KePo on vihdoinkin saanut aikaiseksi tehdä Aamulle tukevan rampin autoon hyppäämistä varten. Tilasin "tukevan, mutta kevyen käsitellä" -rampin ja sellaisen sain. Tai noh, ei Aamu sitä vielä ole autoon hypätessä testannut, mutta sisätiloissa ramppi näytti sellaiselta, että Aamu sitä varmaankin voi käyttää.
Ja täytyyhän kaikki tilanteet käyttää hyödyksi, eikös? Video ei valehtele, ei. Se paljastaa kaikki omat virheet ja ne näkyy heti koiran reagoinnissa tai käytöksessä. Eli peiliin taas on katsottava, jo koiraansa tekee mieli kritisoida
Tuuli Tuivertajan toinen hyppytekniikkatreeni. Hyvin pomppii ja korjailee virheitään. Lopussa näkyi jo väsymys, vaikkei tuon enempää otettu. Sen verran pomppiminen rassaa pienen pollaa..ja kinttujen lihaksia
Äh, ensimmäinen kirjoitus hävisi yhdellä napin painalluksella johonkin syberavaruuteen...uusi yritys..
Tuuli on pomppinut ensimmäistä kertaa elämässään rimoja. Ever. Tehtiin hyppytekniikkaa. Ja lyhyt kooste reeneistä: reenattavaa on.
Ja ei, Tuulista ei yhä edelleenkään olla "tekemässä agikoiraa". Se saa vaan opetella asioita.
Filmillä lukee, että rimojen korkeus oli 15 cm, mahtoikohan kuitenkin olla 20 cm? Niin, ja tuo mölykuoro, joka kuuluu, on osa Team Stormia, Puudeliliiga Hyvin kestää Tuulin pää häiriöräksytystä
Tässä filmissä ei ole mitään järkeä. Tai siinä on ihan yhtä paljon järkeä, kuin Tuulin uimisessa Tuuli siis polskuttelee useita minuutteja, filmiä tuosta uimisesta on n. 7 minuuttia....n. 4½ minuutin kohdalla näyttää ihan siltä, kuin Tuuli aikoisi poistua saarelta uimalla...
Latasin Tuulista pienen filmipätkän näytille. Kauniisti Rinsessa juoksee, ottaen huomioon, että kyseessä vasta toinen "virallinen" ympärijuoksuttaminen ja ns. seisottaminen. Paljon pitää vielä harjoitella, sekä handlerin, että Rinsessan, mutta alku näyttää ihan lupaavalta...Sitten kun tuo juokseminen onnistuu ihan kunnolla, niin lisätään vähän vauhtia Ja huom! Tuuli ehtii aina välillä flirttailla kasvattajalleen, joka on kameran takana
Pari hassua pätkää Tuulin touhusta pallon kanssa. Ensimmäinen filmi on laadultaan h-u-o-n-o, sillä jouduin kuvaamaan n. puolen metrin päästä, jotta ruokakippoon kuonolla pukkaaminen tallentui nauhalle...ja kökkö seuraneiti on hiljaa, vaikka Tuuli onnistuu tekemään maalin kahdesti...
Pientä liito-orava-batman lämmittelyä...ikävä kyllä en saanut yhtään liito-orava hyppyä sohvalta nauhalle...ja vaikka filminotsikon mukaan AAMU lentää, taitaa stuntman kuitenkin olla TUULI
Huomenna tuo penturiiviö on asunut meillä kaksi viikkoa. Ja pistänyt vipinää kinttuihin koko henkilökunnalle Aamun elämä on järkkynyt, mutta pikkuhiljaa se alkaa toipumaan ja tekee jo tuttuja asioita; kantaa aamuisin makkarista lehtiä (ei mikään helppo juttu tätä nykyä, kun lehdessä roikkuu myös Tuuli). Kauppakassiakin piti tullata, mutta sitäkin touhua häiritsi joku pieni ja musta, joka änkee itsensä joka paikkaan. Noh, uteliaisuudella pääse pitkälle...
Tuulin yksinoloa on harjoiteltu koko viikko. Tai ei se yksin ole ollut, Aamun kanssa. Hieman pelottaa jättää ne samaan tilaan kaksistaan, mutta onneks pikkuflatti ymmärtää tuota isoa hyvin. Kuten filmipätkästä näkyy. Eli seuraavassa 3½ minuuttia flattien välistä ystävyyttä
EDIT klo 17:
Se osaa ihan oikeasti UIDA! Tänään Tuuli ui ihan parin metrin matkan, kun lähti taas Aamu perässä veteen ja pohja katosi taas tassujen alta. Eli todistettu juttu - pikkuflatti pysyy pinnalla!! Käytiin siis iltapäivällä taas hiekkamontuilla; tutustuttiin uudenlaisiiin "alustoihin", kuten sammalmättäät, hiekkatie käpyineen ja jyrkkä hiekkatörmä Ja kivaa oli! Aamu vaan menee niin ryökäleen kaukana ja sulkee korvansa, että harkitsen suuresti, opetanko Tuulin metsässä kulkijaksi ilman Aamua...taitaa muuten olla pian hukassa kaksi koiraa...
Ja mikä parasta, kotimatkalla takakontissa oli h-i-l-j-a-i-s-t-a! Kaksi kertaa sieltä taisi kuulua hiljainen, (verrattuna aikaisempiin aarioihin) "Väyh" . Yes, kyllä kiljukaulasta vielä saadaan koulittua ihan kunnon koirakansalainen...
Ja sitten löysin siltä taas punkin. Hännän juuresta. Näin siellä jo eilen jotain vaaleaa vilkkuvan, mutta luulin sitä roskaksi, tuo kun möyrii vähän missä sattuu...mutta kun tultiin uimakeikalta ja koira oli märkä, huomasin mistä oli kyse...ei muuta kuin odottaa hetki, että pikkuflatti nukahtaa ja nips - punkki pois...
Läntiseen Suomeen on annettu myrskyvaroitus. Höh, meillähän Tuulee jo. Meillä asuu Tuuli . Eilen illalla vietettiin taas Tuulin rallituokio pihalla. Vauhti on aika hurja kello 21-22. Sen jälkeen onneksi nukkumatti käy vierailulla ja heittää unihiekkaa pienen pennun silmiin.
Seuraavassa filmipätkä Aamun ja Tuulin leikkituokiosta illalla. Kovin pyörii Tuuli kuin pallo, kun Aamu sitä tassulla huitoo. Aamu-reppana ei ole tälläiseen vauhtiin viime aikoina tottunut. Mutta onneksi on kiroilu jäänyt vähemmälle
Kovin on Tuuli päättäväinen pimu. Yksin ei ole mukava olla, ei vaikka portin takaa näkee ja kuulee. Seuraneidillä on ollut muutama Déjá Vu-hetki. Muutama asia muistuttaa kovasti Elsasta. Vauhti, hiuksista repiminen ja se, että Tuuli ilmoittaa kovaäänisesti, ettei se halua olla yksin. Mutta kaikkeen on totuttava, jopa yksinoloon . Ja sitä harjoitellaan nyt monta kertaa päivässä. Ihan vaan portin takana olemista hiljaa. Ei ihan iisi juttu, kun tahtoa on pennussa kuin pienessä kylässä...
***EDIT klo 14.30 Hassu pikku koira. Kun sitä on palkannut portin takana hiljaa istumisesta, niin mitä se tekee, kun aukaisee portin ja sanoo sille että se saa tulla pois "vankilastaan"? Juu, käväsee portin toiselle puolelle ja palaa sitten takaisin sinne puolelle missä se oli ollut "vankilassa". Istuu alas ja tapittaa silmiin ikäänkuin sanoen: "Täällä minä taas, ihan hiljaa, näetkö? Saiskos sitä namia taas?"
Tässä pötkötellään varjossa
Rauhallinen pikkuflatti illan hämärässä. On se vaan nätti
Kääk näitä helteitä. Aamu on maannut suoraan sanottuna kuin härski silli koko päivän, mutta klo 19.30 lähdettiin käymään pienellä pyrähdyksellä.
Koska Aurinkoinen on kaasutellut kaasujalka aika raskaana viimeiset 4 päivää ja seuraneiti on huolestunut Aamun selän voinnista, tehtiin remmikäppäily kaupungissa. Tai noh, mentiin Vanhaan satamaan, eli idylliselle alueelle tuohon parin kilsan päähän. Sinne ajeltiin ilmastoidulla autolla (auton ulkomittari näytti lukemaa +25)...Kierrettiin metsän siimeksessä polkuja pitkin mukava reitti ja käytiin veneiden laskupaikalla, jossa Aamu sitten pääsi vilvoittelemaan veteen.
Kun tultiin kotiin, oli isäntä virittänyt tikkaat kattoa vasten, tarkoituksena puhdistaa rännit. Vaan seuraneiti keksikin tikkaille parempaa tekemistä. Napuja taskuun, isännälle kamera ja taas on Aamu oppinut jotain uutta:
Noniin, sen siitä saa, kun seuraneiti siirsi tuon filmillä nähtävän laatikon-aukaisu-apukappaleen siihen laatikkoon, missä koirien herkut säilytetään... Aamu kävi pyörähtämässä tuossa vieressä siihen tyyliin, että jotain hämyä oli tekeillä. Suussa oli jokin aarre...Ja kyllä, kuuluihan sieltä keittiöstä aiemmin kolinaa Seuraneiti siis pyysi Aamua takaisin ja laittoi kätensä Aurinkoisen kuonon alle samalla kysyen, "Mitä sulla on suussa, - näytä!" Ja tadaa! Aamulla oli possunkorva-viipale suussaan, eli neiti Avustaja oli käynyt itse aukaisemassa herkkulaatikon ja tuli ylpeänä näyttämään ryöstösaalistaan! Eli näin toimii oikea noutaja! Käyttää aivojaan ja tuo sitten näytille, mitä on bongattu...ja kyllä, sai Aamu syödä sen bongaamansa herkun! Olihan sen saavuttamiseksi käytetty aivoja (tai sitten ei)
Mutta se apuväline siinä laatikossa on nyt siirretty toiseen laatikkoon...ettei täällä nyt ihan juhlita koko iltaa, possukorvia syöden...
Taas olis kuvasaastetta nähtävillä. Kisat siis Vaasassa, tällä kertaa Botnic Agility Clubin järjestämät, luokka maxi3, tuomari Leena Rantamäki-Lahtinen
A-kisa (jolta tulos 14,78) ja B-kisa (jolta tulos 0,37)
Kisat tänään, mutta silti käytiin pomppimassa eilen illalla. Osaksi siitä syystä, että viime viikolla seuraneiti sairasti, eli ei päästy reeneihin ja myös siksi, että Aamulle tulisi positiivinen mieli, koska edellisen kerran kentällä, eli omissa kisoissa, Aamu oli kaikkea muuta kuin vapautunut. Mutta syyhän siihen oli selvillä jo; seuraneidin kisajännitys
Eilen siis käytiin puuskuttamassa pari pätkää ja niistä saatiin ihan hyviä filmitaltiointeja... Motivaattorina toiminut kaninnahka vaan meinasi kadota Aamun nielusta alas, seuraneiti miettii, pitäisikö se isompi kani raahata kisapaikalle tänään...ihan vaan kamuksi
Eilinen reeni näytti tältä:
Entäs Elsa sitten tänään aamulla? Särkylääkettä on nyt annettu eilisen jälkeen 3 kertaa ja tänään aamulla, kun seuraneiti meni ulos koirien mukana, Elsa liikkui jo paremmin. Ja liikkuminen paranee, kun Elsa on liikkunut hetken aikaa. Eli tuskin tassussa murtumaa on...mutta jotain on kuitenkin tapahtunut. Tukiside tassussa ja totaalilnen liikutuskielto jatkuu nyt ainakin viikon verran, ehkä 10 päivää. Seuraneiti osaa jo tämän asian. Ainoa, mikä auttaa, on lepo, lepo ja lepo. Mutta kertokaa se myös Muorille. Sillä kun Muori oli tarpeensa tehnyt aamulla, niin arvatkaapa miten se tuli nurkan takaa? Laukaten ja lelu suussa. Vaikeahan tuota näkyä oli uskoa, sillä eilen Muori suostui liikkumaan pari metriä sisätiloissa ja niidenkin parin metrin jälkeen sen oli pakko käydä maate. Voi tuota wanhusta, se on sitkeä, todella sitkeä...
Tänään käytiin koulutuskentällä. Ei tosin tekemässä mitään kovin järkevää...Elsa ja Aamu pääsi linssiluteiksi, samoin kamut Isac ja Venla. Kovin helppoa mustan koiran kuvaaminen ei ole, mutta saatiin napsittua muutama ihan kiva sivukuva...
Sivukuvat Aamusta:
Ja Elsasta:
Siinä kuvaushulinassa Aamu kävi keikalla korilla ja juuttui päästänsä kiinni. Aamun oli siis tarkoitus nostaa korista pakasterasia, jossa makkaranpalasia säilytettiin, mutta toisin kävi. Onkohan Aamu ihan oikeasti niin kuin Vaahteranmäen Eemeli, joka jäi korvistansa kiinni soppakulhoon??
Koneelta tuli kaivettua yksi filmipätkä lisää. Kyseessä filmi, joka on filmattu 30.4.2005, eli päivänä, jolloin Aamu Aurinkoinen oli ensimmäistä kertaa viety mökille veneellä.
Filmi on kuvattu digikameralla mökkisaaressa ja aluksi oli vain tarkoitus ikuistaa kaunista maisemaa ja tyyntä järveä, mutta sattumalta veneenkuljettaja olikin tulossa venesatamasta mökille. Elsa kuulee veneen jo kaukaa, mutta Aamu ei tajua reagoida siihen, koska ei tiedä mikä on kyseessä. Toista se on nykyään...vastaanottokomitea on aikamoinen!
Ja huom! Tuuli ehtii aina välillä flirttailla kasvattajalleen, joka on kameran takana 
Ja kivaa oli! Aamu vaan menee niin ryökäleen kaukana ja sulkee korvansa, että harkitsen suuresti, opetanko Tuulin metsässä kulkijaksi ilman Aamua...taitaa muuten olla pian hukassa kaksi koiraa...
ja tuo sitten näytille, mitä on bongattu...ja kyllä, sai Aamu syödä sen bongaamansa herkun! Olihan sen saavuttamiseksi käytetty aivoja (tai sitten ei)
ja 
