti vierailee silloin tällöin erään puolitutun shelttikasvattajan kotisivulla; ihastelemassa kuvia ja salaa tutkimassa tulevia pentuesuunnitelmia. Edellisestä vierailusta oli vierähtänyt aikaa, mutta tänään illalla kyseisen kasvattajan blogia lukiessa hetki pysähtyi. Kokonaan. Pintaan nousi tuska ja kaipuu; tunteet, jotka vain "elämänsä koiran" menettänyt tunnistaa toisen ihmisen tarinasta. Seuraneidille tuli ikävä Iiristä. Taas. Pintaan nousi ne ajatukset, voimattomuuden tunteet kesältä 2003. Ajalta, jolloin ensin toivottomuus oli läsnä ja sen jälkeen ikävä ja kaipuu.

Tästä linkki blogiin, jonka lukemisessa vierähtää hetki.

Elsan hovihieroja kävi. Seuraneiti esitteli hierojalle paikan, jossa epäilee vahingon käyneen, eli siellä pihan nurkassa, verkkoaidatun männyn luona. Todisteita ei ole, mitä nyt koira ontunut jo toista viikkoa. Kunnon vehähdys/revähdys oikeassa lavassa on, mutta nätisti Elsa antoi hieroa. Hovihieroja tosin sai naamansa pestyä useaan otteeseen ja Elsa heitti parit kuperkeikat olohuoneen lattialla. Siis totta, Elsa osaa tehdä kuperkeikan. Jos seuraneiti istuu lattialla tulee Elsa syliin pää edeltä ja kiepsauttaa kuperkeikan. Mahtoi hieronta tuntua hyvältä.

Nyt ollaan jo mökkisaaressa. Koirat ovat kirmanneet mustikanvarvuissa ja syöneet iltaruokansa. Elsaa pidetään vielä aisoissa () mutta muuten ollaan aika tavalla palattu normaalin päiväjärjestykseen. Erona siis vain se, ettei elsa ole päässyt kävelylle yli viikkoon...

Seuraneiti omistaa yhä edelleen kaksi sileäkarvaista noutajaa! Elsan kanssa käytiin eläinlääkärissä ja Muorin erittäin kipeä etutassu kuvattiin. Tai itse asiassa kuvia otettiin viisi; tassu, ranne, olkanivel, kyynärnivel ja niska. Yhdessäkään kuvassa ei näkynyt luustomuutoksia, ja jännevamman seurauksena saatu nivelrikkokin oli muuttumaton. Eikä syöpääkään kuvissa näkynyt...eli Elsan uskomattoman kivulias ontuminen ON LIHASPERÄISTÄ!

Mutta mitä Muori on tehnyt sellaista viikko sitten, että tulos voi olla noin kivuliasta katsottavaa. Ensi ajattelemalla ei mitään erikoista....mutta kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin kävihän Elsa pomppimassa verkkoaidan sisäpuolella viime viikolla. Ja mahtoiko hypätä pihalla olevan ison kiven kautta sinne kielletylle alueelle, vai pomppiko kylmiltään sinne verkkoaidan sisäpuolelle? Ja jäikö kiinni etutassustaan yrittäessään pois sieltä vankilasta?? Hmmm. Silloin sen on täytynyt tapahtua, eli tuolloin on etulavan lihas saanut pahan tällin...

Nyt jatketaan särkylääkkeillä ja hovihieroja on tilattu perjantaiksi. Nyt on seuraneidillä ihan hyvä olo...mutta Elsa kärsii tämän illan krapulasta...

Tämä on tunne, jota seuraneiti inhoaa yli kaiken. Olo, kun aika pysähtyy, minuutit tuntuvat tunneilta, tunnit vuosilta. Tekee mieli paeta, tai vain istua hiljaa paikoillaan. Kun ei tiedä huomisesta. Tietää ainoastaan sen, että koira on kipeä. Todella kipeä tassustaan.

Sitkeä sissi, meidän teräsmuori, ei pienistä tapaa kipuilla, vaan kun Muori kinkkaa kolmella jalalla vastaan, ei seuraneidillä ole kyyneleet kaukana. Ja silti Elsalla heiluu iloisesti häntä; se siis hymyilee seuraneidin kyyneleistä huolimatta...

Elsan olo huononee. Nyt ei tassulle varata painoa, särkylääkkeistä huolimatta. Huomiseksi saattiin aika eläinlääkäritädille, saas nähdä montako koiraa on autossa mukana, kun takaisin tullaan

Seuraneiti on tehnyt ihan typeriä ohjausvirheitä tänään kisoissa, joten tulokseksi hyl ja paljon virheitä toiselta radalta. Ikävä kyllä Aurinkoinen on alkanut roiskimaan Aan alastulokontaktit...osaksi siksi, että seuraneiti hoppuilee, kun ei meno riitä ihanneajan alittamiseen  Mutta koira tsemppasi suht hyvin molemmilla radoilla. Molemilla radoilla tuli virheitä myös kepeillä; ensimmäisessä kisassa Aamu ei pujotellut valmiiksi, vaan hörhelsi seuraneidin perään (stressi siis tarttuu...) ja toisessa kisassa Aamu tuli NIIIN vauhdilla kepeille, ettei saanut isoa ruhoansa pysähtymään, vaan törmäsi keppeihin päästyään oikeasta välistä sisään ja siinä hötäkässä rytmi sekosi, ja seuraava väli jäi pujottelematta. Ja yliajasta ei tänään viitsitä edes puhua, ajat olivat sen verran tiukat...Olishan se mukavaa ehtiä ihanneaikaan, mutta M-L:n sanoja lainaten, olis kisat erittäin tylsiä katsottavia, jos kaikki maksi-koirat olisivat yhtä nopeita kuin BC:t. Kiitos niistä kannustavista sanoista...eli me jatketaan harrastamista. Mahdollista kuvamateriaalia paremmalla jaksamisella..

Kisojen jälkeen kurvattiin sitten sukuloimaan. Seuraneidin "puoli sukua" on vuosien saatossa Vaasalaistuneet ja nyt oli yhdet muuttohommat tiedossa. Tosin seuraneiti ei ollut muuttamassa, kunhan kävi katsastamassa huoneiston. Hienon rivarin oli sukulaislikka itselleen ostanut. Samalla keikalla Aurinkoinen näki ensimmäistä kertaa suvun nuorimman koiran, eli berni Nanan. Kersa piti heti laittaa ojennukseen Aamumaisella tavalla. Kuinka helposti kaapin paikan voikaan näyttää koirakielellä...Elsaa ei ikävä kyllä varmaan voi edes vilauttaa Nanalle, ettei vaan Nana saa huonoja kokemuksia vanhoista kärttyisistä akoista.

Elsa sitten? Ihmeparantuminen oli ohimenevää sorttia, nimittäin aamulla sai taas antaa särkylääkettä  Mutta ihmeen sisukas tuo Muori on...linkuttaa välillä, mutta poukkoilee silti

Ihmeparantuminen on tapahtunut. Elsa voi hyvin, jos ottaa huomioon, missä kunnossa etutassu oli keskiviikkona. Elsa on saanut levätä ja 'ottaa iisisti'. Tänään aamulla se tosin oli mukana pienellä metsäkävelyllä, mutta iltalenkille se ei enää saanut kulkulupaa. Ja sekös otti Muoria pattiin...sillä mieli tekee metsään...eikä tuo tajua, että kinttu on metsässä poukkoilun jälkeen rampa. Vaikka hyvinhän tuo Muori on tänään tsempannut täällä mökkisaaressa...saanut hullunkuurin siihen malliin, että Aamu istui vaan paikoillaan ja katsoi hölmistyneenä vanhuksen hommaa...ympäri mökin, saunan alle, ympäri pihaa, ympäri pihaa, ympäri pihaa. Huh. Tänään ei seuraneiti kiljunut hullunkuurin takia naama punaisena, vaan antoi Muorin tanssia hullunkuurinsa valmiiksi. Jos mieli on noin virkeä, ettei paikoillaan pysy ja ikää on yli 10 vuotta, niin onhan sen saatava juosta, eikös?

Aamu on tänään keskittynyt lähinnä maastojuoksuun ja aloe vera-kylpyihin. Lataa akkuja ilmeisesti huomista kisapäivää varten. Hukkaan meni seuraneidin harjaukset ja kynsienleikkuut Aurinkoisen osalta, neiti nimittäin haisee aivan mudalta ja turkki on ihmeen kökköinen...taas, mutta koira on silmiinnähden onnellinen tuossa tuvan sohvalla nukkuessaan..

Naapurikaupungissa kisoissa. Kaksi rataa ja kaksi tulosta. Femmat molemmilta radoilta, toisella A:na alastulosta ja toisella radalla vitonen kepeiltä. Ja tietysti yliaikaa... Ensimmäiseltä radalta noin 3 sekuntia ja toiselta vain vaivaiset  0,91 sekuntia yliaikaa, vaikka korjaukseen kepeillä meni siis aikaa...Ilman keppihässäkkää oltaisiin ehditty ihanneaikaan...eli tavoite taitaa tälle kesälle olla selvä....ihanneajan alitus. Niin, ja tietty virheettömät radat. Palkintosijoista ei flatin kanssa kannata edes haaveilla, joten ollaan realisteja ja yritetään saada kauniita ratoja.

Radoista puheen ollen, tämän päivän radat oli jälleen kerran mukavia. Koiraystävällisiä, sujuvia ja silti tarpeeksi haastetta. Ei me muuten taaskaan huonossa seurassa kisattu...MM-kisa-kettuja loisti radalla jälleen kerran, mutta mukavasti niillekin löytyi haastetta kanssakilpailijoista. Kunhan seuraneiti vaan ehtii, niin tuleehan niitä ratojakin mustaa valkoisella...Ja ehkä vähän videotodistettakin...

Ollaan muuten mökkisaaressa. Elsa on viettänyt täällä koko päivän ja odottanut seuraneitiä ja Aurinkoista. Elsa voi suht hyvin....ontuu aina levon jälkeen, joten taitaa olla se jänne, joka on saanut tällin. Mutta mieli on iloinen, kuten aina. Eli se eilinen apaattisuus on jo mennyttä. Hetken ehti seuraneiti huolestua eilen, kun ei Muori pystynyt edes istumaan, vaan joutui makoilemaan...mutta olisittepa nähneet tuon linkkulotan noin tunti sitten täällä mökillä. Hullunkuuri ála hyrrä ja seuraneiti huutamassa naama punaisena jossain muutaman metrin päässä. Eikä tuo tantta kuunnellut, jatkoi hillitöntä riehumista ja juoksua....noh, ainakin naapurit tietää, että ollaan paikalla...sen verran seuraneidistä lähti rumaa ääntä. Mahtaa tassu olla kipeä, kun tuosta levosta nousee...niin, elsahan piti pitää levossa...helpommin sanottu kuin tehty...

Kisat tänään, mutta silti käytiin pomppimassa eilen illalla. Osaksi siitä syystä, että viime viikolla seuraneiti sairasti, eli ei päästy reeneihin ja myös siksi, että Aamulle tulisi positiivinen mieli, koska edellisen kerran kentällä, eli omissa kisoissa, Aamu oli kaikkea muuta kuin vapautunut. Mutta syyhän siihen oli selvillä jo; seuraneidin kisajännitys

Eilen siis käytiin puuskuttamassa pari pätkää ja niistä saatiin ihan hyviä filmitaltiointeja... Motivaattorina toiminut kaninnahka vaan meinasi kadota Aamun nielusta alas, seuraneiti miettii, pitäisikö se isompi kani raahata kisapaikalle tänään...ihan vaan kamuksi

Eilinen reeni näytti tältä:

Entäs Elsa sitten tänään aamulla? Särkylääkettä on nyt annettu eilisen jälkeen 3 kertaa ja tänään aamulla, kun seuraneiti meni ulos koirien mukana, Elsa liikkui jo paremmin. Ja liikkuminen paranee, kun Elsa on liikkunut hetken aikaa. Eli tuskin tassussa murtumaa on...mutta jotain on kuitenkin tapahtunut. Tukiside tassussa ja totaalilnen liikutuskielto jatkuu nyt ainakin viikon verran, ehkä 10 päivää. Seuraneiti osaa jo tämän asian. Ainoa, mikä auttaa, on lepo, lepo ja lepo. Mutta kertokaa se myös Muorille. Sillä kun Muori oli tarpeensa tehnyt aamulla, niin arvatkaapa miten se tuli nurkan takaa? Laukaten ja lelu suussa. Vaikeahan tuota näkyä oli uskoa, sillä eilen Muori suostui liikkumaan pari metriä sisätiloissa ja niidenkin parin metrin jälkeen sen oli pakko käydä maate. Voi tuota wanhusta, se on sitkeä, todella sitkeä...

Elsa ontuu. ELSA ONTUU erittäin pahasti oikeaa etujalkaansa. Hädin tuskin varaa painoa sille. Ei seuraile seuraneitiä. Makaa vain. Istuessa pitää oikeaa etujalkaa suorana, viistosti eteenpäin. Onkohan se jänne taas paukahtanut? Vai onko luita murtunut? Mitään erikoista ei Muori ole tänään tehnyt, muuta kuin mennyt täysillä aamulla, eli puhaltanut sekä sisällä että ulkona kuin tornado. Ja ikäähän on jo yli 10 vuotta. Tulee tylsä viikonloppu. Mutta mökille on tarkoitus mennä. Elsa vaan saa sylikyytiä kriittisissä paikoissa; autoon, veneeseen ja remmissä mennään rappusissa. Ja etutassu tuetaan kunnolla.

Kauan tässä on mennytkin hyvin ja ilman ontumisia...

Käytiin taas kiusaamassa keijuja...Ponilaumalla oli sellainen vauhti päällä, että keijut mahtoi kuulla jo kaukaa, että oltiin tulossa. Lämpimästä säästä huolimatta ei edes kyykäärmeitä bongattu, vaikka oltiin erittäin kyymäisessä  maastossa...mutta ymmärtäähän sen, sillä tanner vaan tömisi, kun Team Tumpelot ulkoili.

Muorikin mennä rummutti niin, että oksat pois! Luulisi, että yli kymmenvuotias ottaa iisisti, mutta no way - kun nimi on Elsa, niin täysillä mennään! Edestakaisin, tuhatta ja sataa, yli risujen, yli ojien...paikoitellen jopa Elsa oli Aamua edellä ja se pisti seuraneidin miettimään sitäkin mahdollisuutta, että Aurinkoinen olisi kipeä...sillä eihän Aamu metsässä säästele laukka-askeleitaan, ehei. Mutta eipä tuo poni kovin kipeältä vaikuttanut. Keijut sai haistaa pitkän pa*kan tänään...sillä tänään pysyttiin ruodussa...

Elsa. Niin. Täysillä mennään. Yksi paketti Lyproflexiä on syöty, eli 72 kapselia. Vatsa sieti sitä tuotetta hyvin, mutta nyt pidetään pieni tauko, vaikka tuotetta onkin varastossa uusi satsi. Ihan vaan siksi tauko, että maksa saa levätä...Eilen Elsa tapasi kasvattajansa pitkästä aikaa. Voi sitä iloa ja riemua ja ilon kiljahduksia! Elsan kohdalla on aina voinut todeta, kuinka tärkeä kasvattajasetä on Elsalle ollut. Vaikka vuosien aikana kohtaamisia ei ole ollut montaa, on jälleennäkemisen riemu ollut aina yhtä mukavaa katsottavaa!

Ja sitten jotain uutta tässä seurakunnassa. Seuraneiti on harjoitellut videokameran käyttöä. Viikonloppuna olis kolme agikisaa Aurinkoisella...nyt vaan täytyy ylipuhua joku kuvaamaan radat. Ja sittenhän ne radat joutuu myös katsomaan...häpeän puna poskilla...

Nyt on tehty markkinatutkimusta, hyvin kapea-alaista sellaista ja tilattu netistä Lyproflex-nimistä valmistetta Muorille. Tilaus tehtiin tähän firmaan ja postikuluineen hätäisesti tutkittuna, tuo paikka näytti olevan ihan edullinen. Yhdessä paikallisista apteekeista seuraneiti kävi kyseistä tuotetta kysymässä ja hinta oli täällä pikkasen yli 50 €, ja tilattuna tuote tuli postikuluineen jotain 44 € ja risat. Nyt vaan odotellaan että kusti polkee, eli että posti kulkee...

Elsa vanhenee. Sille ei voi mitään. Vanhuuden tuomat ikälisät näyttää tulevan puolen vuoden sykleissä. Vuosi sitten huhtikuussa oikean takatassun jänteet antoi periksi, puoli vuotta sitten siirryttiin maksadieetti-ruoalle ja nyt on alkanut takajalkojen tärinä. Seuraneiti on ollut yhteydessä eläinlääkäriin ja mitä ilmeisemmin on kyseessä lihasperäinen tärinä, eli takajalkojen ja takapään lihaksisto ei enää ole entisellään ja Elsan ollessa jännittyneessä tilassa, takajalat tärisee. Tärinä näyttää siltä, kuin Elsaa palelisi. Ensimmäistä kertaa tärinä huomattiin sunnuntaina ja eilen tärinän huomasi Elsan istuessa ja seistessä. Makuuasennossa ei tärisyttänyt, siksi seuraneitikin järkeili tärinän johtuvan lihaksista. Mahtoi viikonlopun lenkkeilyt olla liikaa Muorille?? Sinänsä hankalaa, koska lenkkeillessä Elsan huonoa kuntoa tai tilaa ei huomaa...se pomppii menemään kuin pupu ja laukkailee, kiihyttelee, rämpii hangessa. Pää siis haluaa enemmän mitä kroppa kestää

Tässä ne takakäpälät, ei tosin aivan tuore kuva. Oikea takanen on aika hurjan näköinen... 

Entäs nyt sitten? Mites tästä eteenpäin? Eläinlääkärin mukaan voitaisiin kokeilla Lyproflex-tuotetta ja mahdollisesti magnesiumia. Seuraneidin täytyy kurvailla apteekkiin ostoksille..

Seuraneiti on surullinen, raivoissaan ja pettynyt. Pettynyt itseensä koirankouluttajana ja surullinen ja raivoissaan tuon vanhimman koiran käytöksen takia. Kaikkeen käyttäytymiseen on aina syy, eikös, joten kyllähän tähänkin juttuun varmaan löytyy selitys.

Taustaa: Elsalla on todettu maksan vajaatoiminta. Elsa siis on kymmenen vuotias flatti, "ikuinen nuori", joka invalidisoitui etutassun jänteen vammautuessa syksyllä 05. Talven ja kesän 07-08 on molemmat takakäpälät antaneet periksi; toisessa takasessa on nuljuluumurtuma (rustottunut) ja toinen takakäpälä muistuttaa ankan räpylää jänteiden annettua periksi. Lisäksi Elsalla on koko kehossa eri kokoisia muhkuroita, todennäköisesti rasvapatteja. Elsa on pirteä, Elsa syö hyvin, Elsa ei onnu. Mutta Elsalla on käytöshäiriöitä. Yhä vaan enemmän ja enemmän. Onko siis Elsalla kipuja? Särkeekö tassuja? Aiheuttaako maksan toimintahäiriö epämiellyttävän olon Muorille?

Seuraneidillä alkaa keinot loppumaan. Tänään iltakävelyllä, Elsa oli maistanut 300 metrin matkalla kotoa pois päin YHDEKSÄSTÄ kasasta ulostetta. Siis kyllä, yhdeksästä! Voi siis vain kuvitella, miltä meidän kävely näyttää ulkopuolisen silmillä katsottuna. Koiran ainoa päämäärä ON SYÖDÄ toisten koirien "sitä itteänsä".

Koiran elämäänhän kuuluu kaikkien hajujen tutkiminen ja haisteleminen. Miten siis antaa koiran haistella ja tutkia, kun se itse asiassa vain ja ainoastaan ETSII pa*kaa syötäväksi??? APUA! Eli jokaisen kasan kohdalla Elsalla ja seuraneidillä on ikäänkuin kilpailu siitä, kumpi ehtii ensin. Ja mitä enemmän seuraneiti koiraansa vahtii, sitä kiireempi Elsalla on napsia pa*kaa sisuksiinsa. Se on siis sairaalloista syömistä, ei mitään "maistelua" silloin tällöin. Onko kuonokopan laittaminen seuraava vaihtoehto?

Ja kaiken tämän keskellä ja seuraneidin mukana kävelyillä roikkuu myös Aamu Aurinkoinen, jonka suureen mieleenkään ei tule julkisesti maistaa toisten koirien kikkaroita. Kissanpeetä voi vähän kulinaristin tapaan mennä hampaiden välistä Aamunkin suuhun, mutta että muiden jätöksiä, NO WAY.

Seuraneiti tarvitsis nyt vertaistukea..

Hui, jo kolmas postaus tälle päivälle. Mutta tämä on sen verran faktaa, että pakko laittaa muistiin.

Elsa Muori on aina valpas. Ja seuraneidin talo lämpiää puilla. Pannu on kellarissa ja kellarissa on myös koirien ruokatynnyrit. Riittääkö vihjeet?

Eli Elsa siis lähtee joka kerta kaveriksi kellarikerrokseen, kun puita lisätään pannuun. Sillä eihän sitä tiedä, jos vaikka ruokatynnyristä jostain syystä lentelisi nappula flatin suuhun. Nyt täytyy sitten mainita, että seuraneiti on pessyt kätensä koko lämmitysrumbasta, eli seuraneiti EI ramppaa kellarissa, joten tämä faktajuttu on ihan toisen käden tarinaa.

Mutta mitä tekee Elsa Eläkeläinen niinä kertoina, kun ruokatynnyrin kansi ei heilahda? Heh. Fiksut pärjää. Tai sitten ei. Elsa tuo niinä kertoina veneenkuljettajan sandaalin kellarista ylös. Ja tämä on testattu juttu. Eli VAIN ja AINOASTAAN silloin, kun Elsa ei saa yhtä namia tynnyristä, nappaa muori yhden kengistä suuhunsa ja tuo sen yläkertaan. Mitä Elsa siis ajattelee?...tai MITEN Elsa ajattelee? Mikä ihme kaavio sillä nyt on päässä? Henkiinjäämis-kaavio? Eli jollei napua tule, on parasta ottaa kenkä ja häipyä? Mutta minne? HÖH? Kellään ideoita Elsan toimintakaaviosta?

Miten tuo vanhus oikeasti voi? Onko se kipeä jostain, miten maksa voi? Äkkiseltään katsottuna Elsa voi hyvin. Se on pirteä, syö hyvin ja suoli & rakko toimii normaalisti. Mutta voiko se ihan oikeasti hyvin?

Elsa kuuluu niihin koiriin, jotka eivät paljasta hevin kipujaan. Ei valita ja on sitkeästi mukana kaikessa, mitä ympärillä tapahtuu. Joku seuraneidin tuttavista on sanonut, että Elsa varmaankin kaatuu saappaat jalassa; kroppa taitaa antaa periksi, vaikka sisua ja elämänhalua vielä riittäisikin.

Dieettiruokaa on Elsa syönyt nyt kaksi säkillistä, eli noin 4 kuukautta. Seuraavan säkin jälkeen ajatteli seuraneiti jälleen otattaa Muorilta verikokeen ja tarkistaa, miten maksa itse asiassa voi. Juominen on viime viikkoina hieman lisääntynyt. Onneksi jano ei kuitenkaan ole jatkuvaa, vaan kohdistuu useimmiten ruokailun yhteyteen, vaikka nappulat ovat olleet liotettuja. Mutta silti seuraneitiä mietityttää Muorin kunto. Elsa kun on "aina" ollut tuossa, tai no, ainakin viimeiset 10 vuotta.

Elsan mieli on kuitenkin kuin nuorella koiralla. Aamun kanssa leikitään päivittäin ja jokailtaiset nautiskelut selällään ym. jumppahetket hymyillyyttä usein seuraneitiä. Niiden perusteella Muori siis vielä on kunnossa. Vai onko sittenkään? Hämääkö se vaan seuraneitiä?

Elsa Muori aukaisi itse eilen ulko-oven ja sinkosi ulos. Pitkästä aikaa. Edellisestä omatoimisesta oven avauksesta onkin kulunut aikaa. Noin viisi vuotta sitten, kun seuraneidin autoihin oltiin murtauduttu yöllä, päätettiin ovet pitää lukossa aina. Sekä yöllä, että päivällä. Ja yksi syy, miksi ovi oli hyvä pitää lukossa oli myös Elsa. Elsa nimittäin oppi aukaisemaan ulko-oven, rivasta kääntämällä. Mutta myös silloin kun ovi oli lukossa. Eli meidän ulko-oven lukko ei ole flatin kestävä. Kun aikansa räplää lukkoa ja samalla painaa ripaa, niin aukeehan se lukittu ulko-ovi, jopa flatin toimesta! Ja varmuuden vuoksi vaihdettiin ulko-oveen myös erityyppinen lukko ja lukkopesä ja niillä toimenpiteillä on Elsa toistaiseksi pysynyt lukitun oven takana.

Mutta eilen illalla iski nuoruus ja opitut temput mieleen. Joko seuraneiti oli eilen vatsataudin takia liian hidas Elsan mielestä tai sitten Elsa ei taaskaan ajatellut, mitä teki, vaan teki vaan. Niin kuin yleensä. Mutta tapahtumalla on todistaja; seuraneiti. Illansuussa Elsa nosti metelin ja ilmoitti, että joku on tulossa kotiin. Ja miten nopeiten pääsee pihalle vastaanottamaan tulijan? Jep, jep, avaamalla ulko-oven. Salamannopea hyppy ovea vasten ja oikealla tassulla ripa alas ja hellurei, sesam aukeni jälleen kerran Elsan toimesta. Niiiin, täällä ei ole tylsää. Ja Elsa siis täyttää kuukauden päästä 10 vuotta. Ja on muka jo vanha ja raihnainen. Pöh, mitä vielä, ikiliikkuja ja se on! Huoh.

Kinkkupartio on timminä kyökin puolella. Laadunvalvojat siis iltavuorossa, joten mahtaa kinkku paistua hyvin!

Joulukorttien joukossa tuli tänään vakuutusyhtiöltä postia...Otsikko oli ILMOITUS VAKUUTUKSEN PÄÄTTYMISESTÄ. Eli vakuutusyhtiönKIN mielestä Else-Maj eläkeläinen alkaa olemaan niin vanha, että koiruus tulis tästä eteenpäin vaan yhtiölle kalliimmaks. Niinpä. Paljon tuolta firmasta on tullut rahoja haettua pois, eli ainakin Elsan kohdalla vakuutus on ollut tarpeellinen. Elsan kanssa on aina sattunut ja tapahtunut. Milloin mitäkin. Yleensä kintut ovat kipeilleet. Seuraneidin hermojen kiristyksestä ei ole lanttiakaan korvattu. Jos niin olis, olis lähivakuutus jo mennyt miinuksen puolelle...

Enää yksi yö jouluun..

Vanha koira on vanha koira, paitsi jos sen nimi on Elsa. Tänään on taas ollut "sellainen" päivä, että oksat pois. Elsa on leikkinyt Aamun kanssa useampaan otteeseen, tullannut poltettavia roskia (ts. tehnyt enemmän roskaa) ja kulkenut iltakävelyllä kuin veturi. Välillä laukaten, välillä pysähtyen seuraneitiä katsomaan, ihan kuin sanoen, "Ai, jaa, sä roikut vielä perässä?". Onhan se tietysti hyvä asia, kun Muorilla on virtaa, mutta eikös koirat normaalisti osoita rauhoittumisen merkkejä siinä 3-4 vuoden iässä? Elsa on ilmeisesti varustettu turbo-mottorilla, suorasuihkulla ja kuudella pytyllä. Taitaa olla oikea formula-malli. Varaosia vaan tarvis vaihtaa. Varikolla käyty usein ja tankattu uudella ruoalla.

Mutta mitä tässä turhia taas huokailla, täytyy vaan nauttia siitä, kun koira on hyvällä tuulella ja kivuton, eikös? Kunhan vaan muu lauma jaksaa pysytellä perässä...Elsalla on taas kiire, kiire, kiire....

Ensin seuraneiti luuli sen johtuvan talviaikaan siirtymisestä. Sitten kävi mielessä se, että Eläkeläisen tassuja särkee. Mutta ei, koirahan on ihan oma itsensä, mutta herättää nykyään tämän talouden kiljumalla! Ei siis mitään pitkää kiljumista, vaan kerran sillain korkealta ja kimeästi. Elsan äänen avaus kello 05.50 aamuisin. Ja arvata saattaa, ettei seuraneiti kilju onnesta, kun herätys on enemmän kuin karusellissa kieppuis. Miten ihmeessä vanhalla koiralla riittää tuota energiaa? Aina, jatkuvasti JA joka päivä?

Vaikka ei sais ihmetellä. Niin kauan kun flatilla häntä heiluu, on kaikki hyvin. Toisaalta, flatti voi viimeisillä voimillaan heiluttaa häntää, eli silloin, kun sitä surullista ainetta laitetaan suoniin. Ainetta, joka vie flatin sateenkaarta pitkin sillalle ja toiselle puolen värikaarta...

Eikös vuosittain tule ilmoittaa vesilaitokselle vedenkulutus? Meillä seurataan myös vettä, tosin koirien vesikuppi on seurannan kohteena, ei niinkään varsinainen vesimittari tuolla jossain alakerrassa.

Syy vesikupin 'tuijottamiseen' on yksinkertainen. Nyt tutkitaan, kuinka paljon Elsa juo. Typerää tosin aloittaa seuranta vasta sen jälkeen, kun siirryttiin uuteen kuivanapuun Elsan kohdalla. Viisainta olisi ollut seurailla juomismäärää jo aiemmin. Viikon verran on Muori tuota sikakallista muonaa nyt napsinut ja muutenkin on muut syömiset suurennuslasin alla. Ja niin ihmeelliseltä kuin se vaikuttakiin, näyttää siltä, että Elsa juo vähemmän mitä aiemmin! Kuivanaput meillä liotetaan AINA ennen ruokailua, joten nestettä koirat saa siis silläkin tavalla, joten vesikupin vesimäärä on suht helppo tutkailla. Joka täytökerralla tehdään puumerkki paperiin ja toistaiseksi kuppia ei ole täytetty eilisen jälkeen kertaakaan, joten nyt peukutuksia ....ehkä Muorin maksa voi paremmin??

Elsan pattitilanne. Ei siis mikään ongelmainen hetki, vaan rasvapatti päivitys, ihan seurannan vuoksi. Kun noita alkoi listaamaan, niin kylläpäs niitä löytyikin. Eikä varmaankaan kaikki patit ole tuossa, varmasti jäi jokin huomaamatta:

Eli "pattitilanne" á la Else-Maj Eläkeläinen 18.10.08:

Else-Maj Eläkeläisellä on taas huono kausi menossa. Tassut (räpylät) ovat kestäneet koko kesän, ei siis ontumisia. Vaan eilen illalla muori ontuikin takaräpyläänsä niin pahasti, ettei kunnolla kyennyt astumaan alas oikealla takatassulla. Auts, kyllä Elsaa sattui. Syykin ontumiseen on mitä ilmeisemmin selvillä, sillä seuraneiti kävi laumansa kanssa mökkisaaressa lenkillä ja eihän muori osaa ottaa iisisti, vaan sata on lasissa, vaikka kroppa alkaa olemaan kohta puolin kymmenen vee. Eli vauhti ja kaahailu oli samaa luokkaa, kuin Aurinkoisella...välillä muori joutui metsässä narun jatkoksi, ihan vaan siksi, että seuraneiti halusi säästellä vanhusta. Mutta heti kun hihnan otti pois, oli meno samaa räjähtävää etenemistä. Eikä maasto mökkisaaressa ole oikein tasamaata...Ja kun takatassut ovat sen näköiset kuin ovat, on odotettavissa kaahailujen jälkeen linkuttamista. Seuraneiti annosteli muorille eilen ja aamulla särkylääkettä joten nyt ontuminen on pelkkää takaosan jäykkyyttä. Ihme. Ei siis varsinaista ontumista. Aamulla oli tarkoitus jättää muori kotiin huilaamaan tassujansa, mutta aamurumba oli sitä luokkaa, ettei seuraneiti voinut kuin nauraa vanhukselle. Ulkoportaat mentiin "sata lasissa" alas ja ulkona Elsa pyöri kuin väkkyrä, suu täynnä pehmoleluja. Jätä nyt sellainen energiapakkaus kotiin! Eli Elsakin kävi sitten lyhyellä korttelin tarkastuksella aamupimeässä.

Toinen asia, mikä seuraneitiä huolestuttaa Eläkeläisen suhteen, on lisääntynyt juominen. Elsa ei juo jatkuvasti, mutta on selvästi janoisempi kuin ennen. Asiaan saadaan ehkä selvyyttä keskiviikkona, kun käydään verikokeissa otattamassa maksa-arvot ym. veriarvot. Maaliskuussa viimeksi kun maksa-arvoja tutkittiin, oli paranemista havaittavissa sitten syksyisten verikokeiden, joten ehkä on viisainta tarkistuttaa, missä mennään. Kyhmyjä Elsalle on tullut lisää, ainakin 5-6 kpl, mutta toivottavasti ne ovat niitä "tavallisia" rasvapatteja. Leikkelemään Elsaa ei aleta, pelkkien pattien takia, sillä ehjää kohtaa ei koirasta sen operaation jälkeen löytyisi. Suurimmasta osasta isoja kyhmyjä on otettu ohutneulanäyte ja toistaiseksi kyseessä on ollut pelkät rasvapatit...

Voi itku. Tylsää, kun koirat ei voi hyvin. Ja koska kyseessä on Eläkeläisen kohdalla jo iäkkään puoleinen flatti, voi vain arvailla, mitä on tulossa. Alamäki on alkanut. Toivotaan vaan ettei alamäki ole kovin jyrkkä...

Onko kaikki hyvin, Elsa? Muori on tänään yrkkinyt. Kerran, matolle eteiseen. Yrkkääjästä ei ole todisteita, mutta jos merkit pitää paikkansa on yrkkääjä ollut Elsa. Aamu Aurinkoinen ei nimittäin syö omaa oksennustaan, Elsa taasen nuukana tyttönä pistää omat yrkkänsä poskeen alta aikayksikön, jollei seuraneiti ehdi hätiin. Ja tänään siis matolla oli pelkkä "muisto" oksennuksesta. Mutta muuten Elsa voi hyvin. Toivotaan, että yrkkäämisen on joku ns.normaali syy, ja ettei yrkkääminen ole oire jostain vakavammasta sairaudesta...

Käytiin lauman kanssa pelottelemassa metsäneläimiä. Kovin on viime aikoina kulkenut huhuja siitä, että pikkukaupungissamme olisi nähty karhu, jos toinenkin. Ja yhdellä olisi ollut kaksi pentua mukanaan. No joo, sanoo seuraneiti....Sen verran eläinhavainnossa on perää, että lähimetsissä pyörii alkukesällä karkuun päässyt lehmä, mutta että karhu ja lehmä muistuttaa toisiaan??? Njaa, onkohan meillä päin vieraannuttu niin paljon luonnosta, että jo lehmäkin tunnistetaan karhuksi?? No joka tapauksessa. Seuraneiti kävi karhun syöttinä tuolla erämaassa. Ei näkynyt karhuja TAI lehmää. Ja muutenkin oli ihanan hiljaista metsässä. Ei riistaa, ei marjanpoimijoita. Yksi ihminen havaittiin ja jostain syystä ollaan osuttu ennenkin samaan aikaan, samalle pellolle. Kyseessä on mies, joka juoksuttaa huskyvaljakkoaan mönkijän edessä. Tällä kertaa miehellä oli moottori käynnissä mönkijässään, eli valjakon kuuli jo kaukaa, mutta ollaan me kerran osuttu kohdakkain, kun mies on tullut "tyhjäkäynnillä" vastaan, eli koirat ovat vetäneet äänettömästi mönkijää perässään. Silloin tuli pikkasen kiire takavasemmalle, sillä ei olisi ollut kiva joutua huskylauman ylitallomaksi....

Eilen käytiin taas vahvistamassa kaaosteoriaa agilityradalla. Kaaos on TODELLAKIN kaaos, sillä Aamulla on kova vauhti ja se keskittyy nyt niin kovin seuraneitiin, että unohtaa esteet kokonaan. No, toivotaan, että seuraneiti saa Aurinkoisen tajuamaan mistä on kyse...eli että mennään kuin päättömät kanat radalla ja otetaan pari estettä oikeassa järjestyksessä! Kivaa Aurinkoisella oli ja sehän on AINA pääasia. Mutta ehkä tämä on kuitenkin oikea tapa Aurinkoisen ollessa kyseessä. Jos oltaisiin aikoinaan aloitettu kaaosteorialla, ei varmaan oltaisi koskaan startattu kisoissa. Ratapohjana oli MM-kisojen rata, tällä kertaa perjantain maxijoukkue-rata. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että kyllä me sitä osattiin väntää, kunhan kukaan ei vaan takerru virheisiin, suoritusaikaan ja ohjaajan ratasuunnitteluun. Kova oli tsemppi, joten kaaos agiharkoissa saa jatkua. Kunnes toisin ilmoitetaan.

Ai niin. Mitä tekee flatti kun näkee niitä valkoisia isoja heinäpaaleja pellolla? No ainakin Aurinkoinen juoksee paalin luo ja alkaa pyörimään pyöröpaalin ympäri kylki paalissa kiinni. Ympäri, ympäri, ympäri. Aamulla on oma karuselli. Kaikilla falteilla ei ole! Tosin normaalisti karuselli pyörii ja matkustaja istuu paikoillaan. Aamun karusellissa Aamu Aurinkoinen pyörii ja pyöröpaali pysyy paikoillaan. Mitä ilmeisemmin Aamun mielestä säilöheinän haju on jotenkin - ah - niin - mukaansa tempaavaa, joten pakkohan sitä on vähän pyöriä ympyrää!