Jahas, jahas. Tämä päivä tuli vietettyä treenihallilla, Vappu Alatalon motivointi klinikalla. Aiheena siis koiran motivointi ja leikki. Tuuli osallistui tumpelon omistajansa kanssa  Sillain summa summarum päivän saldo oli kai se, että koira on taitava, mutta ohjaajalla on parannettavaa (yllätys, yllätys?) Itse motivoinnissa ei meillä työparina ollut ongelmia ja Vapun mielestä olen tehnyt hyvää työtä oikeiden asioiden kanssa, mutta saatiin tietysti vinkkejä tulevaa varten ja ohjaaja ehkä otsaansa "idiootin leiman".

Mutta kuka oli maajoukkue-tasoa? Ei tietenkään Tuuli, mutta yksi Team Stormilaisista, eli kääpiöpuudeli Wii. Vappu kehui Wiitä ja sanoi, että harvoin kohtaa tuollaisia koiria. Hyvä Wii! Ollaan siis hyvässä seurassa, kun treenikamu on agilityn maajoukkue-tasoa

Team Storm on pitänyt miitinkinsä...tänään oli ihan hyvä reenipäivä, liekö sitten sen ansiosta, että Tuuli(viiri) oli häkkilintuna aina, kun oli jonkun toisen vuoro reenata. Häkkiä en ole ennen hallille raahannut, mutta tämäniltaisen perusteella raahaan kevythäkin hallille toistekin! Ja kun asian koiralle oikein esittelee, niin mikäs siellä häkissä on köllötellä odotellessa. Eli naksuttimella saa ihmeitä aikaan...

Nyt ei sitten kannata luulla, etteikö Tuuli olisi ensin asiaa protestoinut. Juu toki, onhan Tuuli Tuuli. Pientä piipitystä ja häkin kuoputtamista oli havaittavissa reenien alussa, mutta kummasti lätty rauhottui. Ja silti, kun häkin oven aukaisi, oli Tuuli tavoilleen tyypillisenä - täysillä valmiina hommiin! Häkistä poistuttiin ainoastaan vaan käskyllä ja yleensä suoraan "sivulle", sillain hallitusti...

Varsinaiset reenitkin sujui ihan hyvin. Hallille tuli kaksi uutta koiraa; toinen sillain varovaisesti reenailemaan Team Stormiin ja toinen vaan häkkireeniin. Tuuli sosiaalisena yksilönä tervehti fiksusti molempia ja unohti kyseiset yksilöt sitten reenien ajaksi..eipä tuo Tuuliviiri keskity muihin koiriin reenien aikana..hyvä niin!

Tästä jatketaan!

Team Strom on korkannut hallikauden! Tuuli ei ollut moksiskaan hallista, vaikka se on ihan eri, kuin viime vuonna. Homma ja porukka nimittäin oli tuttua, eli paikalla loput myrskyisästä porukasta, eli Wii ja whippet Goldy.

Koirilla oli kivaa, jolleei suorastaan ihan mukavaa. Koonsa puolesta pienimmällä mustalla, eli sillä nuolennopealla Wii-puudelilla on suuria vaikeuksia treenien alussa kanalisoida energiamääränsä, mutta loppua kohti Wii vaan parantaa...

Tuulilla taasen painoi turnee-väsymys, ainakin loppua kohden, sillä aamupäivällä käytiin aivan ihana kimppalenkki dalmis Kittyn ja Aamun kanssa. Aamukin pääsi ensimmäistä kertaa Kittyn kanssa käppäilemään...olen sen tähän asti jättänyt kotiin kennelpojan seuraksi, sillä en ole halunnut nuorison oppivan huonoja tapoja, eli keijujen perässä juoksua. Hyvin Aamu hoiti homman tänään ja kävi vaan kerran pienen keikan, eikä sitä keikkaa nuoriso edes huomannut. On ilo omistaa kaksi tervepäistä ja sosiaalista yksilöä!

Kittyn emäntä oli virittänyt sport trackerin ja metsäkäppäilyn lopuksi todettiin keikan olleen 8 km pitkä. Ja arvata saattaa, että koirat juoksee "pikkasen" pitempää lenkkiä, eli ei ihme, jos Tuulilla loppui energiat kesken Team Stormin treeneissä..

Ai niin, Tuulilla on raidat. SEEPRAN raidat. Meillä nimittäin remontti jatkuu ja KePo on maalaillut ovien karmeja...sillä seurauksella, että Tuuli hankki itselleen raidat sekä kylkeen, että häntäänsä. Aamukin sai raidoitukseen korvaansa (kaikista paikoista) mutta ne ehdittiin kuivata pois ennen maalin kuivaamista...

Joten vaikka tänään pitäis tunnustaa sinivalkoista, on meillä teemana "black & white"

Seuraneiti on saanut  viikonlopun aikana agilitymyrkytyksen. Talkootunteja kertyi kolmen päivän aikana yhteensä n. 19 tuntia, joten eipä siinä sitten oikein muuta tullutkaan tänä viikonloppuna tehtyä.

Hallikisat olivat onnistuneet, ainakin omasta mielestäni, näin järjestävän seuran puolueellisena mielipiteen esittäjänä.  Itse istuin kansliassa kirjaamassa tuloksia, mutta ehtihän siinä koirakoitakin katsastamaan sivusilmällä. Hienoja suorituksia oli mukava katsella, mutta mahtuuhan niitä räpeltäjiäkin tuohon määrään kisaajia. Osaajia siis oli kisoissa laidasta laitaan, maajoukkue-edustajista juuri 3-luokkaan nousijoihin...(1- ja 2 luokkia unohtamatta)

Yleensähän sitä kisojen jälkeen iskee kauhea treeni-into. Vaan eipä meikäläisellä. Istuin ja kauhistelin, kuinka paljon koiran tulee itse asiassa osata, että se voi edes kisata (ja silti olen kolme koiraa 3-luokkaan asti saanut). Ja kuinka paljon esim Tuuli tällä hetkellä osaa...hmm. Ikää sille tulee ensi kuussa 18 kk, joten kisoihin vois sen puolesta mennä...jos vaan koira olis joskus edes yhdenkään maksi-korkeudella olevan riman ylittänyt  ts. ei meikäläisellä taida olla oikein kova hinku enää kilpakentille.

Se kysymys nimittäin seuraneidiltä kysyttiin, eli koska Tuuli on kisavalmis....ihmiset eivät oikein halua ymmärtää kuulemaansa, kun yritän sanoa, ettei koskaan...

Mulla on ainoastaan yks ja ainoa toive: haluan, että koira on ja pysyy terveenä!

Jos vaikka päivittäis tätä blogia...

Team Storm on tänään reenaillut. Tais olla tämän ulkokauden viimeinen ulkoreeni, sillä lunta tuprutti sen verran, että siitä oli hyötyä,,,eli kun mietittiin pikku Wiin askellusta A-esteellä, voitiin tarkkailla ohueen lumeen jääneitä jälkiä. Lunta siis todellakin vain niin vähän, että lumimäärän juuri ja juuri aavisti esteellä.

Tuuli teki reippaasti töitä. Mutta pieni tauko taitaa taas tehdä ihan hyvää, eli muutaman viikon tauko, kunnes taas siirrytään halliin. Taitaa seuraneitiä kyllästyttää enemmän, mitä Tuulia

Aamu-reppana olis niin ollut lähdössä tänään reenailemaan...mutta lupasin sille, että kun hallikausi alkaa, mennään joskus iltapäivisin hallille ja tehdään jotain KIVAA! Sydäntä särkevää katsoa 'nuorta' spondyloosi-koiraa, joka niiiiiin haluaisi mukaan tekemään hommia, mutta joutuu "varmuuden vuoksi" jäämään kotiin. Kyllähän Aamu voisi pieniä agi-kikkoja tehdä (ei hyppyjä tai kiipeämistä) mutta mistä minä tiedän, sattuuko sitä, kenties koko ajan??

Aamu voi muuten NIIIIIN hyvin, se leikkii leluilla, mitä se ei KOSKAAN aiemmin ole tehnyt. Suosikkileikiksi on muodostunut ison pallon kanssa riehuminen...ja tämä siis tarkoittaa Aamun kohdalla hurjaa tuhinaa, pään heilauttelua puolelta toiselle ja selällä loikoilua siten, että tassut on kattoa kohti ja lelu on hampaissa ja etutassujen välissä. Toki Tuuli on aina hengessä mukana, eihän täällä hotellissa yksin saa leikkiä!

Molemmille pimuille on taas laitettu silmätippoja viikon verran. Sateinen syksy lienee syynä siihen, että silmät rähmii ja vuotaa  mutta ehkä tämä tästä, kun maa näyttää jäätyneen tänään...

Siinä lyhyesti tämä kulunut viikko.

Tuuli Tuivertajan toinen hyppytekniikkatreeni. Hyvin pomppii ja korjailee virheitään. Lopussa näkyi jo väsymys, vaikkei tuon enempää otettu. Sen verran pomppiminen rassaa pienen pollaa..ja kinttujen lihaksia

Äh, ensimmäinen kirjoitus hävisi yhdellä napin painalluksella johonkin syberavaruuteen...uusi yritys..

Tuuli on pomppinut ensimmäistä kertaa elämässään rimoja. Ever. Tehtiin hyppytekniikkaa. Ja lyhyt kooste reeneistä: reenattavaa on.

Ja ei, Tuulista ei yhä edelleenkään olla "tekemässä agikoiraa". Se saa vaan opetella asioita.  

Filmillä lukee, että rimojen korkeus oli 15 cm, mahtoikohan kuitenkin olla 20 cm? Niin, ja tuo mölykuoro, joka kuuluu, on osa Team Stormia, Puudeliliiga  Hyvin kestää Tuulin pää häiriöräksytystä

Tänään kokoonnuttiin taas, me mustat hurjat ja uusi "ryhmäläinen" whippet Goldy 7 kk. Edellinen treenipäiväkirjamerkintä on niinkin kaukaa kuin syyskuun alusta, tarkemmin 5.9.  Tähän väliin on mahtunut Tuulin juoksu ja muuta happeninkiä, joten ihan hyvä paussin aikana on ollut sulatella jo opittua

Ja kun viikolla vielä varmistui, että me saadaan talveksi treenihalli, niin tauko ei todellakaan harmita. Varsinkaan, kun Tuulille en 'agiuraa'  suunnittele.

Tuuli oli innoissaan, se selvästi tiesi, mitä oltiin tultu kentälle tekemään! Ohjelmassa oli "ympyrällä työskentelyä" eli neljä hyppyä, putket molemmissa päissä suorakaiteenmuotoisessa viritelmässä. Tarkoituksena saada koira osumaan putkien jälkeen esteiden siivekkeiden väliin ja irrota putkeen, mutka-sellaiseen.

Hyvinhän Tuuli siivekkeiden väliin osuu, mutta putkeen irtoaminen, kun minäkin liikun? Sitä on harjoiteltava. Miks aina mun koirat on niin herkkiä mun liikkeille??

Rengas, kepit ja A-este. Rengas oli sinällään uusi ilmestys, sillä kyseistä rengasta ei Tuuli ollut hypännyt ennen...ja sen huomasi. Renkaan hakeminen oli vähäniiku hukassa. Mutta löytyihän se, kun ei muusta yrittämisestä tullut palkkaa.

Kepit. Kova kiire palkalle, eli keskittyminen keppeihin oli huonoa, kun Tuuli tiesi pallon lentävän lopussa...ratkaisin "ongelman" laittamalla kepit kahteen sarjaan ja johan jaksoi kakara pujotella. Toiselta puolelta. Siitä toisesta puolesta ei sit puhuta mitään. Mutta summa summarum: näki, että oltiin pidetty taukoa...

A-este. Levitettiin A ihan matalaksi ketjun avulla. Kosketusalusta käyttöön ja eikun koira esteelle. Hyvin löytyi tassu alustalle, mutta vapautus oli epävarma, sitä siis on treenattava enemmän...

Että sellainen yhteenveto reeneistä koiran kanssa, joka ei harrasta agilitya. Kunhan me vaan nautitaan yhdessä tekemisestä. Nyt agility on parhaimillaan; kun koira suorittaa kerralla vain pari estettä ja silmät välkkyy onnesta, kun saa palkkaa. Voi, kun tuon ilmeen sais koiralla pysymään jatkossakin!

Ai niin, rimoja EI vieläkään, ponnareilla mennään

Nyt ottaa pottuun ja ketuttaa ihan kunnolla. Olin tähän varautunut, mutta en uskonut kuitenkaan olevani ihan näin oikeassa.

Tuulilla alkoi juoksu, neidin toinen juoksu, viikkoa "liian" aikaisin .

Eli oon n. ½ vuotta odottanut tulevaa viikonloppua, kurssia. HYPPYTEKNIIKKA-kurssia, ja nyt tuo helvatun koira aloittaa juoksun.  

Parin viimeisen vuoden aikana olen osallistunut kahdelle hyppytekniikka-kursille kuunteluoppilaana. Omaa koiraa ei ole voinut ottaa mukaan, kun a) sillä toisella on se helvatun spondyloosi ja b) toinen koirista on ikänsä puolesta ollut liian nuori.

Ja NYT kun mulla olis kerrankin koira, jota olen ihan tarkoituksellisesti säästellyt hyppyrimojen suhteen, jotta päästäisiin asiantuntijan oppiin ja saataisiin oikeita neuvoja, niin eiköhän sitten sillä koiralla ala juoksu.

Tästä on vaan vedettävä kaksi johtopäätöstä: 1. ei ole tarkoitus, että harrastan koirieni kanssa agilitya 2. Tuulista ei ihan oikeasti tule agikoiraa.

Tuulin juoksuväli oli 5 kalenterikuukautta, eli edellinen juoksu alkoi huhtikuun 19. Valeraskaus sitten iskee sille viikonlopulle, kun Kannuksessa järjestetään hyppyseminaari Vappu Alatalon toimesta. Eipä silti, koirapaikat on varmaan menneet jo aikoja sitten, joten se siitä.

Mutta kaiken ketutuksen ja potutuksen lomasta on kuitenkin onniteltava Tuulin kasvattajaa eilisestä päivästä. Aaron-veli starttasi NOME-kokeessa ja teki hienoa työtä saaden ALO1-tuloksen. Mamma Venla suoritui avoluokan tehtävistä 3-palkinnon arvoisesti. Hienoa, onnittelut vielä tätäkin kautta. Itse istuin kaislikon reunalla koko päivän sihteerin hommissa. Mukavaa rupatella tuomari Vesan kanssa ja katsella koirien suorituksia...vaikka aamulla olikin pakkasta, kun koepaikalle ajelin...

Huomenna ei EHKÄ ota kupoliin näin paljon. Toivottavasti.

Eilen oltiin Team Stormin merkeissä agireeneissä. Ei muuten ollu meidän päivä. Sekin selvis miksei, kun käytiin reenihetken jälkeen heittämässä ns. jäähdyttelykäppäily kentän ympäristössä. Tuulilla oli mitä ilmeisemmin ollut hätä nr. 2, josta johtuen reenit oli niinku vähän "sinne päin", eli ei ihan sitä parasta. Toisaalta, myös seuraneidillä oli anti-agility-päivä. Totesin vaan reenien jälkeen, että ei, Tuulista ei onneksi tarvitse tulla agikoiraa! Vaikka se kääntyy tosi näppärästi jo nyt ja hakeutuu hyvin sille annettuihin tehtäviin esteiden parissa.

Eihän me mitään suuria olla vielä tehty, mutta ne vähäiset asiat mitä ollaan tehty, on Tuuli tehnyt ihan hyvin. Paitsi eilen. Mutta siihenkin oli siis syy. Se iso hätä, eli hätä nr. 2. Ja nyt ei kannata luulla, ettenkö ollut koiraa ulkoilluttanut ennen reenejä, juu, kyllä, mutta mitä ilmeisemmin myös se hätä nr. 2 pitäis saada väännettyä ....koiran siis, ei meikäläisen

Reenien päätteeksi siis käytiin jäähdyttelykäppäily. Mukaan lähti kääsna Fina, ikää 8 kk. Matkan varrelta bongattiin "puudeliliiga", eli osa Team Stormia. Puudeliliigaan kuuluu vaan aika arvokasta väkeä. Osa tuosta laumasta on nimittäin vanhoja, siis ihan oikeasti VANHOJA koiria. Puudeliliigan vanhin jäsen on Näncy, ikää 17+ vuotta. Toiseksi vanhin on Melli, sillä ikää 14+. Melli on syntynyt samana vuonna kun meidän edesmennyt Iiris, eli vuonna 1997...ja kun oikein alettiin laskemaan, niin Iiris on tulevana torstaina ollut kuolleena jo 8 vuotta. Ja Melli se vaan porskuttaa.

Ihanin kuitenkin tuosta laumasta on tuo Näncy, 17+ vuotta. Väriltään jo alunperinkin harmaa, persoona isolla P:llä. Kuulo ja näkö hieman huonontuneena, mutta näppärästi Nancy välillä eteni laukassa kentällä, kun lähti omille teilleen haistelemaan...harva koira elää noin kauan ja pysyy noin hyvässä kunnossa!

Tänään käytiin taas treenikentällä, tokoilun merkeissä. Mutta ei siitä sitten sen enempää. Tuuli oli aikalailla täynnä ruutia, joten treenihetkeä vois kutsua "kaaos-treeniksi". Mutta kuten sanottu, ei niistä treeneistä sitten sen enempää

Kun tultiin kotiin, oli kennelpoika jättänyt jostain syystä portin auki!! Ja kun hiljensi talon kohdalla, tuli Aamu autoa vastaan. Olin saada LIMPPUKOHTAUKSEN!!! Ja kaiken kukkuraks KePo vielä keksi syyttää Aamua portin avaamisesta. No way, se muuten ei onnistu, jos portin todellakin on sulkenut! Tuuli tuskin olis pihalta lähtenyt, sillä se tietää, ettei portista tulla ilman erillistä käskyä. Aamu taas tekee tasan niin kuin se haluaa, joten avonainen portti tarkoittaa tilaisuutta poistua tontilta. Onneks ei käynyt kuinkaan ja huomasin ajoissa, että Aamu oli tulossa autoa vastaan, kun kuuli meidän tulevan...

Team Storm kokoontui tänään kahden jäsenen voimin. Pikku-Wii juoksee vielä ensimmäisiä juoksujaan, joten mustat myrskyt Sinus ja Tuuli treffasivat agin alkeiden merkeissä. Vanhan kertausta ja yksi uusi asia. Eli rengas oli ns. vanha asia, kepit Tuuli menee nyt oikealta puolelta kuuden kepin virityksellä  ja sitten se uus asia, eli kääntyminen siivekkeen ympäri. Tuulilla ei vielä rimoja, vaan ponnarit. Syyskuussa sitten hyppytekniikka-kurssin "tuomion" jälkeen aletaan käyttämään rimoja.

Hyvin Tuuli tsemppasi taas. Sen mielestä tosin kaikkea pitää kokeilla ensin tassulla ja tietäähän sen, miten rikkoutuvan renkaan käy, kun flatti sitä tassulla huitaisee  no joo, tuskin Tuuli vauhdissa tassujaan alkaa huitomaan, mutta ihan selvästi se käyttää etusiaan, kun yrittää muistella, miten asiat tehdään.

Kepeissä, niissä 2+2+2 kepeissä on Agimetin tarra siinä keskellä. Ja jostain syystä Tuuli on oppinut, että sitä tarraa pitää kyylätä, kun kepit suoritetaan siten, että ohjaaja on keppien vasemmalla puolella. Huoh. Oon tainnut naksutella täysin väärässä kohdassa  

Mutta sitten se illan jännitys-momentti. Juuri kun olin pakkaamassa Tuulia auton takaluukkuun kentällä, soi puhelin. KePo soittaa ja sanoo vaan lyhyesti: "Ongelmia, suuria ongelmia"...Aamu, tuo kaikkien jänisten kauhu, oli bongannut kaupungissa, ns. Vanhan Sataman metsässä jäniksen ja NAPS! nahkahihna oli mennyt POIKKI-KATKI ja Aamu tietysti tikkana TÄYSILLÄ jäniksen perään. Tuo kyseinen alue on kauniina kesäiltana suhteellisen kansoitetttu läheisen meren ja uimarannan, sekä purjehduspaviljongin ravintolan aukiolon takia. Eli porukkaa, nuorisoa autoineen liikkuu alueella paljon.

Lähdin sitten Aamua etsimään ja olin jo varautunut siihen, etten löydä sitä hengissä, sillä kyseisen metsän toisella puolella on pitkä suora satamaan ja siellä ajetaan yleensä LUJAA.

Soitin KePolle ja kysyin, kauanko Aamu oli ollut jäniksen matkassa ja saman keskustelun aikana KePo sanoo "Tuolta se nyt tulee". Hengissä!

Luojan kiitos se taas selvisi yhdestä keijujen kutsusta hengissä. Eihän sitä millään voi kuvitella, että nahkahihna katkeaa...mutta tulipahan tuokin koettua, toisen kerran. Elsan kanssa on nimittäin kans kerran nahkahihna napsahtanut poikki..

Käytiin sitten vielä jäähdyttelemässä Aamua merivedessä kera Tuulin ja samalla reissulla tavattiin KePon serkku, joka kertoi nähneensä mustan koiran hetkeä aikaisemmin hiekkatiellä...ja muutama auto oli joutunut koiran takia pysähtymään. Onneksi. Voi tuota meidän Aamu Aurinkoista. Koskahan se lopettaa keikkailun??

Team Storm on taas kokoontunut. Samalla kokoonpanolla, mitä aikaisempina kertoina. Tänään oli vanhan kertausta ja jotain uutta. Hyvin Tuuli taas tsemppasi, vaikkei meidän ensin ollut tarkoitus edes koko treenihetkeen ilmestyä

Ja vaikkei koiruuden kanssa koskaan aiottaisi yhtäkään virallista kisaa startata, voi uuden oppiminen olla koirasta kivaa. Niin, ja sen vanhan kertaaminen. Kunhan mukana on PALLO ja broileripullia

Tuuli siis tutustui tänään renkaaseen ja hiffasi sen taas heti. Ensin hieman ajatustyötä ja tassuilla kokeilua. Eli kun annan Tuulin itse keksiä, mistä "naks" ääni kuuluikaan, se lyö etutassulla eri paikkoja ja kokeilee, josko siitä kuuluisi se ihana "naks", joka tarkoittaa namia. Tiesittekö muuten, että jopa agimetin 2+2 keppisarjaa voi kokeilla lyödä tassulla, eli sitä kohtaa, missä on tarra "agimet"

Ja tässä tämä sankari, leirillä kuvattuna. Lauantai-iltana alkoi ilme olemaan aika väsynyt

Täksi aamuksi oltiin sovittu pieni treenihetki tuonne muutaman kilometrin päähän Tuulin kasvattajan kanssa. Ihan vaan nuorison kanssa, eli paikalla Tuuli ja veli sininen, eli Aaron. Nuorien koirien ollessa kyseessä, kaikkea odottamatonta voi tapahtua ja siihen saa varautua. Tuulin mielestä metsätreenit on tosi kivoja ja sen kuulee koko tienoo, kun Tuuli joutuu odottamaan autossa Aaronin tehdessä hommia. "Ei se ääntele" niih, se kiljuu ja huutaa, komentaa. Mutta asiassa ei ole mitään uutta, Tuulilla ON tapana muutenkin komentaa, ihan kuten eilenkin Team Stormin treeneissä

Niin, Team Storm tapasi eilen kolmannen kerran. Ohjelmassa estesuoraa vinoilla siivekkeillä, mutkaputki ja keppitreenejä. Hienosti Tuuli taas tsemppasi. Se löytää kiitettävästi 2+2+2 keppiä, jopa aika sujuvassakin vauhdissa, mutta totesin, että pidän noiden keppien välillä matkaa aika reippaasti, jotta saan harjoiteltua lähestymisvauhtia ja -kulmaa ja häiriötä. Kuuden kepin sarjalla mennään sitten itse pujottelutekniikkaa. Teoriani voi olla täysin väärä, saattaa olla, että joudun vielä kujakeppeilemään, jotta saan oikean rytmin koiralle, mutta mihinkäs meillä on kiire, kun koira kuitenkin tarjoaa ihan yhtä innoissaan tekemistä, kun tekemisen aika on. Pallo ja narulelu on kyllä pop, niiden vuoksi kannattaakin tehdä töitä

Mutta se tämän aamuinen. Hyvinhän tuo Tuuli taas teki hommia. Ensimmäisellä vaakulla se mietti taas, mutta ohjaajan yksittäinen yskäisy sai koiran palaamaan maan pinnalle ja siitä sitten homma lähti kunnolla käyntiin. Hienosti Tuulille on syttynyt lamppu nome-hommissa, tai sanotaanko taipparitreeneissä. Ei olis uskonut toukokuussa, kun aloitettiin, että tässä pisteessä ollaan nyt. Saan olla tyytyväinen koiraan. Ihan oikeasti, vaikkei Tuulin työskentely "ammattilaisten" silmissä varmaankaan herättäisi ihailua. Riittää, kun itse olen tyytyväinen. Niih.

Pikavisiittillä kaupungissa, tai itseasiassa tänään ja huomenna on Tuulin treenit; tänään viimeinen ohjattu nome-treeni ja huomenna kokoontuu "Team Storm". Hellettä ovat lupailleet, joten loppuviikko sitten meneekin varmaan vedessä lotraamiseen..

Viime kesänä tilasin kennelpojalta sellaisen "puomin osasen", eli maasta korotetun, silti maassa olevan kapeahkon siltamaisen rakennelman. Jotta saisin hahmotella pikkukoiralle kroppaansa ja eikä tuolla riulla keikkuminen tee Aamullekaan pahaa.

Tänään tuo laitos sitten valmistui, "muutaman" muistuttamisen jälkeen. Ja ei kun koirat riulle.  Tuuli tasapainoilee sujuvasti, mutta ei kykene katsomaan meikäläistä, kun jo tassut tippuu nurmelle. Samoin saan unohtaa kaiken maailman hössötykset ns. puomin loppupäässä, sillä kun target astia ilmestyy, menee Tuulin tasaapaino ja keskittyminen totaalisesti targetille osumiseen, minkä seurauksena takatassut on missä milloinkin. Totesin, että hyvä kun pelkästään kävelen edes takaisin ja koira oppii laittamaan tassunsa oikeaan kohtaan. "Laitos", eli ns. puomi on normi puomia kapeampi, joten luulis sitten koiruuden puomilla pysyvän. Tai sitten ei, on meinaan aika hosuvaa sorttia  

Aamu sitten. Juu. Sen silmissä syttyi loiste ja se tiesi heti, mitä siltä vaadittiin. Hienot 2 on/offit lopussa. Reppana. On se vaan niiiiiiiin sääli, ettei sen kanssa enää voi harrastaa agia  Toisaalta Aamun kroppa on kyllä niin raskasrakenteinen, että olis ollut ajan kysymys, milloin se menee rikki, joten on ehkä onni, että spondyloosi tuli jo nuorena (voiko näin sanoa?) Eli olikohan onni onnettomuudessa? Tänään nimittäin taas luin naamakirjasta yhdestä agikoirasta, joka oli kolaroinut ja kipeytynyt....ja omassa ryhmässänikin on muutama sairaslomalainen ollut, joten laji on vaativa. Mutta huomenna olis tarkoitus ottaa Aamu myös kentälle "Team Stormin" treeneihin. Jollei muuten, niin seurustelemaan kääpiövillis Wiin kanssa

Ja Tuulistahan ei tule agikoiraa, ei. Ei ainakaan ole tarkoitus harrastaa kilpailumielessä. Kunhan koira oppii jotain. Se kai on pääasia. Ja pysyy terveenä.

Team Storm on korkannut treeninsä. Ryhmään kuuluu ensi viikosta lähtien kolme mustaa - eri rotuja tosin. Yksi kelppi, yksi kääpiövillis ja yksi Tuuli

Mitään ihmeitä ei tehty, mutta totesin, että oma koira irtoaa hyvin, eikä häiriinny este - este - putki suoralla ohjaajasta, kunhan palkka, eli PALLO oli targettina . Ja hyvinhän tuo lähti samaiselle suoralle ilman ohjaajaakin, eli irtosi tosi hyvin

Keppejä, tai sitä ensimmäistä väliä kokeiltiin verkkojen kanssa, huonolla menestyksellä. Tuulispää kun menee 2 + 2 keppiä ilman verkkoakin, mutta ei vielä hallitse kehoansa niin paljon, että kykenisi pujottelemaan. Noh, eihän asiaa edes olla harjoiteltu.

Tästä siis jatketaan ensi viikolla

Eilinen ilta meni taas koulutuskentällä. Tuulin ns. tokotreenit oli ohjelmassa ja pikkukoira oli kovin timminä. Edellisellä kerrallahan me meinattiin aivan lähteä tuulen mukana lentoon, nyt oli rauhallisempaa menoa, tosin Tuuli on kyllä aika häiriöherkkä. Kakarahan se on, eikä siltä suuria voi vaatia. Mutta toisaalta, velipoika on rauhallinen kuin viilipytty...oliskohan taas aihetta vilkaista taskupeiliin?  Ja nimi kai kertoo jotain Tuuli Tuivertajan tyylistä??

Koirat muuten bongasi kävelyllä jotain suussa sulavaa ja rusketa..tuo mömmö ei kylläkään kuulu ihmissyötäviin, vaikkakin on koirien herkkua...sanotaanko niin, että ihmisestä tuo ruskea oli lähtöisin, eli voinette arvailla, oliko ruskea suussa sulava suklaata tai jotain muuta...  eikä siitä sitten sen enempää. Diplomi pitäis koirille myöntää kaiken ihmispa*kan löytämisestä täällä taajamassa, ette muuten usko, kuinka paljon ihmispa*kaa olen vuosien varrella koirieni kanssa bongaillut..

Tänään oli tarkoitus korkata junnujen tempputreenit; kutsutaan niitä nyt vaikka sillä nimellä, mutta toisen junnun emäntä joutui vuoteenomaksi, eli "reenit" siirtyy viikolla. Suunnitelmissa on ohjeistaa Tuulin aivoja hyvin yksinkertaisella, mutta tarpeellisella ohjaustreenillä, siis niiku ihan agikentällä. Ilman mitään sen kummempia tavotteita...Niin ja se Tuulin tuleva reenikaveri on pieni ja nopea Wii, willis, jonka emä on tällä hetkellä agi.fi -ranking-listalla minikoirien 3. koko Suomen maassa! Tästä linkistä pääse tutustumaan Wii-koiraseen ja sen emään & ohjaajaan

Niin ja toinenkin ilouutinen tuli tänään tekstarin muodossa. Kennel Elvenpath'siin on syntynyt 8 uutta mustaa! Onnittelut Anna-omistajalle ja Poppylle. Poppy on muutaman vuoden treenanut meikäläisen agi-ryhmässä, joten tutuiksi ollaan tyltu. Toivottavasti Poppyn pentuset löytävät arvoisensa kodit, kun muuton aika on ajankohtainen!

Huh, kiireistä kevättä! On niin paljon ns. ohjelmaa, että hyvä kun ehtii nukkumaan.

Eilen oltiin taas ohjatuissa nome-reeneissä, aiheena enimmäkseen riista. Meeeeeelkein Tuuli jo on rohkaistunut käsittelemään riistaa, mutta vain melkein. Mieli tekis kovin, mutta en tiedä, mitä viestitän, kun Tuulilta loppu luotto. Mutta Tuulin velipoika Aaron taasen on jo vanha tekijä tuossaKIN lajissa, joten eiköhän taas kannattaisi kaivaa sitä taskupeiliä esiin, jos syyllistä etsitään...

Tänään sitten vuorossa toko-reeni. Myrskyssä ja kentällä jossa oli samanaikaisesti kaksi muuta ryhmää treenaamassa agia. Tarviiko kertoa enempää?  Öh, eli juu, käytiin kentällä.

Aamukin pääsi tänään mukaan kentälle. Voi viude, että se oli onnellinen! Aamu tapasi vanhoja tuttuja, niin ihmisiä, kuin koiria. Lisäksi osuttiin paikalle juuri penturyhmän loputtua ja pennuthan on Aamun suuri rakkaus (vai onko, kun muistelee Tuulin ensimmäisiä päiviä täällä kotona?) Mitä nuorempi pentu, sitä enemmän Aamu niiden edessä ryömi

Laitoin koirat hetkeksi autoon ja jäin seuraamaan 3-luokkalaisten agireenejä. Kuinka ollakaan, alkeisryhmällä oli kentällä kepit, sellaiset 2 x 2 x 2 ja olihan ne pakko testata Tuulin kanssa. Näppärästi se tiesi, mitä tehdä, varsinkin kun keppisarjojen välillä oli välimatkaa. Tosin niitä ihme raketti-hyppyjä tuli nytkin (eli suoraan kohti taivasta-hyppyjä). Tuuli ilmeisesti luulee, että kepit suoritetaan hyppäämällä ilmaan?? Noh, tästä on hyvä jatkaa, mutta nyt tarvis Tuulin nassu saadan sinne viistosti alavasemmalle, eikä kohti taivasta. Mutta minkäs teet, kun koira on vikkelä ja ketterä...Ai niin, eikä Tuulista tule agikoiraa, kunhan leikitään.

Eilinen ilta vietettiin treenikentällä. Kauden avaus sen suhteen oman koiran kohdalla. Tarkoituksena tehdä "jotain pientä" tokon saralla ja tehtiinhän me. Muutama asia on parantunut kevään aikana, mm. peräpään käyttö (juu ei, sitä pötköä on tullut ennenkin, mutta nyt puhunkin takajaloista)  Mutta tulipa havaittua sekin, että Tuuli katsoo meikäläisen OLKAPÄITÄ ja hakee niistä vinkkiä, hmm. Taitaa olla ensimmäinen mun flateista, jonka huomaan näin voimakkaasti lukevan yläkroppaa. Toisaalta, Tuuli on ensimmäinen, jonka kanssa olen harjoitellut paljon targetille irtoamista, joten se ei ole saanut vihjeitä huitovista käsistä. Asialla on hyvät ja huonot puolet, mutta nyt kun asian tajuaa, voi sitä käyttää hyväksi, tai sitten ei...Treenien jälkeen jäätiin vielä katsomaan 3-luokkalaisten agitreenejä ja iisisti Tuuli osaa ottaa, vaikka radalla meni muutama kuumakalle...ja ehdittiin me vähän flirttaillakin, en minä, mutta Tuuli  Tavattin x-rotuiset Nicke ja Valle, jotka ihastuivat aikoinaan jo Aamuun, joten värillä taitaa olla väliä

Tänään sitten. Pitkästä aikaa kaivoin vinokepit esille ja pystytin 4 tikkua sillain V-kujaksi. Kepit on siis peräjälkeen, mutta V-asennossa, ei kujana. Neljä keppiä meni het ens yrittämällä tuosta vaan, joten oli pakko hakea yks pari keppejä lisää kellarin kätköistä...Ja meneehän nekin, sanoisko siten, että onnistumisia on useampi, mitä yrityksiä onnistua  Huomasin vaan, että V-kuja EI ole Tuulille oikea tapa, koska se kokeili muutaman kerran laukalla kepit, jotta pääsi nopeimmin loppuun ja kuuli "NAKS" äänen. Ei siis mikään tyhmä koira, mutta nyt täytyy vaan saada pikkukoira tajuamaan, että kroppaa kannattaa hieman taivutella matkan varrella...

Aamukin teki hommia. Sen nyt voi lähettää miten päin vaan kepeille ja se menee ne vaikka yksin, KUNHAN saa kuulla sen samaisen "NAKS"-äänen keppien jälkeen..

Sitten vuorossa hyppykaari sekä vasemmalle, että oikealle. Käytössä siivekkeiden välissä ponnari ja yksi vino rima ja tarkoituksena saada pikkukoira taipumaan kaarella molempiin suuntaan. NO broblemas! Kova on kiire, kun pallo oli palkkana. Täytyy nyt kehaista, että Tuuli vaikuttaa luonnostaan ns. "hyvältä kääntyjältä", eli se kykenee hallitsemaan kroppaansa tällä tasolla näppärästi  (harmi, ettei siitä tule agilitykoiraa )

Aamukin sai taas tehdä jotain, samoilla maamerkeillä, eli ponnarilla ja vinolla rimalla. Takaakiertoa ja nopeaa käännöstä. Ja voi reppanaa, kuinka sen silmissä taas syttyi palo . Kun siivosin esteitä pois, hävisi Aamu etupihalle ja tuli takaisin takapihalle...pakasterasia suussaan. Sitäkään se ei siis ole unohtanut, eli palkkaansa. Aamulla kun oli aina treenien lopussa tapana saada tyhjentää namiloota. Olenkin sanonut, että pakasterasia oli ainoa syy, miksi Aamu suostui mitään koskaan tekemään  

Tuulista ei tule agilitykoiraa. Mutta eihän mikään estä opettamasta sille agilityn alkeita ja esteitä, ohjausta, jos kaikki tuo tuntuu kivalta?

Tänään olin sopinut yhden ryhmäläisen kanssa "avaimen" luovutuksesta treenikentällä, eli mun piti käydä hakemassa avain uuteen estekonttiin. Mikäänhän ei estä ottamasta koiraa mukaan ja samalla myös koutsata kamua?

Tuuli oli oma itsensä. Se ei ollut koko uutta hiekkakenttää koskaan nähnyt, mutta oli kuin kotonaan. Hallissa joskus kuukausia sitten tehdyt asiat meni nappiin, kuin vanhalta tekijältä. Käytin targettia ja lelua. Saan se irtoamaan erittäin hyvin, mutta kuka torvi nyt ei namilautaselle juokse? Vaikka toisaalta, irtos se hyvin lelullekin ja tykkäsi kovasti tekemisestä. Tuskin tiesi mitä teki, mutta 100-lasissa.

Sitten se toinen hyvä puoli koko asiassa. Se toinen koira oli bc. Kuumuva, nopea bc. Aluksi Tuuli hehkutti K.C:n lammasnahkapatukkaa oli ja oli sitä mieltä, että lelu oli myös tarkoitettu mustille koirille, mutta ähäkutti! Kun en kommentoinut asiaa, unohti Tuuli toisen lelun ja kävi istumaan meikäläisen selän taakse. Se siis odotti rauhassa, hihna löysällä, eikä ollut yhtään rauhaton, vaikka kamu meni targetille tai lelulle. Noh, nyt ei varmaan kannattais kehua koiraa, sillä Tuuli ei ihan aikuisten oikeasti tiedä vielä kaikkia kaavoja, joten kyllä se saattaa vielä kiihtyä katsellessaan nopeaa bc:tä.

Mutta silti, meillä oli ihan laadullisesti kiva ilta. Sopivasti reeniä ja leppoisaa olemista. Me like. Vaikka Tuulista ei agikoiraa tulekaan

Tänään ei enää menty käsipohjaa, tänään Tuuli UI ojassa  Eli talviturkki on niiku sillain puolivirallisesti heitetty! Kennelpojan kommentti Tuulin vesinäytökseen "Hulluhan ui"...jup, jup...niinpä.

Aamu ei vielä ole talviturkkiansa heittänyt ja oli ajoittain pitkiäkin aikoja hihnassa, vaikka metsässä oltiinkin. On niiiiiiin rasittavaa vahtia sitä koko ajan. Ja kuten arvata saattaa, Aamua ei tosiaankaan kiinnosta meidän seura, vaan keijujen. Nyt olen ollut tiukkana. Pysähdyn HETI, kun Aamu kääntyy metsää kohti, en siis jatka kävelemistä ja "oleta" että se tulee meikäläisen perässä....selän kääntäminen on Aamulle ikäänkuin lupa poistua maisemista...vaan koiraseni, näin ei tänä kesänä enää tule olemaan.

Tänään näin hyppytekniikka hakkuualueella . Kaikkea sitä kans sitten katseleekin, kun koiriansa ulkoiluttaa. Tuuli ja Aamu kävivät tarkistamassa jotain hakkuualueella ja kantojen kupeessa oli tietyn välimatkoin lunta. Ihan selvästi Tuuli suunnitteli pois tulemisensa sieltä hakkuualueelta; se arvioi etäisyyksiä niihin sulaneisiin alueisiin ja teki tuon kaiken vauhdilla laukassa ja sujuvasti. Hienosti toimi pikkukoiran etäisyyden arviointi! Tuuli onkin ilmoitettu syksyn hyppytekniikka-kurssille, vaikkei siitä koskaan agikoiraa tulekaan. Kaikki tietotaito kun on ns. kotiinpäin.

Ylihuomenna seuraneiti lähtee kohti Tammerforssia ns. pyjamajunalla, eli kovin aikaisella Pendolinolla...5:45 olis tarkoitus lähteä kohti SAGIn järjestämää seuratoimijaseminaaria, eli luentoja kuuntelemaan. Toivottavasti on antoisa päivä.

Tänään on seuraneiti & seuraneiti heittänyt keikan koirahallilla...Aamu hoiti roolinsa nuoriso-ohjaajana, seuraneiti sähelsi videokameran kanssa ja kommentoimalla muiden suorituksia. Hyvä työnjako, eikö?

Eli ratkaisu eiliseen dilemmaan selvisi aamulla, kun taivas oli tasaisen harmaa...eli huonolla ilmalla voi surutta viettää valoisimman ajan hallissa..Lähdettiin siis tuulettamaan aivoja treenihallille.

Treeneihin saapui Aamulle uusi tuttavuus, sheltti "Tiki" 9kk+. Aivan ihastuttava nuori mies! Jostain ihmeen syystä Aamu on aina se isoin...tällä kertaa ihan oikeasti, sillä muita treenikamuja oli sheltti Mosse ja kääpiövillikset Alva ja Hasty. Valkoinen Hasty on ainoa koira, joka on laukaissut Aamussa koskaan saalistusvietin, eli Hasty on nuolennopea ja valkoinen = pupu Aamun mielestä  

Aamu ja Tiki leikkivät useaan otteeseen ja leikki oli mukavaa katsottavaa. Aamu antoi Tikin suorastaan hyppiä sen päällä ja päälle, mutta pariin otteeseen Aamu ojensi nuorta herraa. Kovin fiksusti ne kuitenkin leikki, vaikka kokoeroa oli aaaaaika paljon  Ihan treenien lopussa Tiki asettui Aamun eteen ja väykytti, väykytti, väykytti. Näin Aamun ilmeestä, että se laski monta kertaa kymmeneen ja sanoi sitten lopuksi sillain puoli huolimattomasti "Väyh!" Ja ihan sillä "sanalla" Tiki tajusi, ettei lastenhoitajaa saa haukkua  

Tietää hyvää tulevalle, kun näkee, kuinka hyvin Aamu osaa taitavasti leikkiä ja olla pentujen/nuorten koirien kanssa.

Yritän skarpata ja saada leikkivideon kaiken kansan nähtäväksi. Ongelmaksi muodostui äänen poistaminen (ei ketään kiinnosta naisväen lärpätys taustalla) mutta kun äänen sain pois ja videopätkän youtuubiin, huononi kuvalaatu sellaiseksi, ettei sitä voinut katsoa...yritetään huomenna (tai joskus myöhemmin)uudestaan 

Taas kirpasi. Viikonloppuna ratkottiin Vaasan kennelpiirin piirimestaruudet agilityssa. Eikä seuraneiti saanut/voinut osallistua. Poisjääminen ei harmita siksi, että meillä mitään tekemistä olis itse piirimestaruuksien kanssa, mutta harmitus on suuri pelkästään siksi, että siellä oli "kaikki". Niin omat ryhmäläiset joukkuekisassa kuin treenikamut yksilökisoissa. Ja Aamu ei saa enää hypätä.  Koskaan. Kyllä taas riipasee raaimman kerran.

Mitä ihmettä me keksittäisiin Aamun kanssa tekemistä? Aurinkoinen osaa naksuttelun, joten kaikkea kätevää voi keksiä, mutta sitten tuo wanhus roikkuu siinä mukana. Niin kuin äsken. Kerättiin käpyjä pihalla. Seuraneidillä naksutin kädessä ja maassa kuppi, johon tarkoitus kerätä käpyjä. Aamu kokeili kaikki jutut ensin...eli testaili mitä täytyy tehdä, että naksautus kuuluisi (....-> sehän ajattelee! ) Niin, Aamu löi maate, leikki kuollutta, kiersi linnunruokatelineen pylvään ympäri (estetreeni "kierrä kierrä"), haki pehmoleluja ja haki kipon mihin kerätä käpyjä. Hyvä niin, koira tarjoaa tekemistä. Kerran se jopa löi sitä linnunruokatelinettä tassullaan, sillä mehän ollaan paukutettu keittiön laatikoston laatikoita kiinni. Vaan naksahdus tuli vain ja pelkästään siitä, kun käpy löytyi maasta ja se nostettiin suuhun. Elsa 10½ vee hössötti mukana ja päätteli siinä sivussa, mistä namia irtosi. Ja kyllä, Elsakin poimi käpyjä...omalla nopealla tyylillään

Ja Aamu ei siis saa hyppiä, siis agiesteitä. Vaan mitä kivaa voi keksiä estesiivekkeillä, jos koiralla on hyppykielto? Juu, koiran saa menemään siksakkia estesiivekkeiden ympäri. Siivekkeet siis sille etäisyydelle, kuin siivekkeiden välissä olis rima ja koiruus kiertämään siivekkeitä. Pientä käsiohjausta ja klikkausta....kyllä Aamu vaan osaa! Vaan tuosta kaikesta temppuilusta, varsinkin tuosta siivekkeiden kierrosta seuraneidille tuli vaan pahempi mieli. Koira osaa ja ymmärtää käsiohjausta, vaan kun taidoille ei käytännössä ole tarvetta. Siis agilityn parissa.... niisk. Kyllä taas ottaa pattiin, het raaimman kerran

Seuraneidin agilityseura on mainostanut itseään veikkausliigan ottelun erätauolla, ihan paikallisesti. Joukko jaoston koiria ja ohjaajia oli kokoontunut "mainostamaan" ja hyvinhän ne koirat itseään edustivat jalkapallo-ottelun erätauolla...Yleisradiokin  OLI paikalla ja nauhoitti itse ottelun, mutta koiria ei näytetty, mitä nyt kuulemma muutama oli vilahtanut taustalla ja ääntä oli kuulunut

Ja kuten jo aiemmin tänä kesänä on todettu, ei Aurinkoinen enää saa hypätä, joten seuraneiti oli laitettu filmaamaan koko happening...ei siis jalkapallo-ottelua yleisradiolle, vaan se erätauolla tehty agilityspurtti. Tässä kuvasaastetta:

Minikoiria

Medikoiria

Maxikoiria (joista kaksi flattia)

Ei tässä nyt auta itku markkinoilla, eikä itku auta agilitykisoissakaan. Mutta yhden asian seuraneiti voi sanoa; nöyrä KIITOS kaikille, jotka ovat tänään seuraneitiä lohduttaneet. Myötäeläminen on taito, joka ei kaikilta onnistu, mutta ilmeisesti agilityihmisiltä tuo onnistuu. Seuraneiti sai viettää mukavan päivän Kokkolan agikisoissa, katsojana. Ja Aamu Aurinkoinen oli mukana. Seurustelemassa. Tavattiin tuttuja, vaihdettiin kuulumisia ja tulipa tavattua blogituttavuus aivan Kotkasta saakka! Kivaa!

Kuten sanottu. Aamu elää!!! Se olisi voinut saada eilen toisenkin tuomion...joten tuosta kaahailevasta, kujeilevasta ja häntää heiluttavasta otuksesta on nyt nautittava.

Joskus kauan sitten Katiskon Jani sanoi meille agilitykurssilaisille; treenatkaa ja kisatkaa AINA kuin kyseessä olisi koirasi ja sinun viimeinen yhteinen agilityrata. Koskaan kun ei voi tietää, mikä rata on se viimeinen. TOTTA, niin TOTTA

Se oli sitten siinä. Aamu Aurinkoisen hypyt on hypätty. Ikää on 4½ vuotta. Eläinlääkärin ottamien kuvien perusteella saattoi maallikkokin diagnostisoida spondyloosin.

Seuraneiti on nyt surullinen, erittäin surullinen.  

Aamun agilityura nimittäin. Miksi jatkaa koiran kanssa, joka ei suostu edes parkkipaikalta siirtymään reenikentälle, vaan haraa jo sillon vastaan? Aamu yrittää kertoa, ettei se halua hypätä. Olkoon sitten niin. Sen ei tarvitse hypätä enää.

Kokkolaan on ilmoittauduttu neljään kisaan. Seuraneiti nukkuu nyt yhden yön ja miettii, mitä aikoo sen asian suhteen tehdä. Mutta nyt ottaa todellakin pattiin ja niin maan pe*k*leesti...

Paluu arkeen tapahtuu kuten Uuno Turhapuron muisti; pätkittäin. Seuraneidin maha venyi ja paukkui juhannuksena grillattujen einesten ansiosta ja eilisissä agitreeneissä ei polvi noussut oikein ripeästi....suoraan sanottuna hävetti. Mikä rapakunto kartturilla onkaan!

Aamu Aurinkoinen ja Elsa Eläkeläinen ovat myös palanneet ruotuun. Kotona on naapurin kissat haukuttu ja mökillä oli natura-päivystys huippuluokkaa. Tosin meillä siellä mökillä päin päivysti vähän muutkin viranomaiset...eli niistä juhannuksena hukkuneista 2 hukkui samoihin vesiin...ja sunnuntaina vielä poliisivoiminen (?) helikopteri pörräsi viereisen saaren yläpuolella kome kierrosta... NO anyway, seuraneidin lauma on viettänyt erittäin rentouttavan juhannuksen mökkisaaressa...

Eiliset reenit. Kyllä. Ensin voi seuraneiti tunnustaa, että p-i-k-k-a-s-e-n otti vastaan lähteä reeneihin, mutta kyllä reenihetki kuitenkin kannatti. Reenari oli luvannut jatkoa edellisen kerran reenriratoihin ja tällä kertaa olo tuntuikin jo varmemmalta. Aamu tsemppasi, tosin tehtiin niitä kaaoslähtöjä....siis todellakin kaaoslähtöjä! Kisoissa tuskin uskaltaisin tehdä tuollaista, vaikka miksei sitäkin vois kokeilla? Aamu pääsi muuten ekaa kertaa elämässään miespuolisen ohjattavaksi...eli reenari halusi kokeilla ohjata pitkästä aikaa isoa koiraa radalla. Ja Aamuhan suostuu mihin vaan, kunhan ensin vilauttaa pakasterasiaa. Itse reenari, tuomari Virtanenhan aloitti oman agilityuransa aikoinaan 1990-luvulla Cindy-nimisen kultsun kanssa, joten täytyihän seuraneidin suoda herra reenarille muisteluhetki. Hyvin Aamu pomppi ja siitä radasta on kuvatodistettakin, mutta säästetään reenari julkisuudelta mustan koiran kanssa. Ne, jotka ovat Aamun luonnossa tavanneet, voivat vain kuvitella, ettei meno ollut kovin virtaviivaista...mutta eihän kaikkien tarvitse olla nopeita bortsuja, eihän??

Käytiin sateisissa pomppuharkoissa eilen illalla. Koirakoita vain kourallinen, joten saatiin kunnolla reeniaikaa. Liukasta oli ja muutaman kerran koira oli nokallaan. Panssarivaunun kokoista hyppääjää kun ei ihan helposti käännetä tiukissa mutkissa

Rata esiteltiin seuraavanlaisesti; "meette sinne ja sitten tonne ja sitten näin ja sitten noin". Justiiinsa juu. Irtoavalla koiralla kylläkin, mutta miten tuollaista perässä vedettävää ohjeistaa sellaiseen kuvioon??

Aurinkoinen jaksoi, vaikeasta pätkästä huolimatta. Seuraneiti teki testin; kun lähdettiin ns. kaaoslähdöllä liikkeelle, Aamu liikkui reippaasti. Jos taasen istutettiin lähtöön, oli nopeus murto-osan aiemmasta. Siispä kaaoslähtöjä jatkossakin, vaikuinkasenytolikaan? Entäs kisoissa, voi kun vois sielläkin lähteä radalle täysin sekoillen....vai mikäs meitä estää?

Kun tuota rataa tarkemmin katsoo, niin taidettiin tuolla "B-radalla" 6-este kiertää toiselta puolelta kuin mitä piirrustuksessa on...

Seuraneiti on palannut arkeen. Tornion SM-kisat on takana, tosin vaan seuraneidin osalta turistin roolissa vietettynä. Omalle seuralle ei menestystä pahemmin tullut, mutta yksilökisassa Anki ja kääpiövillis Hasty olivat sijalla 15. ja se on ihan hieno saavutus ajatellen, että alunperin minikoirakoita oli 131 kpl! Ikävä kyllä juuri minikoirien hyppärin ajan satoi ja keinonurmi oli liukas...Hastykin oli jonkun katsojan mukaan maannut vauhdissa kyljellään putkessa, joten siitä se vaivainen yliaika hyppäriltä, eli 1,60 sekuntia. Maksikoirien osalta keinonurmi oli vielä liukkaampi, vaikka sade taukosikin ja nurmea hiekotettiin. Ainakin pari koiraa loukkaantui; yksi pumi jopa niin pahasti, ettei kyennyt takajalallansa astumaan. Eli risuja siis alustan liukkaudesta...

Medi ja miniyksilö-finaalilt jätetiin katsomatta, lähdettiin ajelemaan kotia kohden, sillä osalla porukasta oli työpäivä edessä tänään maanantaina. Mutta tulospalvelu toimi automatkallakin, kiitos seuraneidin kannettavan miniläppärin ansiosta. Mutta olisihan finaalit olleet mahtavemmat "live"-katsottuna, mutta kun matkaa oli kotia kohden viiden tunnin verran, niin lähdettiin ajelemaan hyvissä ajoin, kun ei oman seuran edustajia medi- tai maksi finaalista löytynyt.

Tässä vähän kuvasaastetta:

Joukkuekisan voittohulinaa, kyseessä mahtaa olla tässä kuvassa mini(?)-joukkuetuuletus

Kääpiövillis Hasty, joka oli minien yksilökisassa sijalla 15. poseeraa kun emäntä on rataantutustumisessa:

Kääpiöpinseripoweria: Musse, Mexi ja Maya (eniten oikealla), joista Maya oli seuran minijoukkueessa mukana. Yksilökisassa hyppikseltä tulokseksi HYL. Maya muuten matkusti automatkat seuraneidin sylissä

Jackrusseli Saku, joka oli mini-joukkueessa mukana ja myös tämän koirakin hyppärin tulos yksilökisassa HYL

Gilja, joka osallistui medien yksilökisaan, mutta myös tälle koirakolle hyppäriltä HYL. Mutta ainakin IKEAsta hankittu krokotiili sopii seuran väreihin!:

Kääpiövillis Alva ja Anki, mukana minijoukkueessa, ei mukana yksilökisassa:

Auto pakattuna kotimatkaa varten. Miten ihmeessä tavara tuntuu vaan lisääntyvän kun ollaan palaamassa kotiin?

Entäs ne seuraneidin omat koirat sitten? Vastaanotto oli komea; Elsa innostui tuliaisista, seuraneidin haaviin tarttui nimittäin IKEAssa käynnin seurauksena kaksi uutta råttaa, siis niitä pehmoleluja. Elsa kun rrrrrrakastaa niitä ja ne sopii niin sopivasti lätyn suuhun. Aamukin oli tuliaisten kimpussa, muttei ihan samalla kiihkolla..

Ensinäkemällä Aamu muistutti ihan flattia, mutta kun koiraa tarkemmin eilen illalla tarkasteli, alkoi silmissä hahmottumaan rotu nimeltä puli. Aamu oli hankkinut itselleen mökkisaaressa pulimaiset rastat turkkiinsa, uituaan siellä sisäjärvellä käsipohjaa (sorsia, sorsia )...eli ei auttanut seuraneidin kun tarttua kampaan ja sen jälkeen imuriin klo 22.30 illalla ja alkaa aukomaan rastoja. Ja "puoli suotahan" siitä koirasta olkkarin lattialle sitten lopuksi karisi. Jonkun verran selvitettävää jäi vielä, sillä Elsan osalta alkoi punkkien pois napsiminen. Täytyy ilmeisesti laittaa uudet exspotit ennen seuraavaa saarikeikkaa, eli ennen minttumaaria...

Seuraneiti on pakannut laukut ja antanut viime hetken ohjeet toiselle koiranomistajalle koirien hoidosta...mahtoikohan mitään mennä perille, sillä tuo toinen koiranomistaja tuli yöllä klo 01.30 työmatkalta Ahvenanmaalta...noh, Elsan mahalääkitys on tärkein...ja ruokaa löytyy ämpäreistä mökkisaaresta, joten eiköhän tuo kolmikko pärjää

Turistiluokassa matkustetaan, auton nokka ottaa suunnan kohti Torniota ja agilityn SM-kisoja. Seuraneidin seurasta on joukkueissa pelkästään minijoukkue tänä vuonna, mutta iskukykyinen sellainen! Ja maxi-joukkueista täytyy tietenkin kannustaa flattijoukkuetta, joista yksi osaanottaja on "se pikkuneiti" siitä seuraneidin ystävän pentueesta, joka syntyi pari vuotta sitten...aika kuluu ja jotkut osaa. Se koira taitaa olla seuraava rodun agivalio...aloitti kisaamisen tänä keväänä ja kisaa jo kolmosissa ja viime viikonlopulla 2.sija ja nopealla ajalla, hyvä Demi ja Outi!!

Kisaraporttia sitten Torniosta seuraavaksi...

Se eilinen reeni oli seuraavanlainen:

Sarjaesteen välit mini: 3m, medi:4m ja maxi:5m

Aamu Aurinkoinen, Anonyymi Alkoholisti, Aamu Alkoholisti. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vaan eipä ole neiti ryypiskellyt tänään, toisin sanoen, kaljat on ja pysyy kellarissa. Ja muutenkin ollaan käyttäydytty siivosti..

Käytiin pomppimassa. Reenari, se ensi viikonlopun agility SM-kisojen päätuomari oli keksinyt jipon meille tänään. Kentältä löytyi lajitelma esteitä; kepit, A, pöytä ja kolmoissarja sillain suorana. Sitten ryhmän piti jakautua kahteen ryhmään. Porukat pulisi ja mietti mitä herra Virtanen tällä kertaa on keksinyt meidän pään menoksi....ja sitten saatiin neljä hyppyestettä ja putki käyttöön; toinen ryhmä suunnitteli radan alun ja toinen ryhmä loppuosan. Aikaa 10-15 minuuttia. Höh. Ja onnistuihan se, eikä siinä edes kauaa nokka tuhissu. Siinä siis meidän reenirata tänään; ihan mielenkiintoinen pätkä saatiin aikaiseksi  Aamulla oli tsemppi päällä, tosin se ei sietänyt alkuvääntöä, ja vielä kun pitkästä aikaa sade kasteli ruohokentän, ei seuraneitikään oikein uskaltanut revittää alkumeterillä. Mutta  loppuosa mentiin lujaa. Ja taas seuraneiti kokeili lopuksi antaa Aamun tehdä kepit ihan yssikseen. Ja meneehän se, LUJAA! Siis mihin Aamu oikeastaan tarvii seuraneitiä radalla, koska vaikuttaa siltä, että seuraneiti on vaan hidastava tekijä...

Ei siis mitään uutta...

Ratapätkä tulee näytille myöhemmin.. 

Taas olis kuvasaastetta nähtävillä. Kisat siis Vaasassa, tällä kertaa Botnic Agility Clubin järjestämät, luokka maxi3, tuomari Leena Rantamäki-Lahtinen

A-kisa (jolta tulos 14,78) ja B-kisa (jolta tulos 0,37)

Dodiin, nyt on sitten kisattu ekat kisat uusien sääntöjen mukaan. Ja niin varmasti, kuin joulu on joka vuosi, seuraneidin ja Aamun mahdollisuudet hyviin sijoituksiin vähenevät uusien sääntöjen varjolla. Noh, kaksi rataa läpi, toiselta kaksi ratavirhettä (keinu & rima) ja tietysti yliaikaa...toiselta radalta NOLLA ratavirhettä MUTTA aikavirhettä 0,37 sekuntia...ja ihanneaika oli aika tiukka, 40 sekkaa, joten tyytyväinen saa olla. Paitsi että rata oli helpoin kolmosluokan rata, millä koskaan on tullut kisattua...suoraa pätkää edestakaisin. Mutta jollei sitä mieti, niin suoritus oli ihan hyvä...sijoituskin 5. Ja voitot tietenkin nopeille, taitaville bortsuille, aiheesta.

A-radan keinu femma oli outo femma, sillä Aurinkoinen  suoritti keinun oikein, mutta hyppäsi keinulta alas siten, ettei yksikään tassu osunut kontaktille, eli se pelkästään pitkien tassujen ansiosta. Ei siis ollut kyse lentokeinusta, vaan ihan vaan femmasta, joka on piiiiiiitkä kropan ansiota Radat ja kuvamateriaalia tulee myöhemmin, sillä täältä mökkisaaressa ei huvita konetta rassata.

Nyt on kisatauon paikka. Seuraavat kisat sitten Kokkelbyssä, KLAGissa. Ja seuraneitihän lähtee Tornioon turistiksi imemään agikiintiötä täyteen...Mutta Aurinkoinen saa lomaa kisoista.

Elsa? Juu, koko päivän puuhommissa täällä mökkisaaressa. Tulta ja tappuraa kun tavattiin. Ontumisesta ei ole tietoakaan (ihme) ja taas mennään lujaa! Yes!

Ensi viikolla tähän aikaan seuraneiti viettää "omaa lomaa" Torniossa. Tarkoituksena siis lähteä viettämään mukavaa viikonloppua agilityn SM-kisoihin, kannustamaan seurakavereita ja tietysti SM-kisoissa kisaavia flatteja. Eihän rotua saa hylätä, eihän..? Matkalle lähdetään perjantaina puolelta päivin, vaikkei meiltä sinne niin pitkä matka ole kuin etelästä tulevilla...toivotaan hyvää säätä ja hienoja suorituksia. Ja yllätyksiä mitalisijoilla! Eli että joku tulisi takavasemmalta ja jyräisi niin sanotut "varmat mitalistit". Vaikka toisaalta, kuka tahansa ne mitalit sitten napsiikaan, on ne koirakot ne ansainneet.

Huomenissa olis taas ohjelmassa kaksi rataa Vaasan agikisoissa, eli Aurinkoista saa taas hehkutella syttymään. Kisat on paikassa, josta seuraneidillä on hiukan noloja muistoja. Mahtoi olla Aamu silloin ykkösissä ja ihan uuno, sillä silloinen tuomari (Virkkala) sanoi radalla seuraneidille, että "Aamulla on hieman aamukankeutta".  Aamu kun oli lukinnut puomin katseellaan, eikä millään suostunut kääntymään sinne, mihin rata oli tarkoitus suorittaa. Tai siis kääntyihän se, mutta aina yks este kerrallaan ja sitten taas otettiin suunta sille kirotulle puomille...No, tuosta on jo aikaa, joten tuskin Aurinkoinen enää sellaista keksii, vaikka mistä ton järjen juoksun tietää...

Seuraneidillä ja Aamulla oli jälleen tilaisuus reenailla laatuporukan kanssa JA laatureenarin kanssa. Onhan kyseinen reenari tämän vuotisten agilityn SM-kisojen päätuomari . Ratapätkä oli ihan mukava veto, ei mitenkään virallisen vaikea, mutta tarjolla oli niitä Virtasmaisia ansoja, jotka tiettyjä koiria kiehtoi. Itse asiassa heti alkusuoran jälkeen laukesi ansa, jos oli ansaan lankeavaa koira. Ja olihan niitä. Aamullekin seuraneiti ihan tarjosi sitä tarjolla ollutta ansaa, joten se siitä puhtaasta radasta. Kepeilläkin vähän tuli hahmotusvaikeuksia, mutta so what, Aurinkoisella oli tänään kova tsemppi päällä. Ei siinä pienet tökkimiset tuntuneet missään, kun neiti jaksoi yrittää muutaman kerran ihan tosissaan. Mutta niin yritti seuraneitikin...ikävä kyllä harkoista ei tällä kertaa ole kuvamateriaalia sateesta johtuen...joten hyvähän tässä on hehkuttaa, kun ei mitään tarvitse todistaa...

Ne Vaasan kisaradat näkyis nyt tässä. F-rata ja G-rata. Ja maxi3:ssahan me kisataan...

Käytiin eilen illalla pomppimassa Aurinkoisen kanssa. Seuraneidin olo oli jotenkin turta Elsan eläinlääkäri-keikan jälkeen, sillä pahimpaan oli jo varauduttu. Mutta silti seuraneiti päätti lähteä tuulettamaan ajatuksia reenikentälle ja täytyyhän Aamunkin saada vähän huomiota, se kun on kuluneen viikon aikana jäänyt vähän toiseksi tuon kipuilevan kaverinsa vuoksi.

Vakireenari oli kotona valimistelemassa jälkikasvunsa tulevia lakkiaisia, joten toinen taitava astui remmiin, eli hän, jonka ryhmässä ollaan pompittu viimeiset kaksi vuotta. Rata oli lyhyt, mutta ihan mukava. Kompastukseksi muodostui yhdistelmä puomi & putki. Aamu kun mielellään kiipeilee...mutta yhtä mielellään Aamu tekee oikein, mutta tällä kertaa seuraneiti oli jotenkin erittäin epäselvä käsimerkeissään...joten Aamu mennä porhalsi puomille aika monta kertaa. Mutta yksi asia tuli siinä hosuessa huomattua. Kun Aamu meni puomille, vaikka piti suhjahtaa putkeen, niin kontaktin se ainakin osaa itsenäisesti...sillä kun se ei millään onnistunut ymmärtämään seuraneidin erittäin sekavaa ohjausta, ratkaisi Aurinkoinen patti-tilanteen pysähtymällä mallikkaasti puomin alatulolle ja samalla häntää heiluttaen, eli kysyen "tätäkö tarkoitit?" Hiominen rasitti Suuren pollaa siihen malliin, että kun esteitä kerättiin pois kentältä, istui Aamu kentän laidalla, yksin, ilman, että sitä oli siihen istutettu. Ilme oli erittäin puhuva, jopa loukkaantuneen oloinen. Mahtoi herne tehneen pääkopassa ylitöitä, sillä Aamu oli närkästyneen oloinen..

Eilinen reeni:

Mutta ei siinä vielä kaikki. Tuttavan pyrpai Unni tarvitsi näyttelyharjoitusta, joten jäätiin pällistelemään sitä tapahtumaa hetkeksi. Ja seuraneiti suostui filmaamaan koko näyttely-treenihetken...sillä seurauksella, että Aamu keksi omiaan...Sillä hetkellä. kun Unnia juoksutettiin ympäri kenttää, kävi Aamu hakemassa "jotain" kahden metrin päästä, seuraneidin selän takaa...ja täytyy myöntää, että ensimmäistä kertaa elämässään seuraneiti näki, että joku koira kantoi toisen koiran kakkapussia hampaiden välissään!!! Ja kaiken lisäksi Aurinkoinen toi sen kakkapussin seuraneidille! Kun seuraneiti laski kamerakäden alas ja katsoi, mitä Aamulla oli asiaa....niin näky oli enemmän kuin huvittava...: Aamu istui seuraneidin edessä, paskapussi hampaiden välissä, häntä heiluen. Ja pussissa tietysti toisen koira paskat. Anna mun kaikki kestää...mitä tuo seuraavaksi keksii? Aamun vihjailu oli lievästi sanottuna haistattelua...se haistatti pitkät paskat näyttelytouhuille ja halusi todellakin kotiin, syömään.

Elsa voi tänään paremmin. Ontuu kyllä selvästi, mutta etujalan asento on huomattavasti parempi. Seuraneiti on hieronut etuosaa varovasti ja huomenna hovihieroja saa tehdä perusteellisen tarkastuksen Muorille. Mutta ihanaa nähdä, ettei koira ole niin kivulias. Liikkuminenkin on jo ihan suht normaalin näköistä

Yritystä Kokkolassa  ja B-radalla samanlaista räpellystä

Seuraneiti on tehnyt ihan typeriä ohjausvirheitä tänään kisoissa, joten tulokseksi hyl ja paljon virheitä toiselta radalta. Ikävä kyllä Aurinkoinen on alkanut roiskimaan Aan alastulokontaktit...osaksi siksi, että seuraneiti hoppuilee, kun ei meno riitä ihanneajan alittamiseen  Mutta koira tsemppasi suht hyvin molemmilla radoilla. Molemilla radoilla tuli virheitä myös kepeillä; ensimmäisessä kisassa Aamu ei pujotellut valmiiksi, vaan hörhelsi seuraneidin perään (stressi siis tarttuu...) ja toisessa kisassa Aamu tuli NIIIN vauhdilla kepeille, ettei saanut isoa ruhoansa pysähtymään, vaan törmäsi keppeihin päästyään oikeasta välistä sisään ja siinä hötäkässä rytmi sekosi, ja seuraava väli jäi pujottelematta. Ja yliajasta ei tänään viitsitä edes puhua, ajat olivat sen verran tiukat...Olishan se mukavaa ehtiä ihanneaikaan, mutta M-L:n sanoja lainaten, olis kisat erittäin tylsiä katsottavia, jos kaikki maksi-koirat olisivat yhtä nopeita kuin BC:t. Kiitos niistä kannustavista sanoista...eli me jatketaan harrastamista. Mahdollista kuvamateriaalia paremmalla jaksamisella..

Kisojen jälkeen kurvattiin sitten sukuloimaan. Seuraneidin "puoli sukua" on vuosien saatossa Vaasalaistuneet ja nyt oli yhdet muuttohommat tiedossa. Tosin seuraneiti ei ollut muuttamassa, kunhan kävi katsastamassa huoneiston. Hienon rivarin oli sukulaislikka itselleen ostanut. Samalla keikalla Aurinkoinen näki ensimmäistä kertaa suvun nuorimman koiran, eli berni Nanan. Kersa piti heti laittaa ojennukseen Aamumaisella tavalla. Kuinka helposti kaapin paikan voikaan näyttää koirakielellä...Elsaa ei ikävä kyllä varmaan voi edes vilauttaa Nanalle, ettei vaan Nana saa huonoja kokemuksia vanhoista kärttyisistä akoista.

Elsa sitten? Ihmeparantuminen oli ohimenevää sorttia, nimittäin aamulla sai taas antaa särkylääkettä  Mutta ihmeen sisukas tuo Muori on...linkuttaa välillä, mutta poukkoilee silti

Naapurikaupungissa kisoissa. Kaksi rataa ja kaksi tulosta. Femmat molemmilta radoilta, toisella A:na alastulosta ja toisella radalla vitonen kepeiltä. Ja tietysti yliaikaa... Ensimmäiseltä radalta noin 3 sekuntia ja toiselta vain vaivaiset  0,91 sekuntia yliaikaa, vaikka korjaukseen kepeillä meni siis aikaa...Ilman keppihässäkkää oltaisiin ehditty ihanneaikaan...eli tavoite taitaa tälle kesälle olla selvä....ihanneajan alitus. Niin, ja tietty virheettömät radat. Palkintosijoista ei flatin kanssa kannata edes haaveilla, joten ollaan realisteja ja yritetään saada kauniita ratoja.

Radoista puheen ollen, tämän päivän radat oli jälleen kerran mukavia. Koiraystävällisiä, sujuvia ja silti tarpeeksi haastetta. Ei me muuten taaskaan huonossa seurassa kisattu...MM-kisa-kettuja loisti radalla jälleen kerran, mutta mukavasti niillekin löytyi haastetta kanssakilpailijoista. Kunhan seuraneiti vaan ehtii, niin tuleehan niitä ratojakin mustaa valkoisella...Ja ehkä vähän videotodistettakin...

Ollaan muuten mökkisaaressa. Elsa on viettänyt täällä koko päivän ja odottanut seuraneitiä ja Aurinkoista. Elsa voi suht hyvin....ontuu aina levon jälkeen, joten taitaa olla se jänne, joka on saanut tällin. Mutta mieli on iloinen, kuten aina. Eli se eilinen apaattisuus on jo mennyttä. Hetken ehti seuraneiti huolestua eilen, kun ei Muori pystynyt edes istumaan, vaan joutui makoilemaan...mutta olisittepa nähneet tuon linkkulotan noin tunti sitten täällä mökillä. Hullunkuuri ála hyrrä ja seuraneiti huutamassa naama punaisena jossain muutaman metrin päässä. Eikä tuo tantta kuunnellut, jatkoi hillitöntä riehumista ja juoksua....noh, ainakin naapurit tietää, että ollaan paikalla...sen verran seuraneidistä lähti rumaa ääntä. Mahtaa tassu olla kipeä, kun tuosta levosta nousee...niin, elsahan piti pitää levossa...helpommin sanottu kuin tehty...

Kisat tänään, mutta silti käytiin pomppimassa eilen illalla. Osaksi siitä syystä, että viime viikolla seuraneiti sairasti, eli ei päästy reeneihin ja myös siksi, että Aamulle tulisi positiivinen mieli, koska edellisen kerran kentällä, eli omissa kisoissa, Aamu oli kaikkea muuta kuin vapautunut. Mutta syyhän siihen oli selvillä jo; seuraneidin kisajännitys

Eilen siis käytiin puuskuttamassa pari pätkää ja niistä saatiin ihan hyviä filmitaltiointeja... Motivaattorina toiminut kaninnahka vaan meinasi kadota Aamun nielusta alas, seuraneiti miettii, pitäisikö se isompi kani raahata kisapaikalle tänään...ihan vaan kamuksi

Eilinen reeni näytti tältä:

Entäs Elsa sitten tänään aamulla? Särkylääkettä on nyt annettu eilisen jälkeen 3 kertaa ja tänään aamulla, kun seuraneiti meni ulos koirien mukana, Elsa liikkui jo paremmin. Ja liikkuminen paranee, kun Elsa on liikkunut hetken aikaa. Eli tuskin tassussa murtumaa on...mutta jotain on kuitenkin tapahtunut. Tukiside tassussa ja totaalilnen liikutuskielto jatkuu nyt ainakin viikon verran, ehkä 10 päivää. Seuraneiti osaa jo tämän asian. Ainoa, mikä auttaa, on lepo, lepo ja lepo. Mutta kertokaa se myös Muorille. Sillä kun Muori oli tarpeensa tehnyt aamulla, niin arvatkaapa miten se tuli nurkan takaa? Laukaten ja lelu suussa. Vaikeahan tuota näkyä oli uskoa, sillä eilen Muori suostui liikkumaan pari metriä sisätiloissa ja niidenkin parin metrin jälkeen sen oli pakko käydä maate. Voi tuota wanhusta, se on sitkeä, todella sitkeä...

Tässä taloudessa on nyt yksi varis lisää: seuraneiti. Ääni on kuin variksella tai paremminkin rantaharakalla, ts. sairasloma-päivähän tästä tuli. Töihin voisi muuten mennä, kun ei flunssan oireita ole muita, mutta kun ei pysty puhumaan.

Jää siis Aurinkoisen agilityharkat väliin tältä illalta.  Mutta viikonlopun jälkeen ei edes harmita, vaikka reenit jää väliin, sen verran mustat on ajatukset vieläkin tuosta kisapäivästä. Ja kun seuraneiti vielä sai maanantaina kuulla, että Aamu hyppäsi hieman huonolla tekniikalla sunnuntaisessa kisassa, jäi seuraneiti miettimään, josko tuo koiruus olisi kipeä jostain...vai onko se vihdoinkin oppinut energiaa säästävän hyppytekniikan, eli osaa ponnistaan oikeasta kohdasta, eikä hyppää pellehyppyjä? Täytyypä katsoa kuvatut filmit vielä kerran 'sillä silmällä', eli tutkailla onko hypyissä eroja.

Maanantaina reeneissä seuraneiti sai käsiinsä valokuvia sunnuntaisesta kisasta. Ihan mukavia kuvia, kiitos niistä Elisabethille!

Kuvat © Elisabeth Björklund

Lähtötilanne. Kuvassa näyttää siltä, kuin seuraneiti repisi Aurinkoista niskavilloista, mutta tosiasiassa seuraneiti rapsuttelee ja hehkuttaa Aamua lähtötunnelmaan. Jos tuo vaikka syttyis...

Eka este. Ja totta, hyppy on ihmeen matala!:

3.este ja tiukka kaarros nelos-esteelle:

Tässä kuvassa hypätään jo nelosta ja kaarretaan kepeille:

Kepeillä:

Muurilla ja tuomarisetän vatsalinja vasemmalla

Ja tiukka kaarros putkelta:

A-esteellä kuin liito-orava

Tässä ne eiliset radat. Tuomari siis oman seuran Virtanen joka sattuu myös olemaan se uusi reenari, jonka ryhmään siirryttiin...

Joskus pitäisi vaan antaa periksi ja jättää kaiken tulostavoittelemisen. Mutta viitsisikö sitä sitten seistä koulutuskentällä kaksi kertaa viikkossa, harjoitella itse ja kouluttaa muita, jollei aseta tavotteita?

Tavoitteet on astettu, mutta niihin ei päästä. Ei sitten millään, vaikka parhaansa tekee. Peiliin saa katsoa, mutta tänään kyllä välineessäkin oli jokin koodausvirhe. Mistä lie johtui, ettei Aamu tänään suoritunut yhdestäkään radasta sen tasoisesti, mitä treeneissä mennään? Apua!

3 rataa oli tuomarisetä laatinut, eikä Aamu tsempannut yhdelläkään niistä. Virheitä sateli jo rutkasti ennen hylkäämistä, eikä aika t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n olisi tänään riittänyt, joten toisaalta tuntuu paremmalta saada tulokseksi HYL-rata.

Radat kuvattiin upouudella videokameralla, mutta niissä ei ole kyllä mitään julkaisukelpoista. Ei siis mitään. Tai jos ne laittaisi näkyville, näkyisi filmipätkässä laiskanpulskea, hidas, keskittymätön flatti, jonka suoritus näyttää siltä, kuin oltaisiin oltu pois treeneistä sitten alkeiskurssin...Niin, ja näkyyhän filmillä seuraneiti, joka paikoin ohjaa niin pöntösti, että kun tarkemmin asiaa miettii, ei Aurinkoisella oikein muuta vaihtoehtoa noilla radoilla ollut...eli seuraneidin ohjausvirheitä näyttää olevan kaikki HYL-radat...pakkohan se on tunnustaa.

Mutta onneks Aamu itse ei tajua nyt näitä seuraneidin mustia ajatuksia. Aurinkoinen nautti äsken rappusilla ison rustoluun kera aurinkokylvyn ja illalla lähdetään vielä metsään lenkille. Sama koirahan tuo on, joka aamuisin herää tassut kattoa kohden seuraneidin vieressä sängyssä. Yhtä persoonallinen. Ehkä meidän on vaan keksittävä jokin toinen laji...tai sitten ei...

Ratapiirrokset seuraneiti yrittää saada näytille jossain vaiheessa

Eilen sitten korkattiin ihan virallisesti se uusi reeniryhmä. Aina uuteen sopeutuminen vie aikansa ja jokaisella reenarilla on omat näkemyksensä. Ja reenattavilla omat rajoitteensa. Niin kuin taas sai todeta.

Noutajat "kuulemma" tekevät rataa omaan tyyliinsä, juu, totta ja niitä tyylejäkin on jokaisen noutajan osalta varmaankin niin montaa erilaista kuin on koiraa ja ohjaajaakin, joten ei muuta kuin lisää pökköä pesään..eli ei me muille aiota ainakaan tyylissä hävitä!

Kuvamateriaalia saapui viime yönä sähköpostin mukana. Seinäjoen kisoissa urakoi Kati Kuuttila, joka huhun perusteella kuvasi viikonlopun aikana 3500 valokuvaa kisaavista koirista...ja kyllä täytyy myöntää, että hänen kamerallaan minäkin kuvaisisin, ehkä jopa päivässä tuon määrän  sillä oli tytöllä sen verran pätevä kamera käsissään...Kisakuvat löytyy kokonaisuudessaan ensi viikonlopun jälkeen täältä, mutta alla on Aamusta räpsityt kuvat!

Kaikki seuraavat kuvat © Kati Kuuttila ja kuvien kopiominen on hänen pyynnöstään ehdottomasti kielletty!

Eli Lagun kisat Seinäjoella 2.5.2009. Kuvassa ollaan C-radalla tulossa putkelta (ratapiirroksessa este nr 12):

Sama rata, mutta loppusuoralla:

Toinen kisa, eli kisa D. Lähtökiemuroita:

Pituus, eli este nr6

Ja loppusuoralla:

Niinpä. Mökkisaaren lämpömittari näytti ihmeellisiä lukuja, ottaen huomioon, että oli 2.5. Mutta minkäs teet, kun on kisoihin ilmottauduttu, niin sinne myös lähdetään. Oli järven selkä sitten peilityyni tai taivas pilvetön, niin kuin lauantaina oli. Luojan kiitos seuraneidin autossa on ilmastointi, muuten matkasta Etelä-Pohojanmaalle olis tullut tukala.

Kisapaikka oli uusi seuraneidille, vaikka jo noin kymmenen vuotta on tuolla Seinäjoella tullut käytyä kisailemassa...mutta hyvähän paikka tuo oli, varjoisassa kulmauksessa oli vaan tunkua, sen verran oli aurinko lämpimä keskellä lakeuksia. Seuraneiti koirineen kun on tottunut vilvoittavaan merituuleen, mutta eihän sellainen puhaltele tuolla lakeuksilla. Kisapaikkana siis Nurmo ja järjestävä seura LAGU.

Ne radat sitten...Onnetar suosi tai epäsuosi ja seuraneiti sai startata ihan ensimmäisenä C-radalle. Siinä vaiheessa, pienen lämmittely-löntystelyn jälkeen ei näyttänyt lupaavalta. Aamun kielen pituus ulkoilmassa lähenteli noin 20-25 cm ja seuraneiti ei uskaltanut pahemmin koiraansa katsoa, sillä arveli Aurinkoisen todellakin olevan kuumissaan. Mutta jaksoihan tuo poni juosta. Jollei radan ensimmäiset 4 estettä olisi takunneet ja niitä ylimääräisiä sekuntteja kulunut, oltaisiin saatu puhdas 0-tulos. Ratavirheitä siis tasan 0 mutta yliaikaa 3,96, tulos siis tuo ja sijoitus 10. Starttilistan mukaan kisaajia Maxi3-luokassa oli 46, mutta mahtoiko olla se lopullinen määrä...Mutta hyvässä seurassa kisattiin. Luokan voitti - kukas muu kuin Mikko Aaltonen ja todellakin taitava Sky. Joten tässä vaiheessa on turha selittää, kun muistelee tuon parivaljakon menoa. Ei tuo ihminen ihan turhaan ole MM-kisoissa pärjännyt, on meinaan sen haipakkaa menoa...

Tuomarina oli LAGUN oma Sari Mikkilä, jonka radoista seuraneiti todellakin pitää. Jouhevaa, koiraystävällistä menoa, ei mitään kommervernkkejä, silti jyvät erottuu akanoista...

Ja sitten se D-kisa. Ilta oli jo pitkällä, kun päästiin tutustumaan toiseen rataan. Tälläkin kertaa seuraneiti voi vain syyttää itseään, sillä meni siirtymään keppien loppupäässä liian aikaisin toiselle puolelle mukamas vastaanottamaan Aurinkoisen, sillä seurauksella, että Aamu tulla tupsahti toiseksi viimeisestä keppivälistä pois. Noh, korjauksen jälkeen sekunteja oli tikittänyt siihen malliin, että tulokseksi saatiin 7,60 ja 15.sija. Ja kuka voitti luokan?? Tadaa; samaa pari kuin C-kisankin...eli jälleen kerran oltiin hyvässä seurassa.

D-kisan radan oli suunnitellut Esa Muotka ja ihan mukavan pätkän oli suunnitellut. Myös tälle tuomarin tuomaroimille radoille voi mennä vastasuudessakin...

Piirroksessa etäisyydet eivät ihan täsmää, esim loppusuora oli pitempi, mutta tuo flexitrack ei mahduta kaikkia ihan toivomalla tavalla..

Ensimmäinen ulkotreeni-ilta takana. Ja tulihan siellä kentällä vietettyä aikaa, peräti 4 tuntia. Aamu joutui osalliseksi kaksiin treeneihin...sillä seuraneiti kokeili, josko tuo poni kääntyisi myös niissä kiemuroissa, joita 3-luokan treeneissä vedetään. Ja kääntyihän se poni! Sillä seurauksella, että mitä ilmeisemmin Aurinkoinen tästä lähin reenailee sitten siinä myöhemmässä ryhmässä, eli eliittiporukan kanssa

Ensin olitiin vähän ruosteessa, mutta sitten homma lähti sujumaan! Aamu toimi myös jälleen kerran terapeuttina. Osa koirista on selviä rasisteja, mutta Aamun myötä ennakkoluulot mustia koiria kohtaan kaikkoaa! Hienoa!

Pari kuvaa todisteeksi tämän illan keikalta:

Lähtökiemuroita:

Terapeutin ilme, a´la Aamu Aurinkoinen:

Onko sillä tylsää, vai onko sillä nälkä? Hakeeko se huomiota, vai onko se vain murhanhimoinen? Tylsää, kyllä, -hetkittäin. Nälkä? Yleensä aina. Hakeeko huomiota? tällä kertaa vastaus on: Kyllä! Murhanhimoinen? Aamuko? EIIIII!

Mutta silti seuraneitiä kohtasi seuraava näky olohuoneessa äsken:

Kuva kaipaa hieman selitystä. Seuraneitihän työskentelee päiväkodissa ja tänään syötiin pääsiäisateria. Kaikille oli joku väkertänyt nimilapun lautasen viereen ja seuraneiti otti omansa kotiin. Mutta tullivirkailija, jäniksiin erikoistunut Aamu Aurinkoinen on ehtinyt käydä tutkimassa seuraneidin laukun eteisessä ja tehnyt "tunnarinoudon" laukun pohjalle, poiminut sen esineen, joka ei yleensä ole lojunut veskan pohjalla, eli paperisen nimilapun. Mutta ilmeisesti paperijäniksessä oli jotain pahasti arkitehtuurisesti vialla, sillä Aamu oli katkaissut jänöltä kropan vyötärön kohdalta!

Itse murhaaja istui olkkarissa, matolla tämän näköisenä:

Eli nyt sitten sopii ihmetellä ihan vaikka ääneen, mitä Aamun päässä pyöri tuona hetkenä...Höppänä istui ruokakuppi suussa ja odotti, että seuraneiti tulisi olkkarin puolelle tietsikkahuoneesta. Ja toden totta, Elsa kävi juoruamassa, eli kävi kääntymässä tuossa ovella, ikään kuin sanoen "Tuuppas kattomaan mitä se NYT on keksinyt"....

Ja se eilinen nahkahanska-reeni. Kyllä, ajatuksena olis liittää käsiliike agiliitoon. Seuraneiti yritti piirroksella selventää, mitä eilen harjoiteltiin metsässä. Estettähän ei tietenkään ollut siellä metsätiellä mukana  , mutta harjoituksen ajatus on kutakuinkin seuraava:

Piirroksessa nro1 on ohjaaja, eli seuraneiti, numero 2 on koira, eli Aurinkoinen. Vasemmalle tuo käännös sujuu hyvin, muttei oikealle. Sitä täytyy harjoitella paljon. On sitten aivan eri asia, uskaltaako seuraneiti koskaan kisoissa käyttää tuota kuviota, mutta harjoitellahan voi, eikös niin?

Ne eiliset tuomiopäivän radat oli tämän näköiset:

A-radalla Aurinkoisen hyl tuli kohdassa 13-14, seuraneiti oli ohjauksellisesti myöhässä ja Aamu loikkasi yhdellä loikalla esteen 14 väärältä puolelta...

B-rata näytti tältä. Sekunteja Aurinkoisen kohdalla kului ensimmäisten kahden esteen kanssa, sillä Aurinkoinen ei MILLÄÄN meinannut tajuta lähtökuviota!!

Se on nyt sitten korkattu, kisakausi siis. Seuraneiti suuntasi tänään tuohon 60 km päähän kisoihin, joista ei odottanut saavansa tulosta. Pessimisti? Ehei, vaan kun seuraneiti näki kisakirjeestä tuomarivaihdoksen sattuneen sunnuntaille, tuntui melkein turhalta lähteä kisoihin, sillä sen verran kinkkisiä ratoja tuo kyseinen täti laatii. Ja tässä asiassa en todellakaan kitise turhista. Radan laidalla yksi jos toinen pudisteli päätään ja suunniteli ohjausta epätoivoisesti.

Ja niinhän siinä sitten kävi. Ekalta radalt hyl. Eli seuraneiti oli ohjauksellisesti noin metrin, pari myöhässä ja Aurinkoinen jatkoi yhdellä loikalla esteen väärältä puolelta. Tulos siis hyl. MUTTA: siihen saakka oli nollarata; ei kämmäyksiä kepeillä ja vauhtikin oli jouhevaa!! Hyvä Aamu, seuraneidillä oli kivaa, mutta niin näytti Aamullakin olleen!

Ja B-rata sitten??? Me saatiin tulos, me saatiin tulos, ME SAATIIN TULOS!! Ei tosin nolla, mutta vitonen ja pikkasen yliaikaa. Tulos oli siis 5,84, jos seuraneiti oikein muistaa. Vitonen tulin keinulta, vaikka katsomon puolelta kuului toisia tuomioita. Ja aikaa kului siksi, että Aamu oli ihan huuli pyöreänä ensimmäisten esteiden ajan. Se ei siis vaan yksinkertaisesti ymmärtänyt starttikiemuroita! Hyvä likka, tsemppi oli päällä ja monta kinkkistä kohtaa meni hienosti. Radat laitan, jahka jaksan.

Kotimatkalla seuraneiti sitten koki pienimuotoisen järkytyksen. Hevostraikku oli ajanut liukkauden takia ojaan ja tuo näky on iskostunut nyt tällä hetkellä seuraneidin verkkokalvolle. Kaikki näyttivät selviytyneen onnettomuudesta, mutta keli oli kauhean liukas ja hevosta pitelevä tyttö liukkaan valtatien ojanpientareella, iltahämärässä, on näky, jota seuraneiti ei koskaan enää toivo näkevänsä...

Tässä kohtaa, vois sanoa, vaikkei raamattu ole tuttu kirja, että suojelusenkeleitä oli liikkeellä ja luojan kiitos, että on itse hengissä kotona. Kasitie nimittäin oli pelkkää jäätä...

Dodiin, Aurinkoinen on sitten seurustellut viimeistä kertaa halli-agiharkoissa. Kivaa oli ja seuraneiti sai tilauksesta sitä mitä halusi...eli harjoitella Aurinkoisen kanssa esteen "väärää" puolta. Hankalaahan se oli, mutta siksihän me harjoitellaan. Eikä neidiltä, siis Aamulta tänään loppunut tsemppi kertaakaan, vaikka tyrittiin pari kertaa aika pahasti. Esim. mahalasku muurille ja palikoiden lentäminen sinne sun tänne sai vaan Aamun käymään repulla, tyyliin: "joko me oltiin valmiita, saanks mä lihapullakupin kantoon jo?". Ei muuta kuin lisää vaan pökköä pesään ja maalissa Aamu vaan pomppi...lisää, lisää! Kyllä klickerillä SAA ihmeitä aikaan!!

Ekalla radalla ongelmaa tuotti tuo välikkö 1-2. Aamu kun ei tykkää starteista, jossa se joutuu lähtemään, ilman että seuraneiti ottaa vauhtia lähdössä. Sitä ollaan harjoiteltu ja nyt signaali alkaa olemaan jo selvempi JA Aurinkoisen keskittyminen lähtösignaalin saamiseen ihan hyvää. Totta, me ollaan päästy aika pitkälle, ilman että keskittymistä on saatu kunnolla kasattua. Mutta nyt asia jo sujuu. Reeneissä siis...

Toisella pätkällä räätälöitiin Aamulle noita ns. väärältä puolelta kiertoja. Kohdass 4-5 Aamu puhalsi ensin armotta muurin etupuolelta, mutta ymmärsi jo toisella kerralla, kummalta puolelta mennään.

Kiva ilta, kivassa seurassa. Sunnuntaina sitten korkataan tämä kisakausi kahdella kisalla...

Pomppimisharkat Aurinkoisella. Notkeus on valioluokkaa, Aurinkoisen koosta huolimatta. Mutta sitten se herkkyys. Mutta nou hätä, seuraneiti tuntee jo koiransa ja tietää, missä kohdin vauhti t-o-d-e-l-l-a-k-i-n hyytyy, joten ei paineita koiraseni. Hyvin meni illan treenit, vaikka B-radalla olikin hankala alku.

Ratapiirroksissa välit on taasen ahtaat, mutta noilla väleillä me ollaan jouduttu harjoittelemaan koko talvi. Ainakin keskittyminen on taas parantunut, mutta miten ohjata kisoissa, kun välimatkat on jotain toista, kuin meidän venevajassa...?

A-pätkä meni hyvin, ainoa kinkkinen paikka oli kohta 5-6, mutta kun koiruuden otti puomilta alas valssilla ja malttoi olla menemättä aivan putken suulle, samalla peruuttaen, niin löytyihän se putki, eikä A-lle kiipeämisestä ollut pelkoa.

B-pätkässa hankalin oli tuo alku ja lisäksi kohdassa 4-5 Aamu ajautui A:lle. Alku onnistui parhaiten, kun seuraneiti asetteli itsensä 2 esteen kohdalle, mutta keppien viereen, eli Aamu luki heti, minne päin rata jatkui. Kokeiltiin myös luoksetulolla lähtöä, mutta siitä ei Aamu pitänyt ollenkaan, vaan hyytyi kepeille, kun jäi miettimään, menikö asia oikeasti oikein...herkkis! Niin, ja kun kohtaan 4-5 teki puolivalssin, niin löytyihän se putki.

Aamu Aurinkoinen ja seuraneiti kävivät reunustelemassa, eli reenamassa ja seurustelemassa. Kivaa oli, vaikka seuraneidin ajatuksia häiritsi kovin Elsan kanssa viime päivinä tapahtuneet asiat.

Aamu siis pomppi ja piti seuraa mm pienelle jackrusseli-tytölle. Niin, ja varmaan jokainen ryhmäläinen, joka erehtyi kyykistymään, sai kasvohoidon a´la Aamu.

Radat eivät olleet tänään vaikeita, jouhevaa menoa. Kovin tiukasti tuo poni nykyään kääntyy! Seuraneidin korviin kantautui jopa seuraava kommentti: "Isoin koko porukasta, mutta kääntyy pienimällä säteellä". Yes. Tuon lauseen voimin elää taas viikon!! Kiitos sille, joka sen sanoi...

Liitoreenit tälle illalle on ohi. Ryhmä sen kun isonee ja koirakoita on joukossa monen tasoista; siinä missä yksi koirista juuri ja juuri saa itsensä kammettua A-esteen yli, suhahtaa nuolennopea BC yli esteiden. Ja sitten on tietysti Aamu Aurinkoinen, kaikkien totisten ihmisten ystävä. Seuraneidille tulee väkisinkin mieleen 80-luvulla TV:ssä pyörinyt mainos "Kari Grandi - kaikkien janoisten sankari". Aamu vaan on kaikkien totisten ihmisten sankari, sillä Aamu ei jätä kylmäksi ketään. Joko Aamua rakastaa, tai sitten sen yltiösosisaalisuutta ei voi sietää.

Mutta seuraneiti sietää sessuliansa. Ja koiralla oli kivaa, haastavista radoista huolimatta. Radan on seuraneiti alunperin napannut UnniHunnin reeniblogista, koska tuo alku oli sellainen pätkä, jota seuraneiti halusi harjoitella. Kiitos reenari A:lle, joka aina kiltisti toteutaa toiveita! Välimatkat piirrustuksissa on lyhyet, sillä hallin mittasuhteet todellakin ovat tuota luokkaa, muttei todellisuudessa aivan koira-ystävälliset. Yritä sitten mahduttaa tuollaista ponin kokoista noihin väleihin...

Käytiin sitten pomppimassa eilen. Muut ryhmäläiset olivat missä lienee, mutta seuraneiti ja Aurinkoinen olivat uskollisina reeneissä. Ja tulihan se reenari paikalle...viiden villakoiran kanssa! Huh, huh, harmaa skaala edustettuna; kaksi mustaa (mini, medi), kaksi valkoista (mini ja medi) ja yksi melkein 15 vuotias minikokoinen harmaa puudeli.

Ja mitä tekee Aamu... Kun ensimmäiset pienimmät puudelit tekivät räksytyshyökkäyksiään Aamua kohden, Aamu päätti heittäytyä ensin kyljelleen ja sitten täysin selälleen ja ottaa kaiken vastaan, mitä tuleman piti. Ei siis alistuen varsinaisesti, vaan todellakin näyttäen, ettei tässä vaarallisia olla, vaikka olla poninkokoisia ja mustia  ja kun Aurinkoinen oli maannut jonkin aikaa ja sheikannut selällään, nousi neiti ylös ja ilmoitti möreällä haukulla "ootte te tolloja, olkaa hiljaa nyt jo". Ja sen jälkeen aloitettiinkin reenipätkän rakentaminen.

Laiskuus on huipussaan, mutta seuraneiti tunnustaa napanneensa reenipätkät jälleen kerran tuolta saagalandiasta (postaus 23.2.09), joten terveisiä vaan sinne...Itse ratapätkät taitanee olla kirjasesta, joka löytyy kyllä seuraneidin kirjastostakin, mutta jotenkin oli taas helppoa napsia reenit täältä blogiviidakosta

Aurinkoinen oli todella reippaalla tuulella ahtaista käännöksistä huolimatta. Seuraneidillä on jostain syystä aina lihasmuistissa se, ettei Aamu kykene kääntymään saati sitten hyppäämään ahtaissa mutkissa. Mutta mitä vielä! Eilen illalla tsemppi ja käännökset oli sitä luokkaa, että pari kertaa seuraneiti mietti, josko koira olisi vaihtunut näyttelykeikalla toiseen lättyyn! Kyllä klickerillä saa ihmeitä aikaan! Nykyään seuraneiti juoksee harkoissa klickeri kädessä, oli kyse sitten ihan ohjaus-reeneistä, tai kontaktipätkistä. Aamu nimittäin saa ja on saanut lisää itseluottamusta klickerin äänestä. Loppusuorat menee jo vauhdilla, sillä Aamu tietää kuulevansa klick-äänen viimeistä estettä suorittaessaan. Oli sen verran kivaa, että tänään vois jo mennä uudestaan hallille!

Tämä pätkä otettiin loppuveryttelyksi:

Eiliset reenipätkät tässä.

Tässä kolmannessa harjoituksessa reenattiin epäloogista putken suuta. Mukava, mutta vaativa harjoitus.

Käytiin agiharkoissa tänään. Huoh. Kyllä taas oli pellepäivä. Aamulla oli tsemppi päällä, mutta se oli jotenkin pellehyppely tuulella ja teki taas pari sellaista juttua, mitä vaan Aamu voi keksiä tehdä. Harvoin näkee koiran, joka karkaa pöydälle, siis karkaa radalla ja päämääränä selvästi hypätä pöydälle. Vaan Aamu se osaa. Oli taas kuin Aurinkoinen olisi nähnyt kauan kadoksissa olleen ystävän, siis pöydän.

Mutta saatiin me vähän herneeseen liikettä. Vaikka jouduttiin hieman hiomaan, kesti neiti toistot hyvin, eikä heittänyt hanskoja tiskiin. Selviö on kuitenkin se, että jos Aamu on epävarma esteiden suoritusjärjestyksestä, kulkusuunnasta ym. niin vauhti hidastuu. Mutta klickerillä saa ihmeitä aikaan, sekin on todettu aiemmin. Jopa niin, että kepeillä esim Aurinkoisen suu aivan vaahtoaa, koska palkkauksen odotusta on niin paljon ilmassa...höppänä.

Mutta sitten täällä kotona. Seuraneidillä lojuu askelmittari tässä tietsikkapöydällä. Ja jostain kumman syystä, Aurinkoinen luulee, että askelmittari ON syötävää. Tuossa tuo ruudinkeksijä on istunut ja kuolannut, pitänyt päätänsä seuraneidin reidellä ja kastellut kuolallansa lattiaa. Ensin seuraneiti luuli ja kuvitteli, että me oltais kamuja ja että neiti haluaa vaan seurustella, mukavan illan päätteeksi. Mutta sitten muutama katseen siirto Aurinkoisen kohdalla askelmittarista seuraneitiin, kertoi seuraneidille sen, että Aurinkoinen kerjää askelmittaria itselleen. Syötäväksi? Hmm? Vai aikookohan Aamu laskea matkaa ja parantaa kuntoaan? Vai olikohan Aurinkoisen tuijotus puhdas vinkki siitä, että lenkit ovat olleet viime päivinä liian lyhyitä? No, pakkasukkoa saa siitä syyttää, tällä kertaa seuraneiti ei ota syitä niskoilleen

Ei, ei me juostu pitkää matkaa, vaan aikaa tuli vietettyä hallilla kolme tuntia. Ensin oli Aurinkoisen hyppytreenit ja sen päälle kouluttajien palaveri.

Aamun ryhmä oli tänään hieman erilainen kuin yleensä, eli me reenattiin yhdessä toisen 2-luokkalaisryhmän kanssa. Niinpä. Aamu treenaa vielä ns. kakkoslaisten ryhmässä, vaikka kisaa jo kolmosissa. Ns. kakkoslaisten ryhmässä mennään siksi, että seuraneidin mielestä Aurinkoinen EI ole agilitykoirana niin taitava, että me voitaisiin vääntää Virtasen kolmos-treenejä. Loppuis usko sekä koiralta, että ohjaajalta. Okei, ainahan voi oppia uutta ja niin me opitaankin, mutta rima on juuri sopivalla korkeudella, kun reenataan A:n ryhmässä. Ja ihan aikuisten oikeasti, A on usein ottanut tavaksi vetää juuri saman radan meille, kuin mitä itse on reenaillut koiriensa kanssa Virtasen 3-ryhmässä. Joten se siitä uskosta, että me mennään iisejä pätkiä meidän reeneissä...

No mites tänään? Aamu oli enemmän kuin motivoitunut työhön tänään. Seurustella, juu, täytyyhän sitäkin tehdä. Uusia tuttavuuksia pari; sheltti Mosse ja cavaljerit Ida & Ronja. Varsinkin sheltti oli Aamun mielestä POP!

Klickeri esille ja ratapätkää hehkuttamaan, voi vitsi meillä oli kivaa! Viimeisellä loppusuoralla Aamu oli ensimmäistä kertaa hallilla treenauksen aikana ennen seuraneitiä maalissa. Ihmeiden aika ei siis ole ohi. Kyllä neiti, siis Aamu tsemppasi tänään. Ei virheitä kepeillä, ei kontaktivirheitä. Kerran väärään putkeen, mutta sekin seuraneidin ohjauksen ansiosta, eli suoritus oli tänään koluarvosanoin 10-!

Näitä mentiin:

Aurinkoinen sekoilee. Hormoonit hyrrää, vaikkei juoksusta ole tietoakaan. Eli Aamu saa välillä hellyyskohtauksia ja kohde on Eläkeläinen, jolla on tärppi-päivät parhaimillaan. Noiden koirien sielunelämä on kovin kummallinen.

Ja sitten aivan jotain muuta. Eilen agiharkoissa yksi ryhmäläinen kysyi neuvoja perheen narttujen väliseen tappeluun. Mitään ei voi sanoa, kun ei ole nähnyt koiria tai omistajaa molempien koiriensa kanssa kotioloissa. Tylsäähän se olisi, jo nuo ottaisivat matsia toisistaan. Vaan eivätpä ota. Marssijärjestys on aina ollut selvillä. Elsa hallitsee ja hajottaa, Aamu on palvelija ja taustalta seurailija.

Uusin ASB-lehti tuli tänään postilaatikosta. Lehteen oli taasen listattu rotukohtaisesti agilityssa startanneet koirakot. Ensimmäisenä flattien listalla oli aakkojärjestyksen mukaan....(rummutusta)....ta´daa: AAMU! Kerrankin ollan ensimmäisenä jollain listalla, vaikka rehellisyyden nimissä lista oli vain tilasto, ei mikään "paremmuusjärjestys" .. Äkkiseltään laskettuna maxi kolmosissa kisasi viime vuonna n. 13 flattia. Hieno luku sinänsä, kun ajattelee vuotta -99, kun Iiriksen kanssa kisattiin ekat kisat, taisi kisaavia flatteja löytyä koko Suomesta kuusi kipaletta, jollen nyt aivan väärin muista. Täytys kaivaa vanhat ASBt tuolta kellarista ja vähän fiilistellä niitä aikoja. Seuraneidin ensimmäisestä agistartista tulee siis tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Tässäkin asiassa tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän osaat, sitä enmmän tiedät mikä voi mennä pieleen...

Tänään mentiin eikä vaan meinattu kun käytiin pomppimassa. Reenari itse makasi vatsataudin kourissa, joten seuraneiti sai hypätä puikkoihin. Meitä oli vaan kolme koirakkoa, joten keskityttiin ihan yksityiskohtiin. Ja kivaa oli!

Illan rata a´la seuraneiti näytti tältä (harjoitus alunperin flatti Unnin blogista ja sitä sitten muokkaillen):

Paikallinen noutajakoirajaosto piti vuosikokouksensa ja jakoi kiertopalkintoja, jälleen kerran. Tänäkin vuonna Aurinkoinen sai nimensä agilitypokaaliin, tai tarkemmin siihen kansioon, joka pokaalin mukana kiertää. Jaosto on jäsenmäärältään pieni, mutta sitäkin aktiivisempi. Esim Paras (näyttely) Sileäkarvainen noutaja-kiertopalkinnosta kisasi peräti 12 flattia! Hienoa. Siinä kisassa Aamu oli jossain loppupäässä, olihan näyttelytuloksia viime vuodelta peräti 1 kipale!  Mutta ns. ALL ROUND-kiertopalkinnosta kisatessa Aurinkoinen oli sitten sijalla 3. Eli siitä pystistä saattoi kisata ne noutajat, joilla oli sekä kokeesta/kisasta, että näyttelystä tulos. Hyvä Amundro! Ensi vuonna sitten taas uusiksi, ehkä jonkun toisen vuoro on saada agilitykiertopalkinto-pokaali. Se nimittäin on ollut seuraneidin koirien nimissä vuosina 1999-2005 ja 2007-2008...

Eilen taas siellä venevajassa, ei kun agilityhallissa. Alkaa tämän viikon agilitykiintiö olemaan täynnä seuraneidin osalta; maanantaina oman ryhmän harkat, tiistaina agilityjaoston vuosikokous ja eilen Aurinkoisen harkat.

Ryhmän harkat on yleensä ihan kiva vetää. Ohjaajat ovat innostuneita ja koirat ovat kehittyneet, osa enemmän, osa vähemmän. Mutta kilpailemaan heistä on valmiita melkein koko ryhmä tämän kevään aikana! Kivaa! Muutaman koiran into on kadehdittavaa katsottavaa, varsinkin kun oma koira on sellainen haaveilija kuin se on...

Mutta haaveilijakin onnistuu. Vuosikokouksessa jaettiin taas kiertopalkintoja. Aamu osallistui viime vuoden kisatulosten perusteella kolmen eri kiertopalkinnon tavoitteluun. Kiertopalkinnot, joista Aamu kisasi oli: 1-luokassa kisaavien, 2-luokassa kisaavien ja Jaoston paras Maxi-koiran -kiertopokaali. Kahden kiertopalkinnon osalta napsahti 2.sija, ja toisen, eli 2-luokassa kisaavien pokaali meni voittajalle tasapistein...ihan siitä syystä, ettei Aamulla ollut enempää tuloksia kakkosista. Eli sillä toisella koiralla, Stojalla oli enemmän tuloksia kakkosista. Sinänsä hassu pistesysteemi, eli se koira, joka kisaa kauiten kakkosissa, voi myös voittaa kiertopalkinnon, koska voi napsia hyviä 0-tuloksia, muttei sijoittua...Aamuhan kisasi kakkosissa 8 kisaa ja sai 4 tulosta, joista kolme nollaa ja yksi 5-tulos. Ja sittenhän me räpiköitiin kolmosiin...Parempi niin.

Toinen kiertopalkinto missä Aamu oli sijalla 2. oli "Jaoston Paras Maxi-koira", eli Cindyn Pokaali. Sen pokaalin voittajakoira ansaitsi pyttynsä, olihan koirakko viime vuonna junioreiden agility hopea-mitalistit!!

Entäs ne eiliset harkat sitten? Juu-u, hyvinhän ne! Aamu oli tosi hyvällä tuulella ja suht vauhdikas. Mutta ilmaiseksihan ei mitään saa, eli seuraneiti joutuu kyllä tosissaan tsempata koiraansa, että vauhti riittää startista maaliin. Vähän jippoiltiinkin. Puomilla samaa lihapulla hehkutusta kuin viimeksi, kun Aamu tippui puomilta. Puomilta pois ehdollistettiin siten, että Aurinkoiselle vietiin lihapullan palanen yhden esteen taakse ja puomilla odotettiin käskystä. Ja yhteisstartilla, innokkaasti käskyttäen suoritettiin viimeinen este. Näin siksi, että Aurinkoisella on tapana poistua hölkässä puomilta, eli sekunteja palaa hölkätessä, varsinkin 3-luokassa  

Meillä ei muuten koirat saa poistua portista ilman lupaa. No siinähän ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, sillä näinhän asian tuleekin olla. Mutta ihmeelliseksi asian tekee se, että koirat  todellakin kunnioittavat tuota porttia rajana. Paitsi silloin, kun seuraneiti on käynyt kaupassa ja auton takaluukku on täynnä kauppakasseja. Niin kuin tänään. Aamulla on tullut tavaksi tulla mukaan takaluukulle ja auttaa kantamisessa. Ihan oikeasti. Tänäänkin Aamu kantoi sisälle kukkapaketin. Ei siitä narusta kantaen, vaan ihan siitä "pääpallukasta". Muutaman kolhun kukkapuska sai rappusilla, kun kantamus oli aika pitkänlainen, mutta hienosti Aurinkoinen osaa kuljetella tavaroita!

Elämä voittaa, täällä sairastuvassa. Kylläpä ihminen voikin mennä kurjaan kuntoon kun on syömättä ja melkein juomatta kokonaisen vuorokauden. Mutta onneksi on nuo mustat öttiäiset. Seuraneidille vaan on paljastumassa yksi tosiasia. Eilen seuraneiti luuli, että Aurinkoinen oli aidosti huolestunut siitä, kun seuraneidin kunto oli niin huono. Pah, oikea syy siihen miksi Aurinkoinen istui ja makoili seuraneidin vieressä mahtoi olla se, että Aamun mielestä seuraneiti vei liikaa nukkumatilaa sängyssä... Seuraneiti siis mitä ilmeisemmin häiritsi Aurinkoisen kauneusunia...ja vieläpä koko päivän!

Radat keskiviikko-illalta tulee tässä:

Synttäreiden kunniaksi lähdettiin agiharkkoihin. Senkin uhalla, mitä viime viikon treenien jälkeen tuli mietittyä. Luovuttamista. Vaan onneksi ei luovutettu. Sillä tänään taas Aurinkoisen vauhti oli aivan toista luokkaa. Mahtoikohan se pieni haava todellakin olla niin kipeä, että hyppääminen oli vastenmielistä viime viikolla? Vaikka Aurinkoinen ei edes ontunut silloin keskiviikkona...haavahan tassusta löytyi vasta torstaina, päivä treenien jälkeen.

No joka tapauksessa. Käytiin vetämässä muutamat kurvit. Ja tietty seurustelemassa. Ihan pikkasen vaan seurustelemassa. Aamu siis näyttää rakastavan kaikkia pikkukoiria. Mitä pienempi, sen parempi. Ja rakkaus on aitoa ystävyyttä.

Mutta itse reeneistä. Hyvin pompittiin, ei pahempia mokia. Paitsi että Aamu tippui erittäin pahan näköisesti puomilta  Hehkutettiin reenien lopuksi puomilla ja yritettiin saada Aurinkoiseen lisää vauhtia. Motoriikka kun on mitä on, sekä Aurinkoisella, että pilotilla, ei liikoja voi vaatia. Ja kun Aurinkoisella tulee kiire, ei tassut aina osu oikeaan kohtaan. Kuten ei tänäänkään illalla. Aamu tippui kovassa vauhdissa puomin ylösmenossa.  Selälleen, kyljelleen. Pahan näköisesti. Ja pahaksi onneksi lattiassa oli vielä siinä kohtaa pieni kohouma, joten matto teki pienen nousun juuri siinä kohtaa, mihin Aamu tippui selälleen. Sillä seurauksella, että Aamu vierähti jotenkin kummallisessa asennossa kyljelleen, eikä päässyt ylös lattialta. ´Se oli kuin hidastetussa elokuvassa. Pahalta näytti. 

Mutta tuhkasta on noustu ennekin. Ei hätää, Aamu pääsi vääntäytymään lattialta ylös ja hetken siinä ihmeteltyään mitä tapahtui, oli valmis jatkamaan. Seuraneiti ei itse asiassa tiedä, tajusiko Aurinkoinen tippuneensa. Ja kun puomille mentiin uudestaan, oli vauhti ihan yhtä kovaa, mutta tällä kertaa tassut osui puomille. Ei siis hätiä mitiä. Missään ei näkynyt merkkejä loukkantumisesta. Vielä tänään. Katsotaan huomenna, jos neiti on jäykempi, sillä tippuminen oli kyllä todellakin hurjan näköinen. Hui. Agility ON vaarallinen laji... 

Käytiin taas skitsoilemassa reeneissä. Ei taaskaan ollut "meidän" ilta. Herkkä, herkempi, herkin = Aamu. Vauhti täysin hukassa ensimmäisellä radalla ja seuraneiti oli jo iskeä hanskat tiskiin ja lähteä kotiin. Mutta jostain se tsemppi sitten löytyi loppua kohden. Pienessä hallissa vedetyt reenit vaan ei ole "se meidän juttu"

Seuraneiti sai muuten koeajaa pienen minikokoisen mustan villiksen. Pikkasen niillä on kokoeroa Aamulla ja Alvalla...Alva oli hieman huuli pyöreänä ja mietti kyllä kovin pilotin ratasuunnitelmaa..mutta testikierrokset oli ihan kivat. Mukava pieni ferrari tuo Alva. Nyt on seuraneiti sitten ohjannut jo kolmea pientä koiraa, noin kymmen vuoden aikana!

Tässä tämän illan reenipätkät...

Pomppimis-ilta eilen. Ei ollut meidän ilta. Aamu oli herkällä tuulella, seuraneiti ei iskussa, joten yhteistulos oli erittäin  - lievästi sanottuna - pannukakkumainen. Syykin seuraneidin lievästi sanottuun "vetelään" oloon selvisi tänään; lenssuhan se iski, näin sopivasti ennen joulua. Ei ihme, että teki pahaa juosta eilen illalla. Ehkä ensi kerralla on parempi tsemppi päällä...sekä koiralla että pilotilla.

Eilinen kinkkinen rata, joka alunperin on A Virtasen harjoitusrata sunnuntailta:

Eihän sieltä voi pysyä pois. Aamun harkoista. Pakkohan se on sinne raahautua ja antaa koiran pomppia.

Aluksi Aurinkoinen oli kovin varovaisella tuulella, mutta "salaiseen aseen" näyttäminen sai rinsessan yrittämään. Eli seuraneiti vilautti ja kilautti naksutinta. Sitä ei siis ensin tarvitse edes naksauttaa, pelkkä metallisen renkaan ääni itse naksuttimessa saa koiruuden motivoituneeksi. Noh, tämä kai se on itse ydin koko koiran koulutuksessa; huomata, mitkä asiat oma koira kokee motivaattoriksi, eli minkä asioiden takia koira viitsii ja haluaa "palvella" omistajaansa. Aurinkoiselle siis riittää pelkkä metallinen kilinä...hmmm....

Yksi eilisistä radoista:

Jos mitään muuta ei keksi tekemistä joulukuisena, -dagen efter- itsenäisyyspäivä nro 91, niin voi vaikka ilmoittaa koiransa Seinäjoen agilitykisoihin. Niin kuin seuraneiti erehtyi taas tekemään. Joulukuisesta kisapäivästä on jo tullut perinne, muutaman kerran on ollut taukoa, mutta yleensä tuolla tulee käytyä....

Kolme rataa oli korkattavissa, maxi 3:ssa tälle seudulle epätyypilliseen tapaan, yli 70 osallistujaa. Jälleen kerran sai miettiä, mitä tekee hitaalla ja omia keksivällä lätyllä bordercollie-armeijan keskuudessa...Täytyy lainata erään meidän seuran ihmisen lausuntoa Aurinkoisen ensimmäisen radan jälkeen "Näytti siltä, että AINAKIN Aamulla oli radalla hauskaa" Niinpä. Sillain ehkä kolmen hylkäyksen verran. Neiti mennä viipotti, teki töitä tasan tarkkaan vain itteänsä varten. Seuraneiti oli ikään kuin vain näyttämässä radalla, missä ensimmäinen este on ja mistä viimeinen löytyy...huoh.

Tavoitteena siis on TULOS kolmosista, ei mitään muuta. Mutta kertokaa se tuolle höppänälle, siis Aamulle. Ekalta radalta ei siis tulosta, vaan hyl (x3) Toinen rata oli hyppäri, Aamu ihmeen kuuliainen, kunnes seuraneidillä meni pasmat sekaisin, kun esteitä oli jäljellä 3 kappaletta....Niin. Kyllä pituusesteen VOI hypätä mistä suunnasta ja kulmasta vaan, ainakin Aurinkoisen mielestä. Onneksi ohjausmoka sattui muutamalle muullekin, joten nou hätä. Me siis saatiin melkein tulos hyppäriltä.

Kolmas rata, eli kisa F Seinäjoen upouudessa kuplahallissa: Rata aiheutti kilpailijoiden joukossa naurunpyrähdyksiä...kolme täyspitkää putkea peräjälkeen, eli arvata saataa, että töppöstä sai laittaa toisen eteen! Kaiken kukkuraksi nuo putket, joita oli radalla täyssuorina 4 kpl suoritettiin kaiken kaikkiaan yhteensä seitsemän kertaa. Vauhdilla. Mielenkiintoista. Rata oli pitkä ja ihanneaika sen mukainen. Voittajalla ihanneaika alittui 25 sekkaa. Entäs saatiinko me tulos? Yep. Me saatiin tulos! NOLLATULOS!! Ihme ON tapahtunut. Muuten suht jouhevaa menoa, Aamumaiseen tyyliin, paitsi kepeillä. Siinä kohdin Aamu jostain syystä alkoi hyppiä seuraneitiä kohden; ei siis halunnut käsittää käskytystä. Ja Mujunen ei nostanut kättä vitosen merkiksi. Ihme. Aikaa paloi, mutta me saatiin miinus-NOLLATULOS. Vihdoinkin tulos kolmosista!

Rata siis Salme Mujusen, tänään Seinäjoella kisa f ja maxi3:

Kisojen välissä Aamu...mitäs muuta kuin seurusteli. Se bongasi kaksi hyvänpäiväntuttua, urosta, joiden kanssa on ennenkin jutskattu. Ja seuraneiti sai kurkata yhden nuolennopean flattitytön suuhun, jolta oli muutama vuosi sitten leikattu syöpä yläleuasta, koiran ollessa vain 1-vuotias. Kuono-osa oli aika hurjan muotoinen, mutta ei se kyseisen flatin vauhtia haitannut radalla...

Kirottu "flatti"syöpä, siihen törmää aina ja joka paikassa, jopa agilitykisoissa...

Reppu on pakattu ja kevythäkki ja seuraneidin nojatuoli viety autoon. Lähtö Seinäjoen kisoihin on ns. keskellä yötä; kaduttaa ihan vietävästi, että tuli ilmoitettua Aurinkoinen kisoihin. Kisafiilis on nollissa, sillä tuloksetkin tietää ilman osallistumista kisoihin. Lähdetään siis ilmeisesti vaan tutustumaan uuteen pallohalliin ja sen keinonurmipohjaan, kolmen startin verran.

Aurinkoinen kävi jo toteamassa repun sisällön. Käveli repun ohitse sen näköisenä, että jekut oli mielessä. Täytyy siis varalta tarkistaa huomenissa, ettei repusta ole lähtenyt "kävelemään" mitään kisoissa tarvittavaa.

Viime vuonna Seinäjoen joulukuisessa kisassa Aurinkoinen kisasi vielä 1-luokassa, mutta nappasti tuollon kaksi nollarataa samana päivänä. Mutta juhlat juhlittiin silloin, nyt kituutetaan 3-luokassa ja tavoitteena on saada TULOS!

Nyt tassut ja peukut ylös, että kaaosteoria toimii ja Aurinkoiseen on jokin yhteys huomenissa. Tai sitten ei. Nautitaan nyt vaan siitä, että Aurinkoinen on tervehtynyt leikkauksen jäljiltä ja että se on selvästi iloisempi koiruus kuin ennen!!

Eilen korkattiin virallisesti Aurinkoisen hallitreeni-kausi. Halli, tai paremminkin homeinen venevaja on pienempi mitä viime vuonna vuokrattu treenipaikka, joten seuraneitiä ahdistaa treenata Aurinkoisen kanssa kyseisessä paikassa. Saattaa olla, ettei meitä näy niin usein treeneissä tänä talvena

Mutta mites ne reenit sitten sujui? Njaa, Aurinkoinen oli selvästi seurustelu-tuulella. Toiset koirat kiinnosti kovin, varsinkin pieni ja nätisti näykkivä Hasty; lumivalkoinen minikokoinen puudeli. Hohhoijaa. Hyppäämäänhän me oltiin menty, mutta Aurinkoinen makoili hallin lattialla selällään, kutsuen Hastya leikkiin. Toiset kuumenee radalla olevista, Aamua kiinnostaa yleisö enemmän, kuin se, mitä radalla tapahtuu. Tyypillinen flatti. Tai sitten ei. Ainakin Aamu osaa relaxata.

Mutta kyllä me vähän hypittiin ja vähän töpeksittiinkin. Hyvillä mielin lähdettiin venevajasta pois; ehkä mennään ensi viikolla uudestaan.

Eilisistä radoista pari esimerkkiä:

Seuraneiti kävi tänään ns. hallilla koirien kanssa. Pakkohan se oli esteitä käydä tuolle Aurinkoiselle näyttämässä, jos aikoo kisaamaan viikon päästä. Eipä silti, tuskin tuo mitään unohtaa ja hyvin oli muistissa tietyt asiat.

Eläkeläinenkin pääsi hallille mukaan. Voi sitä riemua, kun seuraneiti avasi vajahallin ovet ja koirat kävelivät sisään. Kumpikaan koirista ei ole ennen kyseisessä pienen pienessä hallissa käynyt, joten ensin ne eivät edes tajunneet, miksi seuraneiti oli niin hartaan keskittynyt.

Valokatkaisijasta valot päälle - ja mitä tekee Aurinkoinen? Juoksee siltä seisomalta suoraan A-esteelle ja kiipeää hurjaa vauhtia sen harjanteelle! Näytti siltä kuin kaksi hyvää ystävää olisi kohdanneet toisensa hyvin pitkän tauon jälkeen. Elsakin ihan hihkui, vaikkei reppana enää saa hyppiä . Pelkkä esteiden näkeminen sai Muorin adrenaliinin nousemaan huippulukemiin!

Muutama ratapätkä tuli otettua Aurinkoisen kanssa. Lähinnä seuraneiti yritti saada Aurinkoisen ymmärtämään käsimerkistä, kumpi este tulisi suorittaa; A, vai putki siinä Aan vieressä. Klickeri on hyvä kapistus ja ehkä Aurinkoiselle hahmottui hieman, mitä tehdä, jos seuraneiti näyttää kädellä alasputkeen tai ylösAalle...hmmm.

Klickeri ja nakki-yhdistelmä on Aurinkoisen mielestä riittävän hyvä palkka. Sen huomasi siitä, kun seuraneiti istahti polvilleen hallin lattialle, tarkoituksena seurustella hetki Aurinkoisen kanssa. Hyväksi onneksi kepit oli juuri kohdilla ja mitä tekee Aurinkoinen? Sahaa itse keppejä, vauhdilla, virheettömästi seuraneidin istuessa paikoillaan keppien "alkupäässä" n. 3 metrin päässä. Näytti siltä, että Aurinkoisella jäi vähän levy päälle, sillä se kävi tekemässä kepit issekseen, ainakin 4 kertaa, pelkästään siksi, että kun viimeinen keppi oli ohitettu, naksautti seuraneiti klickerillä ja ojensi kätensä Aurinkoista kohti, eli tarjosi yhtä vaivaista nakkipalaa. Fiksut pärjää....ja Aamu osaa. Osaispa yhtä hyvin kisoissa...

Villa Kumbergissa on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Lätyt nukkuu kauneusuniaan sunnuntain kunniaksi. Seuraneiti siirtyi taasen yksinhuoltajaksi, niin kuin tässä on tullut tehtyä jo useamman vuoden. Elsa jostain syystä odottaa jotain. Makaa ja kuulostelee; seisoo välillä ovella. Onkohan eilinen halloweeni sekoittanut Else-Majn pään, vai mitä se ufoilee?

Agilityharkat siirtyi viime viikosta lähtien sisätiloihin. Paikallinen agilityjaosto sai vuokrattua vanhan, todella vanhan puurakennuksen ja tällä kertaa "melkein" keskustasta, meidän suur cityssä. Halli on pieni, pienempi mitä viime talvena vuokrattu. Ikävä kyllä. Seuraneiti kävi vetämässä omalle ryhmälleen torstaina ensimmäiset harkat sisätiloissa ja hupsista, saikin suunnitella ratapiirroksen ex temporé uudestaan, sillä halli oli todellakin pienempi, mitä seuraneiti oli kuvitellut.

Miten ihmeessä Aurinkoisen saa mahtumaan halliin? Tai no, mahtuuhan se itse halliin, mutta miten ihmeessä sen saa innostumaan asiasta, kun seinät on vastassa heti?! Ja miten käy meidän ns.kaaosteoria-startin?? Itse asiassa, sormia jo syyhyttää lähteä kokeilemaan. Mutta ei, ei, ei. Aurinkoisen leikkauksesta on kulunut vain vaivaiset 19 päivää ja seuraneiti on luvannut Aurinkoiselle, että kyseisestä lajista pidetään nyt luova tauko. Me kun kuulutaan niihin, jotka eivät yleensä ole yksistäkään harjoituksista pois. Ja nyt kun juoksujakaan ei enää ole tulossa, niin on pidettävä järki päässä, ainakin yhdellä meistä, ja pidettävä ansaittu hyppytauko. Jos sitten joulukuun alussa kävis kokeilemassa onneaan Seinäjoella, uudella nurmipohjalla...Viimeisistä ulkoreeneistä jäi hyvä fiilis, joten toivotaan, että tiedossa olisi tulos kisoista. Kolme on rataa, joilla onneaan voi kokeilla...ja voihan siinä taas käydä niin, että kotiintuomisiksi on kolme hylättyä rataa...mutta so what, pääasiahan oli, että meillä on kivaa yhdessä, vaimitensenytoli...

Käytiin äskettäin koulutuskentällä Aurinkoisen kanssa. Todennäköisesti tämän syksyn viimeisissä agiharkoissa, siis Aamun osalta. Ensi viikolla Aurinkoinen operoidaan ja sen jälkeen on seuraneiti ajatellut pitävänsä kullannuppunsa hyppytauolla. Tai no, jos nyt Seinäjoelle lähtis sitä uutta tekonurmea kokeilemaan...jos vaan leikkauksesta toipuminen sujuu ongelmitta.

Tänään ei meillä ollut ongelmia ollenkaan. Reeneissä siis. Kaaosteoria jatkuu ja Aurinkoinen TODELLLAKIN syttyy nyt oikealla tavalla... tänään yhteistyö oli lähes 100%:sta, ei hylkyjä, vääriä ratoja. Muutama kämmi kepeillä, mutta jos seuraneiti paljastaa, mitä rataa harjoiteltiin, nii eiköhän pienet kämmit kepeillä suvaita. Eli me juostiin MM-kisojen maksien yksilö-finaalirataa.! Ja hyvin männ! Kun sais tämä hallitun kaaoksen siirrettyä ajatuksen voimalla seuraaviin kisoihin, niin luultavasti ihanneaika kolmosissa alittuisi, jopa meidän rinsessa ruususella!

Elsa Eläkeläinen sitten? Juu, käytiin eläinlääkäritädillä naapurikaupungissa. Verikokeissa ja kuvauttamassa vatsanseutu. Kuvassa ei näkynyt mitään hälyyttävää ja huomenna selviää verikokeiden tulokset. Vanhaksi kai tuo ruutitynnyri on tulossa, mutta kunhan ei turhia ja lisää kipuja muorille ilmeentyisi. Onkohan ajoittainen lisääntynyt juominen pelkkää sijaistoimintaa, kivun torjumista? Eli kun olosta tulee epämukava, Elsa käy vesikupilla sen sijaan, että esim. nuolisi kipeitä kinttujaan? No, turha arvuutella, huomenna ollaan viisaampia. Tai sitten ei. Vuosi sitten otettiin ensimmäiset maksa-arvot ja keväällä toiset. Keväällä arvot oli parantuneet ja tänään lähetettiin tutkittavaksi uudet näytteet...Mutta sissiä ei lannisteta. Muori oli vilkas tutkittava, eikä ensin meinannut suostua röntgenpöydälle makaamaan. Ja tälläkin hetkellä se tillittää tuossa vieressä. Elsako vanha? Ehei... 

DODIIN! Back in bisnes! Eli agilityn MM-kisat on nyt taas moneksi vuodeksi istuttu valmiiksi. Siis todellakin istuttu! Ensin linja-autossa ja sitten katsomossa pari päivää. Mutta kyllä kannatti.

Seuraneidin omat hotellivieraat olivat vastaanottokomiteassa viime yönä, kun seuraneiti palasi agilitymetsästys-reissultaan. Punainen matto vain puuttui eteisestä, muutta muuten meno oli kuin valtion päämiesten vierailulla. Kovin äänekkäitä vaan oli tämän hotellin vastaanottokomitea, olivat varmaan turvallisuuspuolelta, sillä äänitaso oli sitä luokkaa. Mutta kun seuraneiti sai oven auki, oli kuin joulupukki olisi astunut ovesta sisään! Elsa Muori hyppi kuin aropupu ylös, ylös, ylös seuraneidin kasvoja kohti ja Aamu hössötti ja yritti pimeydessä saada katsekontakia seuraneitiin. Yrittiköhän katsoa varmistaakseen että kyseessä todellakin oli seuraneiti, vai olikohan Aurinkoinen unohtanut seuraneidin kasvojen piirteet parin päivän aikana?? No anyway, arki palaa taas kuviohin täällä Pohjanmaalla. Mutta seuraneidin täytyy myöntää, että täällä omassa hotellissa on mukavampi herätyssysteemi. Halutessaan saa koko kehon puhdistuksen á la flattitude.  Molemmat lätyt nimittäin herättivät seuraneidin tänään erittäin "kostealla" tyylillä. Kaikki täkin ulkopuolella sojotavat ruumiinosat sai aamupesun. Olivat pimut keksineet jutun yhdessä, sillä Aamu keskittyi varpaisiin ja Elsa käsivarsiin. Yök.

Entä miten hyötyivät kotihotellin asukit agilityn MM-kisoista? Hmmm...Aurinkoinen sai nyt oman Back On Track -loimen, mutta Elsalle ei tällä kertaa ostettu lisävarusteita. Elsalle näytti olevan tärkeämpää, että seuraneiti tuli hotelliinsa takaisin. Joten nyt alkaa elämä agilityn MM-kisojen jälkeen...

Eilen taisi olla Aamu Agilityhörhön viimeinen arki-iltana juostu agilitytreeni. Tavallinen ryhmä oli kutistunut olemattomiin, eikä ryhmän vetäjäkäkään päässyt paikalle, joten seuraneiti änkesi kolmosluokkalaisten reeneihin Aurinkoisen kanssa. Ja kyllä, Aurinkoinen kisaa jo kolmosissa, mutta on taidoiltaan vielä vahva kakkosluokkalainen, joten seuraneidin mielestä on oltava realisti ja pysyttävä niissä normeissa ja rajoissa, joita koiralla on, eli kakkosluokan treeniryhmässä. Itse asiassa seuraneidin mielestä on hyvä, kun joku vetää reenejä, sillä sitä onnea ei kolmosluokkalaisilla koirakoilla meidän seurassa ole, vaan kolmosissa kisaavat koirakot harjoittelevat keskenään, ilman reenaria. Eikä se aina ole hyvä asia. Joskus ei "uskalleta" puuttua toisten virheisiin, ettei vaan "loukata" kanssareenaria, vaikka joku tekisi kuinka perseelleen koiransa kanssa. Siksi seuraneiti toivookin, että joku aina joskus sanoisi ja kommentoisi, auttaisi. Sillä vaikka on lajin parissa pyörinyt viimeiset yli kymmenen vuotta, on oman koiran kanssa välillä pallo ns. hukassa. Ja selityksiä löytyy aina virheeseen kuin virheeseen. Niih. Ugh. Seuraneiti on puhunut.

Mitäs tuo Aamu Aurinkoinen sitten touhusi eilen siellä pomppuharkoissa? Hmm. Uusi kaaosteoria lähtötilanteessa luo lisää kaaosta. Sen verran paljon, että Aamu alkoi tekemään ihan tyhmiä virheitä. Joten nyt sitä itse aiheutettua kaaosta on vaan säädettävä, vähän. Hyvä asia kaaosteorian suhteen oli Aamun todellinen virittyminen, huh, ei meinaan Aamun tuntevat usko, jolleivat itse näe, mikä raketti spagetti Aurinkoisesta kuoriutuu välillä agilityradalla. Kunhan vaan seuraneiti on kaaoksessa ajan tasalla!

Eilen oli eilen, tänään on tänään ja HUOMENNA alkaa agilityn MM-kisat Helsingissä! Iltapäivällä lähtee linja-autollinen paikallisia agilityintoilijoita kohti viikonlopun mekkaa! Vihdoinkin! Tuoreessa muistissa on ne viime kertaiset MM-kisat Helsingissä ja tunnelma kisahallissa. Paljon on agility muuttunut muutamassa vuodessa; ohjaajat ja koirat parantuneet, joten kisat ovat varmasti näkemisen arvoiset. Helsinki, he we come!

Aurinkoinen ja Eläkeläinen jäävät kotiin pitämään Villa Kumbergia pystyssä. Kykenevät siihen tehtävään vallan mainiosti. Tai ehkä koirulit lähtevät mörön syöteiksi mökkisaareen...saas nährä mitä veneenkuljettaja laumalle keksii tekemistä... 

Tänään käytiin Aurinkoisen kanssa agileeraamassa epävirallisissa omalla koulutuskentällä. Aamu on jo useamman päivän ollut erittäin hyväntuulinen ja viihtyi, kuten normaalistikin "kisahumussa" ja koirakavereiden keskuudessa. Itse kisasuoritus oli ajoittain sujuvuuden hakemista, Aurinkoinen takertui seuraneidin ohjaustyyliin niin totaalisesti että jäi pari kertaa kysymään "että ihanko meinaat, että tästä yli" -tyyliin. MUTTA, se miksi käytiin epävirallisissa, eli lähdön harjottelu ja motivaation ylläpitäminen kepeillä....onnistui! Lähtö tehdään nykyään "kaaosteorian" mukaan, eli Aurinkoinen saa lähteä hehkuttelun jälkeen, ilman, että istutaan ja odotetaan erinäistä lähtölupaa. Tyylissä on tietyt riskit ja ne seuraneiti tiedostaa varsin hyvin...mutta ainakin toistaiseksi kaaosmainen lähtö sopii Aamulle. Tsemppi päällä alusta asti ja viimeiselle esteelle. Yes. Kyllä Aurinkoinen osaa. Seuraneidistä, pilotista ei voi sanoa samaa.

Sunnuntai koirakentällä, taas. Seuraneiti ajoi hyvissä ajoin kentälle ja kävi aamukävelyn ennen kurssia kentän lähimetsikössä. Ja tänään se sitten tapahtui, mitä seuraneiti on aina pelännyt: Aurinkoinen ei voi tehdä tarpeitaan (siis sitä isoa hätää) hihnassa. Seuraneidillä on tapana päästää Aurinkoinen tarpeilleen pusikkoon ja odottaa, odottaa ja odottaa, sillä Aamun on vaikea päättää mihin torttunsa vääntää. Ja tänään siis tapahtui se pahin mahdollinen, eli Aurinkoisen siellä pusikossa pyöriessä lähti nenän edestä JÄNIS karkuun. Ja Aurinkoinen tietysti kärppänä perään. Aivan koulutuskentän vieressä kulkee tie, jota käyttää tukkirekat ym raskas kalusto viedessään lähitehtaalle materiaalia. Seuraneiti ehti jo nähdä sielunsa silmin, kuinka Aamu juoksee jäniksen perään ja suoraan rekan eteen/alle. Ei siis muuta kuin kunnon äänihuulien avaus ja intiaanihuuto Aamun ja jäniksen perään. Seuraneidin kintut tikutti mustikanvarvuissa aika tiuhaan ja ääni oli jo falsetissa, kun Aurinkoinen ilmestyikin kivimuurin takaa ja oli jo tulossa seuraneitiä kohti. Höh. Se elää. Siis Aurinkoinen. Jäniksestä ei seuraneidillä ollut enää havaintoa, mutta yksi teoria on, että jänis piiloutui johonkin kivenkoloon....mutta että Aurinkoinen jätti "ajon" kesken ja palasi seuraneidin luo??? Pikkasen pulssi kohosi, ainakin seuraneidillä, mutta saihan Aamukin kunnon alkuverryttelyn.

Eilenkin Aamu sai juosta, voisiko sanoa henkensä edestä. Olivat mökkisaaressa puusavotassa ja onnistuivat porukalla pölähtämään maa-ampiaisten pesään. Täysillä metsästä pois ja saldona kaikilla osapuolilla yksi ampiaisenpisto. Aamua etujalkaan, Elsaa häntään ja venekuskia käteen. Aamu sai seistä hetken järvessä kinttuja viilentämässä ja ensiavuksi molemmat koirat saivat kyypakkauksesta tabuja. Kovin oli Aamu ensi linkuttanut etutassuaan, mutta ei ampiaisdraamasta enää illalla ollut merkkejä. Paitsi tänään koirakentällä. Kun jokin herhiläinen lensi Aamun ohitse, se ihan selvästi muisti eilisen kilpajuoksun metsästä pois. Toivotaan vaan ettei herhiläisistä jää Aamulle kammoa, sillä taloudessa on jo yksi, jolla on enemmän tai vähemmän ampiaisfobia...

Ai niin, se kurssi. Aina oppii jotain uutta, niin tänäänkin. Päivän teema oli vauhti ja miten hyödyntää rataprofiilia siten, että koirasta saadaan kaikki irti, vauhtia ajatellen. Paras mahdollinen teema Aurinkoista ajatellen. Ja juoksihan tuo poni, mutta niin sai seuraneitikin laittaa töppöstä toisen eteen. Rataharjoitus koostui 13 esteestä ja pätkä näytti helpolta, jos suunnitteli menevänsä "niin kuin aina mennään". Mutta aiheena olikin napsia sekunteja pois matkan varrelta ja ennakoida JA LIIKKUA. Taas kävi ilmi, että seuraneidin on vaan tehtävä ns kauhuskenaario-lähtöjä, eli lähdettävä samanaikaisesti koiransa kanssa, ensin hehkuttamalla niin, että Aamu on haljeta ja sen jälkeen mennä eikä meinata. Ei siis mitää hallittuja lähtötilanteita vaan täyttä kaaosta alusta loppuun. Tyyli sopii seuraneidille JA Aurinkoiselle, eihän meidän elämä muuta olekaan kuin täyttä hulinaa...

Sunnuntaina saadaan naapurikaupungista kurssittaja ja aiheena on vauhti. Joko sitä tarvitaan lisää, tai sitten sitä on niin paljon, että ohjaaminen on vaikeaa. Aurinkoisella ei ole vauhtia; ainakaan liikaa, joten kursille ollaan menossa heti sunnuntai-aamuna klo 9. Saas nährä, millä tuulella rinsessa on. Joko neiti reagoi ryhmään ja uusiin koiriin, eikä keskity sen vertaakaan, tai sitten mennään tukka putkella, kaikki mitä tarjotaan. Toivottavasti ilma suosii, jos vaikka seuraneiti ottaisi kameran mukaan kentälle...

Vaan puomille. Tämän päivän saldo 2 x hyl. Ekalta radalta hieno rata muuten, mutta puomi löytyi putken sijaan. Lisäksi kepeillä taas kisakämmäystä. Jotain seuraneiti viestittää erilaista (jännittyneisyyttä ja epävarmuutta) sillä harkoissa Aamu löytää ensimmäisen keppivälin, vaan ei kisoissa. Mutta mitäpä tuota turhaan jauhaa, täytyy vaan reenailla. Toinen rata olikin sitten ohjauksellisesti täys katastroofi. Ja eihän koirakaan voi toimia, jollei ohjaaja toimi! Mutta nou hätä, Aurinkoinen oli oma reipas itsensä heti kun tultiin radalta pois, eli ilmeisesti seuraneidin törttöilyt ei pahemmin se itsetuntoa heilauta. Toisen radan jälkeen käytiin viereisellä kentällä ottamassa muutama ohjausnouto ja lopuksi Aamu rentoutui tuolla samaisella kentällä kellahtamalla selälleen rötköttämään. Siellä seuraneiti sitten rapsutteli Aurinkoisen mahanahkaa ja vietti laatuaikaa koiransa kanssa, ilta-auringon lämmössä. Olispa ollut kamera mukana, sillä seuraneiti olisi mielellään halunnut ikuistaa, kuinka Aamu relaa kisoissa...

Ja "pentutilanne". Koko päivän on Aurinkoinen kitissyt ja pyrkinyt autoon nukkumaan. Mutta on kuitenkin toiminut muuten ihan Aamumaisesti, eli seurustellut tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Käsilaukkukin heilui yhdelle himokkaalle urokselle, joka iski silmää Aurinkoiselle joka kerta kun kohdattiin. Tosin Nelsonille riitti muistutukseksi Aamun huulien ryppyyntyminen, joten ei tarvinnut käsilaukkua toiste heiluttaa. 

Seuraneidin täytyy tunnustaa, ettei ollut ennen eilistä koskaan aikaisemmin ohjannut agiradalla muuta kuin maxikoiria! Uskomatonta, että harrastusvuosia on takana kymmenen ja niistäkin kouluttajana useamman vuoden...eikä seuraneiti siis koskaan ole kokeillut ohjata minikoiraa! Tai ainakaan seuraneidin muistin mukaan ei tälläistä ihmettä ole siis ennen tapahtunut. Vaan eilen agitreeneissä oli aika auttaa kanssareenaria, joka siunatun tilansa vuoksi ei enää jaksanut vääntää rataa toisen koiransa kanssa. Kyseessä oli kääpiösnautseri Vippa, joka lähti seuraneidin mukaan ihan vain lihapullapussia heilauttamalla. Radalle muutaman minuutin tutustumisen jälkeen ja eikun menoksi. Hyvinhän tuo pikkuinen taipuili seuraneidin ohjauksessa, mutta onhan kyseessä jo paljon kolmosissa kisannut koira, joten koira osaa lajin. 

Aamu sitten. Juu. "Pennut" tekee tuloaan. Eilen ei vielä kitisty, vaan tänään kitistään. Oli tänään tullut oksennuksetkin sisälle; tosin oksennus oli kokonaista kolme heinää...Mutta hyvin Aamu pomppi eilen. Teki muutaman hyl-suorituksen ja takkusi hieman starttisuoran luoksetulo-ohjauksen kanssa, mutta tsemppi oli HYVÄ. Toistoja sai tehdä, eikä neiti ottanut nokkiinsa. Ei siis tajunnut tehneensä väärin, YES. Siinä tavoitetta kolmosiin. Eli ettei tuo herkkis koskaan tajuaisi, että suoritus on hylätty. Vaan iloisuus jatkuisi radalla ja radan ulkopuolella.

Eilisen harjoituksen näkee tästä linkistä; tosin hieman muunnettuna. Alkusuora oli sama ja se otettiin luoksetulona, koko suora. Huh.

Pitkästä aikaa näkyvät päivittäneen agilitytuloksia KoiraNetissä. Tai oman koiran tiedothan tässä lähinnä kiinnostaa. Aamun haparoiva agilityura on dokumenttina virallisissa tiedoissa, eikä niitä tuloksia voi muuksi muuttaa, vaikka haluaisikin. Seuraneiti haluaisi näin jälkikäteen muuttaa lähinnä noita pistemäärää-saaliita. Olis joskus niin, että ENITEN virhepisteitä kerännyt ja HITAITEN radalla liikkunut koira palkittaisiin!

Niin, vihdoinkin oli siis Aurinkoisen tuloksia päivitetty. Edellinen tulos olikin vielä joulukuulta 2007, jolloin pompittiin vielä ykkösissä. Kevään mittaan siirryttiin kakkosiin ja nyt elokuussa kuninkuusluokkaan, eli kolmosiin. Mutta noista tapahtumista ei vielä ole tietoakaan KoiraNetin mukaan. Onkohan seuraneiti nähnyt unta, vai ollaanko me tosiaan kolmosissa? Tai edes kakkosissa?

Mutta mitä ihmettä tarkoittaa agilitytulos H tai EH?? Hmmm. Hyvä sentään, ettei tuloksissa sentään lukenut T, sillä silloin seuraneidin otsarypyt vain syvenisivät.. Tulos on siis kirjattu tyyliin maxi-1 EH ja maxi-1 H!! Paljon on eri tyylejä kirjata tuloksia nähty, mutta itsekin kilpailukansliassa kirjoja täyttäneenä, kyseiset kirjainyhdistelmät agilityn yhteydessä on täyttä hepreaa. Höh. Maxi-3 ERI tarkoittaa sitten vissiin 0-tulosta? Siihen pyritäään!

Täällä voi käydä kurkistamassa, mistä seuraneiti tällä kertaa höyryää...: Aamu tietokannassa

Eilinen ilta vietettiin taas kentällä. Tällä kertaa Aurinkoisen treeneissä. Elsa mukana, autossa möykkäämässä. Takakalteri ryskäs taas sen verran äänekkäästi, että seuraneiti sai käydä laittamassa auton takaluukun kiinni, että Eläkeläinen rauhottuisi. Reppana.

Aurinkoisen energiavarastot löytyi taas oikealla hetkellä, eli starttiviivalla, ensimmäisellä esteellä. Ennen ja jälkeen ratapätkien Aamu makoili laiskan näköisenä vahtien namikuppia. Tai no, ei vahtien, mutta Aamu oli tiiviisti tietoinen siitä, mihin seuraneiti oli pakasterasian parkkeerannut.

Reenit sitten. Juupa juu, hylkysaldo illalle oli n. about 10 hylättyä rataa....Reenari oli koonnut viikonlopun kisaradoista pätkiä, eli niitä vaikeimpia kohtia. Ja ne samat kohdat oli kyllä vielä vaikeita keskiviikkonakin. Mutta sitä vartenhan me reenataan, eikö?

Ekalla radalla väännettiin rautalangasta kohtaa 5-6-7. Lisäksi kulma kepeille oli vastaava kuin viikonlopun kisoissa, eli se kohta, jolla Aurinkoinen sai kolme kieltoa. Vaan eilen löytyikin oikea keppiväli heti ensimmäisellä kerralla. Hienoa Aamu!

Toinen rata olikin sitten loppuverryttelyä, lähinnä vauhtia ja kepeille takaaleikkaamis-harjoittelua. Wautsi, kuinka hienosti Aurinkoinen osasi hakea kepit, eikä häiriintynyt takaaleikkaamisessa pätkääkään. Ja taasen seuraneiti toistaa itseään....: voi kun saisi samanlaisen "keppifiiliksen" kisoihin....

Mutta taaskaan Aamu Aurinkoinen ei tajunnut tehneensä vääriä ratoja, vaan jatkoi samalla innolla seuraneidin mokailusta huolimatta. Herkkis on tällä hetkellä kovis, mutta saas nähdä kuinka kauan. Mahalinja roikkuu siihen malliin, että jos tosi olis kyseessä, pennut syntyis about 2 viikon päästä....

Aamulla oli tänään aamupahoinvointia. Syytä ei seuraneiti tiedä, mutta ykkösvaihtoehtona on lähestyvä valeraskaus ja tietysti aikainen automatka ja ehkä liian myöhäinen aamuruokinta, suhteessa aikaiseen automatkaan. Silloin tällöin Aamu yrkkäilee, niin tänäänkin. Ikävä kyllä tänään yrkät tuli autoon....

Seuraneiti siis lähti mökkisaaresta kellon seitsemän jälkeen venekyydillä kohti manteretta. Aikomuksena kisata kolme kisaa. Automatkaa oli taitettu n. 15 minuuttia kohti kisoja, kun Aurinkoinen nousi takakontissa istumaan ja maiskutteli. Ja hetki sen jälkeen auton etuosaan levisi hapanimelä löyhkä. Jahas, taas matkapahonvointia. Blää. Ei muuta kuin auto parkkiin ja Aurinkoinen ulos tuulettumaan ja oksennukset tienlaitaan. Pikasiivouksen jälkeen koiruus takaisin autoon ja kaasujalka painavaksi. Seuraneiti nimittäin päätti siellä tienposkessa, ettei Aurinkoisen tarvitse koko päivää oksennuksen lemussa maata, joten ei muuta kuin auton nokka kotia kohti ja pehmusteiden vaihtoon. Onneksi Aurinkoisen vointi parani ja seuraneiti suunnisti uudet puhtaat patjat auton takakontissa kohti kisapaikkaa, eli paikallista treenikenttää.

Kisat sitten. Niin. Paineet oli veks ja mieli reipas. Jopa Aurinkoisella. Niin reipas, että C-radalla ohjausvirheiden takia hylkyjä tais tulla peräti 2 kipaletta.Hihii. Parasta kuitenkin C-radalla oli se, ettei Aamu missään vaiheessa tajunnut menneensä väärää rataa, vaan jatkoi yhtä iloisesti maaliin saakka. Eli fiilis oli korkealla, hylätystä radasta huolimatta. Seuraava rata olikin sitten enemmän räpellystä. Kyseessä oli hyppyrata ja Aamu teki pari sellaista virhettä, jotka on sille vielä erittäin tyypillisiä; vauhti hidastui, ajatus pätki ja Aamun keskittyminen herpaantui sen verran, että neiti Aurinkoinen hakeutui väärälle puolelle estettä. Lisäksi Aamu teki taas saman jutun mitä alkukesästä Kokkolassa; hyppäsi seuraneitiä päin ja siitä syystä aikaa turhaantui lisää. Seuraneiti ei ole vielä keksinyt, miksi Aurinkoinen joskus harvoin hyppää radalla seuraneidin "kimppuun". Tuli mieleen kisa-ajat Elsan kanssa, sillä Elsa oli erittäin tiukasti kiinni radalla seuraneidissä. Nojaa, se siis D-radasta. Tuloksena kaikesta tonttuilusta yliaikaa 7,62 sekuntia ja sijoitus sillä tuloksella 4./21

E-rata alkoi jouhevasti. Meno oli mukavaa ja Aamu tsemppasi hyvin. Kunnes tultiin kolmannesta viimeiselle esteelle, kepeille. Niiltä kinkkisessä kulmassa kolme kieltoa, eli Aamu ajautui kolmesti toiseen keppiväliin. Tyypillistä Aurinkoista. Tuota samaa se on tarjonnut ennenkin. Neljännellä yrittämällä oikea keppiväli sitten löytyi ja vauhti oli hyvä kepeillä ja kahdella viimeisellä esteellä. Harmi sinänsä, sillä ennen tuota kirottua ensimmäistä keppiväliä oli radalta kertynyt peräti 0 virhettä ja vauhtikin oli reipasta...

Että sellaiset kisat. Joku sai tänään tuplanollia, me saatiin tuplahyl; saavutus sekin! Fiilis oli ihan hyvä kisojen jälkeen ja Aamukin ihan hyvällä tuulella, joten no hätä. Tästä vaan jatketaan kohti seuraavia kisoja.... 

Tämän viikon agitreeni ryhmässä jäi seuraneidin työkeikan takia pois. Kisat painaa päälle, eli tulevana viikonloppuna Aurinkoisella olisi kotikentällä kolme starttia...saas taas nährä, kuin käy. Tavoitteet on jo tälle kaudelle saavutettu (eli ykkösistä kolmosiin), ensi talvena keskitytään reenaamaan, JOS vaan agijaosto saa hallin käyttöönsä.

Seuraneiti soitti reenikaverille ja niinpä me käytiin vetämässä omatoimireenit kahden lätyn kanssa. Koirilla oli kivaa. Aurinkoinen teki ihan oikeasti omatoimireeniä, sillä se kävi sooloilemassa pari kertaa. kiipesi puomille ja suikahti puomin päässä vielä putkeen, ihan kuin näyttääkseen "kyllä mä osaan, kato vaikka". Ainoa huono juttu tietysti asiassa oli se, että seuraneiti ei ollut ihan rataa siihen tyyliin suunnitellut. Mutta fiksut pärjää, onnistuihan se Aamunkin tyyliin.

Tässä iltapäivän reeni: tarkoituksena harjoitella puomin ylösnousua ja vauhtia puomilla sekä puomin alasmenokontaktia, esteelle numero 3 "kierrättämistä" ja kepeille lähetystä takaaleikaten. Aamun osalta puomin kontaktireeni tuotti toivottua tulosta ja -ah- niin sujuvaa menoa kepeille! Ei mitään ongelmaa, vaikka takaa leikkaisi. Vauhtikin JA tekniikka pitkäselkäiselle koiralle aivan oikeaa!! Voi, kun tämän fiiliksen saisi koiralle kisatilanteeseen. Sillä Aamu ihan aikuisten oikeasti OSAA hakeutua kepeille ja suorittaa ne todella vauhdikkaasti...mutta kisoissa ilmeisesti kisajännitys aiheuttaa sijaistoimintona hyytymisen ja vauhdin hiipumisen. Turhahan tätä on jauhaa, riittää tietysti, että seuraneiti itse tietää koiransa potentaaliset taidot...

Todistusaineistoa, eli Aurinkoisen tyylinäytettä kepeillä:

Kepit toisesta kulmasta kuvattuna; viimeisestä välistä poistuminen on "pikkasen" vauhdikas!

Aamu agilityhirmu, hullunkiilto silmissä, mahtaakohan tuijottaa puomia???

Valokuvaus-avusta ja treeniseurasta kiitos A ja P!

Seuraneiti on väsy tänään, sillä eilen taas tuli vietettyä oikein maratooni-ilta agilityn merkeissä. Ensin oman ryhmän harkat klo 18-19.30 ja sitten Aurinkoisen reenit klo19.30-21.30. Omassa ryhmässäni on tällä hetkellä 9 koirakkoa; eilen uusista koirakoista oli paikalla kaksi ja mukavia ratoja tekivät. Rotuhajonta ryhmässäni on aika kirjava; collie, sheltti, tervu, kultsu, jackrusseli, kääpiövillis, koikkeri, pumi ja apso! Siinä saa kouluttaja miettiä eri tekniikoita, että kaikki koirat oppivat jotain...ei siis ihme, että seuraneidin polla on pikkasen väsy tänään! Ja kaiken lisäks täytyy samana iltana koota ajatukset ja keskittyä omaan koiraansa!!!

Aurinkoisella oli tosi paljon virtaa eilen. Seuraneidillä oli vaikeuksia pysyä perässä. Eli kivaa oli "koko rahan edestä". Sateen takia liukas ruohokenttä ei ole aivan paras alusta juosta, joten muutaman kerran oltiin vähällä olla tutkimassa ruohomattoa tarkemmin ihan vaakatasossa...Mutta liukastelusta huolimatta tsemppi oli hurja! Voi, kun sais tuon vauhdin Aurinkoiselle kisoihin, sillon ei tarvitsis miettiä ihanneaikoja kolmosissa....

Rata eilisiin oli napattu täältä, tarkemmin tämä, hieman muutettuna ja Aurinkoisen ryhmässä hiukan eri vaikeusasteella.

Sain väkerrettyä yhden eilisistä radoista näytille, eli tässä se rata, jolta viimeinen nolla irtosi. Ei montaa kinkkistä paikkaa, ainakaan hitaalle ja perässä vedettävälle koiralle. Moni nopea koira hakeutui neljännellä-viidennellä esteellä väärään putkenpäähän, sillä alkusuoran kiihdytys oli aika, sanoisiko, suoraviivainen.

Niinpä. Aamu Aurinkoinen sitten siirtyi kisaamaan agissa kolmosluokkaan. 8 kisaa ehdittiin kisata 2-luokassa ja nyt siis siirryttiin kuninkuusluokkaan. Voi viude, sanoo seuraneiti. Eihän tässä näin pitänyt käydä! Nyt loppuu sitten kaikki kiva ja totinen tosi alkaa... Eli mitä tekee hidas flatti kolmosissa, kun muut koirat on yleensä supernopeita bordercollieita?? Harrastaa. Harrastaa lajia omaksi ilokseen, unohtaa tulostavoitteet ja nauttii siitä, että saa harrastaa jotain koiransa kanssa.

Aurinkoinen siis nappasi heti ekalta radalta 0-tuloksen ja siirtyi näin kisaamaan 3-luokkaan. Eka rata ei ollut parasta Aamua, rinsessa hienohelma jännitti hieman kisoja, mutta toimi suht normaalisti. Tokalta radalta, eli Aurinkoisen ensimmäiseltä 3-luokan radalta sitten räpellettiin tulokseksi hyl, mutta seuraneidin fiillikset tuon toisen radan jälkeen oli paremmat kuin ekalta radalta, sillä Aamu tsemppasi enemmän kun rata oli haasteellisempi. Nyt ei auta kuin joko koulia koiraa kestämään pienet virheet, tai sitten on seuraneidin vaan suunniteltava radat tosi tarkkaan, ettei hienohelman tarvitse ottaa kuonoonsa. Sen kun osais, niin helppoahan agility olisi. Varsinkin, kun toisena osapuolena radalla on juoksemassa flatti, joka voi aina silloin tällöin toimia kaikkia luonnonlakeja vastaan.

Mutta seuraneiti on iloinen ja tyytyväinen Aamu rinsessaansa. Sateisesta säästä huolimatta päivä oli onnnistunut!

Aamu Aurinkoinen Vaasan kisojen jälkeen; 0-tulos, sijoitus 2./13 ja serti kolmosiin!

Huomisen kisojen jälkeen seuraneiti on startannut agilitykisoissa tasan 221 kertaa. Kolmella koiralla.

Iiriksen kanssa startattiin 82 kilpailussa, joista 9 kisaa 1-luokassa, 44 kisaa 2-luokassa ja 27 kisaa 3-luokassa

Elsan kanssa pompittiin 115 kisaa, joista 34 kisaa 1-luokassa, 18 kisaa 2-luokassa ja 63 kisaa 3-luokassa.

Aamun kanssa aloitettiin kisaaminen vuosi sitten, tarkalleen ottaen 19.8.07 ja tähän mennessä ollaan startattu 22 kisassa Aurinkoisen kanssa. 15 kisaa 1-luokassa ja tähän mennessä ollaan koitettu onnea kakkosluokassa 7 kertaa ja saldoksi on kertynyt kaksi nousunollaa kolmosiin.

Jos rahaksi muuttaisi nuo kisastartit on seuraneiti pulittanut kisoista tähän mennessä jo noin 4420 €uroa, sitten vuoden 1998! Tuo summa nyt ei ole ihan realistinen, sillä kisastarttihinnat ovat nousseet kymmenen vuoden aikana, mutta jos nyt laskee keskimäärin 20€/startti, niin ollaan aika lähellä sitä summaa, mitä kisoihin on kulunut rahaa. Hui kauhistus! Tuohon summaan kun sitten vielä lisää bensarahat pitkin Pohjanmaata, niin summahan nousee vielä...

Mitähän yksi kisastartti maksoi markka-aikana, n 10 vuotta sitten?

Epäviralliset kotikentällä, täytyyhän sinne mennä. Varsinkin kun työvuoro kisojen suhteen iski keskiviikon ryhmille...Luokkina mölli, 1 ja 2-3. Osallistujia aika monta, uusia tulokkaita, mukavia koirakoita

Aurinkoinen oli aurinkoinen. Iloinen ja reipas, mutta otti nokkiinsa alkumetreillä. Taas. Aurinkoinen on varsinainen rinsessa, hienohelma ja herkkä. Mutta ratavirheitä 0! Yliajasta sitten muutama sekunti plussaa, mutta ei meitä tulos hävetä. Voittajakaan ei alittanut ihanneaikaa, vaikka 0-radan tekikin. Eikä me huonolle hävitty; viikonloppuna nuorten agility SM-2:lle!

Näillä fiiliksillä on oikeastaan ihan kiva lähteä kisoihin. Seuraneiti kun oli odottanut jotain total catastrofia tänään...mutta ehkä me kuitenkin käydään räpiköimässä pari kisaa viikonloppuna...

Tässä illan rata 2-3 luokille. Tuomarina Lena-May Harjulin. Este numero 3 (joka jäi tuossa piirroksessa tuon flexitrack-sanan alle), eli kepit hidasti Aurinkoista tänään; A-este nimittäin olisi sopinut rinsessalle paremmin tuohon kohtaan rataa, mut ku seuraneiti päätti toisin!

Aurinkoinen keksi muuten eilen illalla hassun tavan huilata päätänsä seuraneidin kättä vasten....Aamu laittoi nenänsä seuraneidin peukalon ja etusormen väliin, siis leputti kirsuansa silmät kiinni tuossa seuraneidin sormien välissä....jälleen kerran sai miettiä, mitä flatin aivoissa itse asiassa liikkuu...vai liikkuuko yhtään mitään??

Eilen jatkettiin reenejä, agi-sellaisia. Seuraneiti vietti taasen kentällä n.3,5 tuntia, ensin kouluttaen ja sitten hengästyen radalla itse. Ikävä kyllä Aurinkoinen sai odottaa autossa, mutta oli ihmeen motivoitunut  kun vihdoinkin päästiin hommiin. Reenit oli kesän viimeiset ns. vapaat reenit, paikalla oli kuitenkin meidän vakiryhmän vetäjä, mutta aika yksinäistä harjoittelemista eilinen oli...

Rata ei ollut helppo, seuraneiti ei tullut kysyneeksi, kenen käsialaa rata oli, mutta muutama kinkkinen paikka löytyi esteiden välistä.

Tässä eilinen harjoitus:

Aurinkoinen suoriutui hienosti kohdista 3-4, mutta kulma esteiden välillä 5-6 tuotti vaikeuksia. Ei putken takia, vaan siksi, että puomilta lähdettäessä Aamu hyytyy, eikä liiku, jolloin tuollaisen kulman kanssa tulee vaikeuksia. Kepeille Aurinkoinen löysi avustuksella, varmistaen. Ei se vielä ime kepeille tuollaisessa kulmassa tultaessa, mutta silti suoritti kohdan ihan hyvin, ei kiitettävästi. Seuraneidin mielestä. Että sellaista eilen reenikentällä

Entäs toi Eläkeläinen sitten? Juu, se löytyi eilen sohvalta tämän näköisenä:

Elsan klyyfertti oli aivan imppauksen jäljiltä täynnä hiekkaa ja seuraneidillä on vielä selvittämättä Else-Majn kaivauspaikka. Näyttäs ihan siltä, kuin seuraneidillä olisi sisustukseen mieltyneitä koiria, sillä kyllähän toi nenävärkki aika sävy sävyyn on tuon sohvatyynyn kanssa, vai mitä?

Eilinen ratapiirros, tai ainakin jotain sinne päin:

Ja siinä kävi kuten seuraneiti oli laskeskellut. Aamu on kuin kello. AINA tasan viikko sen jälkeen, kun Elsa on aloittanut juoksunsa, on myös toisen tippa-iitan aika astua mukaan juoksurinkiin. Eli meillä koirat leikkii junaa seuraavat kolme viikkoa. Ei ihme, että Aamun aivoitukset oli eilen pikkasen sanoisko ulalla, eli tauon jälkeen jatketaan, toivottavasti paremmin mielin...

Eilinen ilta tuli kokonaisuudessaa vietettyä koulutuskentällä. Tai no, seuraneiti siis kulutti siellä aikaa n kolme ja puoli tuntia, mutta Aamu Aurinkoinen vain n. puolet tuosta ajasta. Käytännön järjestelyjen vuoksi Aurinkoisen treeniryhmä vaihtoi treenipäivää; näin ollen ryhmässä olevat flatit (Aamu, Maya ja Poppy) voivat osallistua maanantaisin nome-treeneihin. Mukavaa ja joustavaa jengiä meidän agilityjaostossa, koska suostuivat järjestelyihin. Seuraneidin osalta tilanne vain huononi. Ensin seuraneiti vetää omalle 1-ryhmälleen treenit alkuillasta ja sen jälkeen pitäisi vielä jaksaa keskittyä omaan koiraansa, eli Aurinkoiseen.

Eilen siis treenattiin yli 3 tuntia sateessa. Aamun oma treeniryhmä kutistui vain kolmeen koirakkoon, joten päätettiin lyöttäytyä samaan jengiin kolmosluokkalaisten kanssa. Illan aihe ja rata oli, kuinkas muuten kuin SM-kisa painotteinen. Skaboihin osallistuneet ohjaajat kävivät vielä mielessään läpi viime viikonloppua ja kisoissa onnistumisia ja tietenkin niitä epäonnistumisia...vaikka niistähän ei pitänyt puhua, pelkästään onnistumisista! Rata oli eilen mielenkiintoinen; illan teema oli hypyttää koira täysin järjenvastaisista kulmista, eli ts. juuri sieltä suunnasta, mikä on koiralle epäloogisin. Tämä siksi, että mitä ilmeisemmin tuo kyseinen asia on tuomareiden "trendi" tällä kaudella, varsinkin 2- ja 3-luokissa. Koiran siis tulee löytää este "kiertämällä", joten eiliseen ratapätkään kuului paljon kohtia, jossa sai hokea "kierrä, kierrä", sekä esteillä, että putkella. Lisäksi tehtiin vaikea loppusuora; kepeiltä kahden esteen välistä renkaalle. Koira ei siis saanut hakeutua esteelle, vaan tähdätä esteiden välistä, renkaalle.

Aurinkoinen ei ensin halunnut liikkua. Mitä ilmeisemmin liukas ruohokenttä saa neidin epävarmaksi. Useamman ratapätkän jälkeen Aamu kuitenkin kaahaili jo normaaliin tapaan ja jos rehellisiä ollaan, lihapullarasia sai Aamun tekemään töitä. Lihapullat kun oli parkkeerattu loppusuoran päähän, puomin keskiosalle) ja pelkästään se, että Aamu tiesi purkin olemassaolon, lisäsi kierroksia Aurinkoisella. Keskittyminen tietty herpaantui, sillä Aurinkoisen ajatus oli vaan tehdä "vähän sinnepäin" ja juosta maaliin. Juuri tuosta syystä ei lihapullakuppi ole ollut esillä viime aikoina, mutta eilen tuo houkutusten houkutus siis oli esillä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Aurinkoisen ilta oli hiukan hapuilevaa, mutta yritystä löytyi. Hienot kontaktit ja vain muutama moka. Kivaa on huomata, että Aamu yrittää ja keksii omia ratkaisuja, eli se todellakin tekee rataa ja tsemppaa. Tätä en olisi uskonut kaksi vuotta sitten, kun esittelin Aurinkoiselle ensimmäistä kertaa seuramme esteitä!!

Mitäs muuta? Juu Elsa, Else-Maj Muori on aloittanut juoksunsa. Tyylilleen uskollisena, näin juhannuksen kunniaksi. Aamu sitten lyöttäytyy yhtä hölmöksi n. viikon kulutta ja näin taas meidän likat "leikkii junaa" ja rakastavat toisiansa yli kaiken. Seuraneiti on korjannut viime tammi-helmikuussa tuhotut juoksuhousut, joten Aamu voi taas ryhtyä kuminauha-friikiksi. Itse kankaaseen se ei koske, mutta pilkkoo jostain syystä kuminauhat aivan silpuksi. Joten taas mennään, eikä meinata!

Tässä vielä eiliset radat: Vaikeimmat kohdat alussa esteet 4-5 sekä B-radalla estet 14-15!

Eilen käytiin ekstraamassa tämän viikon agilityharkat. Koska viimeaikoina on ilmassa leijunnut paljon sijaistoimintoja ja muita hulluja päähänpistoja, siis Aurinkoisella, päätti seuraneiti yhdessä treenikaverinsa L8n ja hänen Maya flattinsa kanssa käydä tekemässä jotain positiivista kentällä. Mukana treeneissä oli myös ikäneito Elsa (tosin vaan autossa kiljumassa) ja L8n Tyra borderi, sekin todellakin kiljumassa!

Matkalla kentälle, viimeisessä mutkassa ennen kenttää, seuraneiti joutui pysäyttämään autonsa, sillä lokkiemo oli parkkeerannut vasta kuoriutuneet poikasensa KESKELLE tietä. Ei muuta kuin ulos autosta ja poikasia paimentamaan. Tokkopa nuo kaksi reppanaa kauaa elää, sillä kissoja elelee tuolla alueella aika lailla. Mutta se niistä poikasista.

Mutta itse treeneistä. Muutamaa asiaa ajateltiin harjoitella ja suunniteltiin kaikessa rauhassa, miten saada koirat ymmärtämään mitä tarkoitetaan. Asia, jota kumpikaan lätty ei oikein tajua (eli meidän ohjausta) on tilanne, kun este tulee kiertää takakautta. Ei muuta kuin klickeri esille ja koira estettä kohden. Mayalle alkoi asia hahmottumaan ja Aamukin yritti kovin, mutta kovasti este vaan vetää etupuolelta!

Toinen asia, jota hiottiin oli yhdistelmä putki-A-este. Ja se, että koiran tulee olla kuuliainen ja ottaa ohjausta, eli ottaa vain se este, jota ohjaaja näytti. Molemmat flatit ymmärsivät mitä treenattiin, Aamu jopa niin hyvin, että sitä oli turha "kiusata" sillä se ei aikonutkaan valita väärää estettä. Olisipa niin myös kisoissa!

Lopuksi Tyra pääsi vihdoinkin kokeilemaan esteitä. Tyra on vuoden ikäinen borderi-likka, jonka ääniala on melkein pelkästään korkeaa c-säveltä. Välillä se kiljahteli aivan kuin sitä olisi pahoinpidelty,  mutta innoissan tuo reppana vaan oli. Ja meitä kaksijalkaisia vain nauratti Tyran kiljahdukset... Ennen kun kaikki esteet vietiin pois, seuraneiti kävi hakemassa toisen kiljukaulan autosta ja päästi muorin kepeille. Hui, mikä vauhti ja into Elsalla oli. Se oli NOPEA! Seuraneidille tuli itse asiassa hieman haikea ja surullinen olo Elsaa katsellessa, sillä voi, kun koira tykkäisi harrastaa ja tehdä asioita, mutta kun nuo tassut EI KESTÄ!!

Kiitos vielä L8, Maya ja Tyra kivasta iltapäivästä!

Tänään treenailtiin ratapätkää, joka kuulemma oli Virkkalan 3 lk:n rata, ainakin osittain. Ihan mukava pätkä ja Aurinkoinen saikin treenailla juuri niitä asioita, jotka ei jostain syystä vielä onnistu...Ensin Aurinkoinen oli sitä mieltä, että tänään ollaan tultu vaan seurustelemaan, eli mahtoi viime viikon kisafiilis vielä olla muistissa neidillä. Aamu-neiti kun on loppujen lopuksi herkkä koira ja ohjaajaherkkyys näkyy juuri silloin, kun seuraneiti ei ihan ole täysillä jutussa mukana. Seuraneiti sai tänään kuitenkin Aamun jännityksen laukeamaan ja Aamu syttyi muutaman kerran ihan tavalliseen tapaan, varsinkin kun keppejä hehkutetaan klikkerin avulla. Juu, klikkeri on vaan opetusvaiheessa käytettävä kapistus, mutta meidän Aurinkoisella se toimii ihan hyvin motivaattorina. Pelkkä klikkerin näkemin saa Aamun ajatuksen pyörimään!

Tässä tämän illan rata: Vaikeinta Aamulle oli kohdassa 14-15 ja oikean putken pään löytyminen oli ensin vaikeaa...

Meidän ryhmän coachi osallistuu tulevana viikonloppuna SM-kisoihin Hastynsa kanssa. Pidetään peukut pystyssä koirakolle ja muillekin meidän seuraa edustaville!

Olihan kisailta. Mitähän Aurinkoinen EI olisi tänään keksinyt? Ekalta radalta tuli hieno 0-voitto, mutta kaksi muuta rataa sitten veikin fiilikset....Aamu ei jaksanut keskittyä, ei sitten ollenkaan. B-radalla tökkiminen alkoi heti kolmannen esteen kohdalla, eli niillä kirotuilla kepeillä ja sama tahti jatkui siihen malliin, että tuomarisihteeri kirjasi lappuunsa HYL-tulokseksi. Tosin me ehdittiin hauskuttaa yleisöä jonkin verran ennen hylkästä, sillä Aamu veti rallia putkeen muutaman kierroksen, eli kulki siis ympyrällä ja teki saman ratapätkän kahdesti. Huoh. Ja sama tohina jatkui viimeisellä, eli C-radalla. Aamu ei keskittynyt esteisiin vaan totaalisesti seuraneitiin sillä seurauksella, että Aurinkoinen köpötteli seuraneidin perässä, vaikka matkan varrella olisi tullut ottaa muutama estekin. Kaiken kukkuraksi Aurinkoinen keksi uuden sijaistoiminnan: tuomari-sedän! Tänään mahtoi Sivonen olla mielenkiintoinen, sillä kahdesti sitäkin herraa piti käydä moikkaamassa kesken rataa...miten niin huonosti keskittyvä koira??? Viimeiseltä radalta siis myös tulokseksi HYL. Mitähän Aurinkoinen seuraavaksi keksii? Oliskohan viisainta pitää taukoa???

Tänään oli ensimmäinen kerta, kun Aurinkoinen kisasi iltakisoissa ja vieläpä kolme kisaa. Seuraneiti tietää vastaisuudessa, ettei tämä oikein ollut hyvä idea. Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet.

Eilen illalla, kun seuraneiti seilaili melkein jo nukkumatin mailla, kiepsahti Aurinkoinen seuraneidin kainaloon pitkälleen. Oltiin yhtä pitkiä, molemmat likat; Aamu hieman karvaisempi ja mustempi, muutenhan meitä ei erota  toisistaan, vai miten se nyt oli?

Seuraneiti rapsutteli aikansa Aurinkoista ja puhui pehmoisia, ihan niin kuin tuo nyt mitään ymmärtäisi (tietysti se ymmärtää, joka sanan). Jonkin verran seuraneiti ymmärtää koiraeläimen aivoituksia ja tajuaa myös sen, ettei tiettyjä sanoja kannata käyttää kuin tietyissä paikoissa, ettei sanat kärsi inflaatiota. No, siinä illan hetkinä seuraneiti kuitenkin kertoi Aamu Aurinkoiselle tämän päivän kisoista, kuiskaten ja tyyliin "A-kiiiiiipeee, hyp, hyp, kep, kep", eli käyttäen juuri noita sanoja kaiken muun pölinän joukossa. Mitä tekee Aurinkoinen?? KUN seuraneiti mainitsee kuiskaten nuo kyseiset maagiset sanat, alkaa Aurinkoisen häntä heilua, mutta itse koira makaa kyljellään, täysin rentona ja silmät kiinni. Aamu siis ymmärsi mitä seuraneiti höpötti. Tarkempaa sotasuunnitelmaa ei sitten laadittu tämän päivän kisoja varten, katsotaan illemmalla kuka käskee ja ketä....eli seuraneiti raportoi tulevaisuudessa kuinka kisoissa pompittiin...

Kohta lähdetään. Autossa taitaa tulla kuuma, onneksi seuraneidin bensahirmussa on ilmastointi. Siitä Aamukin tykkää, vaikkei muuten rakasta autolla ajelua.

Sunnuntain radat oli kutakuinkin seuraavanlaiset....seuraneidin muisti ei näissä kiemuroissa aina ole parhaimillaan, joten nämäkin ratapiirrokset on poimittu ihan muistin syövereistä, eli seuraneiti ei ole ihan 100varma menikö radat juuri noin. Tai no, estejärjestys oli ehkä juuri noin, mutta esteiden välimatkat ja kulmat ehkä todellisuudessa toisenlaiset. Joka tapauksessa näitä ratoja pompittiin Aurinkoisen kanssa sunnuntaina Vaasassa. Ekalta radalta saatu femma tuli kohdasta 4-5, eli Aamu ei osannut hakeutua oikealle puolelle 5-estettä..ja ehkä puomikin häiritsi iiiiiiiihan pikkasen.

Tänään käytiin kentällä hillumassa, ihan kuitenkin treenejen merkeissä. Aurinkoisella riitti energiaa JA vauhtia taas siihen malliin, että seuraneitiä heikotti. Itse asiassa Aamu ei ole nopea koira, mutta seuraneidillä on silti vaikeuksia pysyä vauhdissa mukana. Aamu kun ottaa aivan mahdottomia loikkia välillä ja kiihdyttelee suorilla pätkillä, eikä "ei enää niin nuori" seuraneiti tahdo pysyä vauhdissa mukana.

Jos ja kun Aurinkoista seurailee kentän laidalla, voisi luulla, ettei tuo reppana kykene edes ravaamaan saatika sitten laukkaamaan. Mutta yllätys yllätys, Aamussa asuukin pieni raketti spagetti, eli aikamoinen kurvailija. Heh, me vaan hämätään, kun odotetaan vuoroa. Seuraneiti on itseasiassa erittäin tyytyväinen Aamun kykyyn rentoutua vuoroa odotellessa. Aurinkoinen ei voisi laiskemmalta näyttää ja makoilee usein erittäin kyllästyneen näköisenä selkä radalle päin. Mutta syttyy kun seuraneiti kysyy kuiskaten "mennäänkö"...

Tänään Aurinkoinen taas muistutti kouluttajaa ja muita ryhmäläisiä siitä, mitä on ns flattitude, eli asenne, mitä vain flatit osaa käyttää tiettyinä hetkinä. Ryhmässämme treenaa super-nopea rastakoira Tico, eli Tico on siis rodultaan puli. Jostain syystä Ticosta oli irronnut ns karvaa, eli yksi rastamakkara lojui radalla putken suulla. Mitä tekee Aurinkoinen? Juu, bongaa rastapötkön ja nappaa sen suuhunsa ja toimittaa seuraneidille. Se siitä putkeen-lähettämis-treenistä. Eihän tuolle pöpille voi muuta kuin nauraa!

Käytiin taas autoajelulla, eli kisoissa Aurinkoisen kanssa. Lähdettiin aamusta liikkeelle ja yö vietetiin mökkisaaressa, joten alkumatka taittui veneellä. Seuraneitiä harmitti hieman lähteä, sillä sunnuntai-aamu tänään oli aivan mahtava. Järvi oli peilityyni ja aurinko helotti täysin pilvettömältä taivaalta. Ainoa asia joka lohdutti, oli tieto siitä, että kisapaikka sijaitsee meren rannalla, joten merimaisemia pystyi kisapaikallakin ihastella, mikäli vain kilpailemiselta malttoi. Ja aivan oikein, olihan se meri Vaasassakin aivan tyyni, ainakin aamulla. Kisapaikka oli saanut kasvojenkohotuksen ja muuttunut paikkakuntalaisten virkistysalueeksi ja se hieman yllätti seuraneidin, sillä eihän me häkkiä raahattu mukaan, ei, ja auto piti nyt jättää aika kauas kisaalueelta. Mutta nou hätä, onneksi kisa-alueella kasvaa puu poikineen ja Aamu joutuikin parkkiin yhden koivun alle.

Ensimmäinen rata oli taas tuomariharjottelijan käsialaa. Aluksi rata näytti kimurantilta, mutta osoittautuikin ihan mukavaksi pätkäksi. Aamu oli terävänä ensimmäisellä radalla ja sai vain yhden kieltovirheen ja senkin kyllä saa laittaa seuraneidin tilille. Aamu kun ei vielä osaa oikeen hakeutua esteen ympäri, ns sokealle esteelle, joten sitä ON harjoiteltava. Tulokseen lisättiin vähän aikavirhettä, sillä kiellon korjaaminen vei hieman aikaa. Kontaktit taas 100% varmuudella, myös keinu ja kepitkin suoritettiin ilman vänkäämistä. Harmittava femma siis ekalta radalta, mutta toisaalta, ei meillä kiire ole kolmosiin, Aurinkoinen saa rauhassa opetella 2-luokan kommervenkkejä. Toiselta radalta ei saatu tänään tulosta. Seuraneidin ratissa oli tänään jotain vikaa ja Aamu oli toisella radalla hetkittäin omissa mietteissään, eli ei niin terävänä kuin ensimmäisellä radalla. Ja kun yhteistyö ei osu kohdilleen, sattuu lipsahduksia, kuten tänään toisella radalla. Mukava mieli jäi molemmista radoista, Aamu on kyllä parantanut kisoissa huimasti ja molemmilla, sekä seuraneidillä, että Aurinkoisella on radalla kivaa! Ja sehän on pääasia!

Ai niin, me oltiin ekalla radalla kolmansia:

Eilen, lauantaina Aamu Aurinkoinen starttasi elämänsä ensimmäistä kertaa agilityn 2-luokassa. Haipaakkaa menoa, täytyy myöntää, niin haipakkaa, ettei seuraneiti ehtinyt etanan vauhdillaan ja lyhyillä töpöjaloillaan laittaa töppöstä toisen eteen, eli sen seurauksena Aamu ratkaisi tilanteen ihan issesseen ja kaasutti seuraneidin ohi ja löysi matkalla ihan sellaisen esteen, joka ei tuomaritädin ratapiirrustuksessa oikeen ollut suorittamisvuorossa. NOH, ei hätiä mitiä, tuleehan noita lipsahduksia...

Toiselta, eli b-radalta oli hyvää mallia tulossa myös hylätty tulos, sillä A-este veti kuin musta aukko Aamua puoleensa, mutta seuraneidin "korkea C-sävel" pelasti tilanteen. Ylimääräisen kiemuran takia aikaa turhaantui ylimääräisiä sekunteja, silti tuloksena hieno 0-rata ja 2. sija. Hyvä Aamu!! Eli nyt metsästetään lisää nollia ja kohti 3-luokkaa...

Aamu tarkkana lähtöviivalla:

Vauhtia radalla:

Tässä kuvassa oli tarkoitus poseerata kauniisti ruokasäkin vieressä, mutta Aamu päättikin ottaa säkin suuhunsa:

Tänään oli hieman erilainen treeni-ilta. Kentällä oli lauma muodista kiinnostuneita, eli osa porukasta hyöri sovittamassa jaoston uutta edustusasua. Seuraneiti tilasi myös itselleen uuden puvun ja jos seuraneiti saisi päättää, olisi edustusasu vihertävä....mutta katsotaan nyt sitten loppujen lopuksi missä väreissä edustetaan. Vaatesovitus vei treeniaikaa, mutta ehdittiin me yksi rata juoksemaan.

Aamu oli jotenkin vaisu, eikä oikein syttynyt tänään. Liekö syynä isosisko, invalidi isolla I:llä, joka jäi huutamaan autoon. Eli Elsa-muori pääsi, tai siis joutui kentälle mukaan. Ja arvata saattaa, ettei autossa silloin ollut oikein rauhallista...seuraneidin oli laitettava auton takaluukku kiinni, muutoin olisi saattanut kentällä juosta yksi ylimääräinen musta nuoli, verestellen vanhoja agilityharkkoja. Elsalla on ollut totaalinen hyppykielto syksystä -05 lähtien ja jollei takatassut olisi nyt siinä kunnossa kuin ovat, olisi seuraneiti vienyt Elsan ainakin putkeen ja puomille, ihan vaan siksi, että Elsa rakastaa lajia vieläkin. Kun Aurinkoinen pakattiin autoon ja näytin treenikamulle Elsan takatassuja, oli muori sitä mieltä, että nyt ja heti esteiden joukkoon ja toimintaa akka! Eli Elsa reppana veti kentälle, jopa rampana...

Kuvassa Aamu tänään, pikkasenko on ilmavaraa hypyssä!!!

Ja tässä tämäniltainen rata/treeni. Valokuva on estevälistä 13-14, eli Aamu on kaartamassa putkeen hypyn jälkeen

Seuraneidillä on ns. rapakunto, eli ei kuntoa ollenkaan. Kevään ensimmäiset ulkokentällä tehdyt harkat on paketissa ja seuraneidillä on vieläkin keuhkoissa kummalinen olo...Ei auttaneet asiaan kuluuvat kengät ja positiivinen asenne, ei, Aamu Aurinkoinen meni ihmeen lujaa ja olisi varmaan mennyt lujempaakin, mutta joutui reppana odottelemaan seuraneitiä radalla. Kivaa siis oli! Ei kämmäyksiä kepeillä, 100 % kontakit, mutta muutama rima tippui seuraneidin kurvaillessa mutkissa. Jossain vaiheessa kouluttaja sanoi Aamun ottaneen vain yhden laukka-askeleen johonkin väliin, sen verran oli vauhtia, joten Aurinkoinen laittoin tassua toisen eteen ihan kunnolla!  Vielä kun seuraneitikin jaksaisi juosta...

Tämän päivän radat

Tässä eiliset kisaradat, eli kyseessä on Maxi1 -luokan kaksi rataa, kisat D ja E Seinäjoella 27.4. Tuomarina Anders Virtanen. Mukavia ratoja oli Anders ainakin ykkösluokkalaisille suunnitellut.

Kuvissa lukee virheellisesti molemmissa, että ne on E-kisan ratoja, mutta ensimmäinen on D-kisa:

Tältä radalta Aamu sai 0-tuloksen, viimeisen "nousunollan" ja sijoitus oli hienosti 2./27

Näin kävi tänään agikisoissa:

Aamu suoriutui päivän toisesta kisasta nollatuloksella, sijoittuen luokassa toiseksi ja siitä kunniasta napsahti vielä serttiruusuke ja oikeus kisata kakkosluokassa.

Ensimmäisen radan jälkeen tilanne vaikutti seuraneidin mielestä toivottomalta. Kepeillä kämmäys sen kun pahenee, harmi sinänsä, sillä Aamu osaa kepit, mutta seuraneidin kisahermot sekoittaa Aurinkoisen suoritusta niin pahoin, että virheitä tulee. Virheet ovat siis TÄYSIN ohjaajan moka, koira todellakin tekee parhaansa! Mutta toisen radan suoritus sai ensimmäiseltä radalta saadut virheet unohtumaan...Aamu oli 100 % keskittynyt rataan, eikä paljoa parannettavaa jäänyt. Erityisen iloinen seuraneiti on Aamun kontaktiesteiden osaamisesta. Pitkällä suoralla oli tuomarisetä asetellut esteet seuraavasti: putki-rengas-puomi ja tuolle yhdistelmälle tultiin "sata lasissa", suorassa linjassa alun hyppy-hyppy-muuri jälkeen. Eli se, että Aamu hidastaa puomin ylösmenolla ja todellakin kuuntelee seuraneitiä, on osoitus siitä, että Aamu on oppinut jotain agilitysta! Ei muuta kuin kohti seuraavia kisoja!!

Eilen käytiin agiharkoissa särkylääkkeen ja neljän tunnin yöunien voimalla. Siis seuraneiti oli doupattu, ei tietenkään Aamu Aurinkoinen.  Aamu oli hyvällä tuulella, tavallisen sosiaalinen välillä ja vuoroa odotellessaan Aamu leikki kuollutta, ts makoili aivan rentona eikä välittänyt ohi menevistä koirakoista. Tai no, muutaman kohdalla on pidettävä Aamua silmällä; jäniksen/pupun tavoin loikkivat villakoirat "herättävät Aamun henkiin". Ei siis siksi, että Aamu kiinnostuisi niiden ratasuorituksista, vaan siksi, että niiden vauhti on niin hurjaa ja liikkuessaan ne muistuttaa erehdyttävästi pupua. Varsinkin se valkoinen turbovillis jota ohjaaja kutsuu nimeltä Hasty.

Pari kertaa Aamu kämmäsi kepeillä, ehkä kerran aloituksessa ja kerran itse pujottelussa. Paineita, who knows, mutta kun harkkojen lopuksi seuraneiti hehkutti Aamua kepeillä oli vauhti ja IMU hurjaa (siis Aamulle hurjaa). Voi, kun saisi Aurinkoisen syttymään samalla varmuudella kisoissa kepeillä!!! Seuraneiti myöntää toimivansa hyvin hillitysti kisoissa, jos vertaa vapautuneeseen ja varmoihinn otteisiin harkoissa. Eli tälläkin kertaa löytyy huonojen kisasuoritusten vastuuhenkilö samasta osoitteesa kuin seuraneiti, tarkemmin syyllinen selviää kun seuraneiti katsoo itseään peilistä...

Eiliset radat. Koska ratoja oli kolme ja kieputusta aika lailla, on radat kolmella erillisellä pohjalla.

Olihan taas agitreenit. Aamu Aurinkoisella oli positiivista energiaa vaikka muille jaettavaksi ja oli erittäin yhteistyöhalukas. Pientä kivaa jekkua täytyy tietty keksiä, kun nimi on Aamu, joten näistä esimerkkinä toko-esteen hinaaminen pitkin hallin lattiaa... Miten niin paikalla pysyminen on hanskassa, vai miten se nyt olikaan?? Seuraneiti oli siis parkkeerannut Aamun toko-esteeseen kiinni siksi aikaa, kun rataa käytiin läpi, mutta mitä tekee Aurinkoinen? Lähestyy seuraneitiä toko-este mukanaan, eli kiskoo painavaa estettä perässään. Huoh. Taas oli herneellä liikuntatuokio . Tuon tempauksen jälkeen Aamua ei köytetty mihinkään kiinni, seuraneiti ei ottanut sitä riskiä, että esim puomi voisi siirtyä paikoiltaan.

Itse ratoihin saa olla tyytyväinen Aamun osalta. Kepeille tuleminen aiheuttaa vieläkin paineita, ikävä kyllä. Epävarmuutta. Aamulle on tullut paha tapa hakeutua toiseen keppiväliin, jos kepeille tullaan viistosti oikealta tai suoraan edestä. Valssilla tai 90 asteen kulma ei tuota ongelmia, joten jatkossa täytyy vaan vahvistaa oikeaa keppiväliä ja harjoitella lähestymisvauhtia. Aamu kun osaa pujotella; siitä siis ei ole kyse. Ongelma on nyt enemmän seuraneidin hernekopassa!

Saas nährä kuin ens viikonlopun kisoissa käy!

Seuraneiti meni sitten ja ilmoitti Aamu Aurinkoisen ryhmänäyttelyyn. 30 € on maksu yhdestä muovinauhan palasesta ja kehäsihteerin (yleensä) epäselvällä käsialalla kirjoitetusta tuomarin sanelemasta lappusesta. Noh, johonkin täytyy köyhän rahansa laittaa. Joskus on tullut vitsailtua, että Tiimarista sais halvemalla muovinauhaa; mutta toisaalta, matkailu avartaa, eli kyllä kotimaata on ihan hyvä ajella ristiin ja rastiin koira takakontissa.

Uusimassa Pirkka-lehdessä oli niksipirkka-palstalla hyvä vinkki. Vinkki oli kuitenkin laatikkossa "x-files" joten jokainen kokeilkoon omalla vastuulla. Tällä kertaa mielestäni vinkki oli ihan käytänöllinen, sillä siinä kehoitettiin tekemään viikkosiivous aurinkolasit päässä. Eli tummat lasit päässä ei kaikki p*skat näy, joten siivous on mielekkäämpää. Seuraneiti saisi kyllä tuon neuvon mukaan kulkea koko ajan aurinkorillit nenällään, sillä tällä hetkellä lattiat "hotelli ja ravitsemusliikkeessämme" on....kuin huonosti hiekotettu pihakäytävä. Eli hiekkaa siis kulkeutuu tassuissa sisätiloihin JA PALJON!. Varsinkin Aamun tassuissa, sillä Aamu "monttukeisarilla" on urakkaprojekti peräkärryn alla. Mitä ilmeisemmin ns pennut ovat piiloutuneet juuri tuonne peräkärryn alla sijaitsevaan pehmeään hiekkaan, tai sitten Aamu on matkalla Kiinaan  hakemaan pentuja, eli odotettavissa on adoptiopentu. Ihme kiinalaiset, kun tuppaavat kontaktia ottamaan keskellä yötä, eli viime yönä käytiin ulkona klo 04.00 ihan vaan tarkistamassa, että kaikki on ulkotiloissa ok. Seuraneiti ei pidä levottomista koirista yöaikaan, sillä levottomuus tarkoittaa yleensä sitä, että koirilla on jokin asia pielessä. Seuraneidin oli päästettävä Aamu hetkeksi pihamaalle aamuyöstä, siltä varalta, että jostain päästä flattia olisi odotettavissa eritettä, joko löysää tai yrkälle haisevaa. Mutta eihän tuo Aurinkoinen kipeä ole; monttu-urakka kiinalaisten kanssa vaan painaa päälle. Unia jatkettiin ulkoilun jälkeen kellonsoittoon saakka.

Onneksi nämä adoptioasiat valtasi Aamun vasta kisapäivää seuraavana päivänä, eli sunnuntaina. Eiliset agiliito-harkat sujui ensin hiukan laimeissa merkeissä, mutta seuraneidin purtua hammasta yhteen muutaman kerran, löytyi Aurinkoisesta oikea vaihde. Tosin vaihde oli herkempi, eli Aamulla on nyt muitakin huolia kuin kuunnella seuraneidin käskytystä 'kierrä, kierrä, esteiden välissä!

Eilinen eka harjoitus:

Ja toka rata:

Kevään ensimmäiset agikisat plakkarissa. Kaksi tulosta, mutta ikävän paljon virheitä . Paljon hyvääkin mahtui ratasuorituksiin ja ne asiat pitää tästä lähtien nostaa pinnalle ja lopettaa virheiden jauhaminen; eikös siellä luennolla niin pyydetty tekemään? Seuraneiti oppi tänään taas jotain uutta Aamu Aurinkoisesta; tai lähinnä Aamusta kisatilanteessa. Vaikkei pilotti/seuraneiti tunnusta kovinkaan helposti jännittävänsä kisapäivinä, leijuu ympärillä mitä ilmeisemmin "jännityksen haju", sillä Aamu yrittää rauhoitella seuraneitiä. Toiset tekevät lämmittelyssä pieniä kontakiharjoituksia ym taukojumppaa; mutta mitä tekee Aamu Ajokoira? Haikailee jänisten perään ja etsii hevosenpaskaa. (Nämä kisat olivat siis tallialueella). Mitä enemmän yritin tehdä strukturoidun kontaktiharjoituksen, sitä enmmän Aamu kiinnostui ympärillä tapahtuvista asioista. Höh. Ja seuraneiti kun on tähän asti luullut, että Aamu reagoi ympärillä tapahtuviin asioihin, mutta mitä vielä; Aamu aurinkoinen lukeekin seuraneitiä kuin avointa kirjaa ja yrittää rauhoitella sijaistoimimalla. Eli jollei dopingsäännöt olisi niin tarkat, olisi seuraneidin ehkä parasta napata tabu jos toinenkin, jos tabuilla nyt voi kisajännitystä lieventää...

Radalle mentäessä Aamu selvästi terävöityi. Maiskutti suutansa ja oli sinkoamassa ensimmäiselle näkemälleen esteelle, eli luuli tietävänsä radan kulun. A-rata oli sujuvasti suunniteltu, selvä ykkösluokkalaisten rata. Jos ymmärsin oikein, oli radan suunnitellut tuomarikokelas, joka teki a-kisassa harjoitustuomarointia. Tämän a-radan perusteella menen mielelläni tämän ihmisen suunnitelemille radoille! KAIKKI esteet lukuunottamatta pöytää oli raahattu radalle. Aamu oli innostunut ja vauhti sujuvaa, kunnes tultiin keinulle. Jostain syystä kisoissa, ainakin yleensä a-radalla, Aamu käyttää keinua enemmänkin katapulttina kuin oikeaoppisesti agilityesteenä. Mutta kuten ennenkin, luojan kiitos Aamu ei reagoi, vaikka keinu RÄMÄHTÄÄ alas ja neiti lentää kaaressa keinulta. Voi vaan toivoa, ettei haavereita satu.

Harjoituksissa Aamu suorittaa seuraneidin mielestä kepit hyvin. Epävarmuutta on viime aikoina esiintynyt lähinnä aloituksen kanssa; johtuneekohan se ahtaasta treenihallista ja siitä, että Aamu haluaa kepeillä tilaa? Kisatilanteessa seuraneidin hermostuneisuus näkyy viimeistään silloin kuin tullaan kepeille....vaikka itse asiassa Aamu on koiristani se, joka osaa parhaiten hakea ja suorittaa kepit!  Eli tänäänkin kepeiltä tuli harmittavia virheitä. Kontaktien kanssa ei ollut vaikeuksia, vaikkei esim A-estettä olla harjoiteltu koko talvena. Edellinen kisakoirani ei koskaan oppinut kontakteja oikein ja nyt kun Aamu osaa kontaktiesteet oikein, niin virheitä tulee ihan tyhmissä asioissa.

B-radalla tuomaroi sitten ihan "oikea tuomari". Ja rata sen tuomarin mukainen . Ei mielestäni ykkösluokan rata, mutta kumma kyllä, Aurinkoisen tulos oli toiselta radalta parempi. Pöydältä tulleen virheen laitan kyllä tällä kertaa kriittisesti esteen viaksi, sillä pöydän pinta OLI liukas! Aamu yritti kaikkensa pysähtyä pöydälle, mutta pinnan liukkauden takia, liukui pöydältä alas. Ja kepeiltä selvä "rauhoittava signaali"-virhe;  eli a-radan keppivirheiden johdosta Aamu kävi ensin tarkistamassa keppien vieressä olleen numerolapun...eli PIENTÄ sijaistoimintaa. Loppurata sujuva, jopa keinukin mentiin mallikkaasti!

Jos tämän kisapäivän tiivistäisi ihan lyhyesti, niin seuraneiti voi jälleen kerran todeta, että joka päivä oppii jotain uutta, joko itsestään tai koiristaan. Koirahan tekee aina parhaansa ja seuraneidin on vaan opeteltava enemmän eläimestä koira, jotta yhteistyö ohjaajajohteisesti paranisi. Yhteistyötä oli tänäänkin koko ajan, mutta Aamu reppana yritti auttaa enemmän seuraneitiä, kuin seuraneiti Aamua. Mutta Aurinkoisessa onkin avustajakoira-ainesta, sehän on aiemmin jo todettu!

A-rata: Kulma putkelta renkaalle oli itseasiassa paljon koiraystävällisempi kuin mitä tekemässäni ratapiirrustuksessa, eli putkelta oli suorempi tie renkaalle.

b-rata:

Ylihuomenna on tämän kevään ensimmäiset kisastartit. Seuraneidin on kaivettava kisarekvisiitta kaappien ja laatikoiden syövereistä. Rokotukset ja lisenssit on kunnossa ja koira - juu, valeraskaana.

Tie kisapaikalle on tuttu ja kisapaikka itsessään on myös Aamu Aurinkoiselle marraskuiselta keikalta muistilokeroissa. Vaikka eihän tuon turhapuron muistiin näissä asioissa voi luottaa. Koska Aamu on Aamu, on seuraneiti koiransa tuntiessaan YRITTÄNYT tehdä kaiken fiksusti. Kisapaikalle on saavuttu erittäin ajoissa ja tilat on tarkistettu Aamun kanssa. Ei siksi, että Aamu reagoisi aristellen, vaan siksi, että keskittyminen saattaa herpaantua JUURI ratkaisella hetkellä, jos Aamu vaikka sattuisi bongaamaan esim buffetin radan vieressä. Seuraneiti muistelee joskus hymyssäsuin n. kymmenen vuoden takaisia kisoja maakunnassa ja yhtä samanrotuista kisaajaa kuin Aamu. Tällä uroksella oli tapana jäädä ihastelemaan yleisöä A-esteen harjalle, eikä maanittelusta huolimatta laskeutunut kentän tasoon, vaikka ohjaaja teki kaikkensa. Yleisöllä oli ainakin hauskaa ja mitä ilmeisemmin myös kyseisellä flattiuroksella, joka "kaikkia rakastaen" ihaili yleisöä parhaimmalta katselupaikalta. Ja jos oikein muistan, tuo uros on "jotain" sukua Aamulle...

Aamu Aurinkoisella on samanlainen huumorintaju kisatilanteessa. Tuoreessa muistissa on ensimmäiset kisat viime elokuulta, kun Aamu istui starttilinjalla ja ilmeestä päätellen hoki ääneen "heeeeeei, tääääällähän on iiiiihmisiä. Paaaaaljon ihmisiä". Kun sitten lähdettiin tekemään ratasuoritusta, oli jokainen este radalla kuin uusi AHAA-elämys "ai, oonks mä hypänny joskus tälläisiä ennenkin?" -tyyliin. Aamun keskittyminen siis herpaantui muutaman ihmisen takia ja alueella lentävät lokit eivät ainakaan madaltaneet seuraneidin verenpainetta. Mutta kunnialla noista ensimmäisistä kisoista selvittiin, tulos molemmilta radoilta ja monta ajatusta rikkaampana...

Mutta nyt sitten olisi maneesikisat tiedossa. Ja seuraavat kisat heti kahden viikon päästä ja sitä seuraavat taasen kahden viikon päästä jne....eli ohjelmaa riittää taas tälle keväälle, ainakin agilityn merkeissä.

Seuraneidin kaipuu kisoihin juontaa juurensa kahdenkymmen vuoden taakse, jolloin seuraneiti kulutti nuoruutensa estehevosenhoitajana  viettäen "KAIKKI" viikonloput (tai no, ainakin keväisin ja kesäisin) jossain päin Suomea ja nauttien kisajännityksestä. Silloin ei vaan tarvinnut olla suorittajana, vaan riitti, kun jännitti estekenttien ulkopuolella. Seuraneidin hoidokki oli nuolennopea, melkeinpä lyömätön 110-120 cm radoilla. Tuliaisina kotiin oli usein pelkästään sinivalkoisia ruusukkeita, eli niitä kaikkein parhaimpia. Oi niitä aikoja, en yhtäkään kisareissua vaihtaisi pois!!!

Maanantain agitreenit vietettiin mielenkiintoisella luennolla, jonka meidän agiseura järjesti. Aiheena tulevaan kisakauteen valmistautuminen ja henkinen valmentautuminen. Luennoitsijana tämä herra. Paljon mielenkiintoista ajateltavaa sekä yksilöllisellä- että seuratasolla. Luento oli ruotsiksi, joten käännökset ovat omia.

Tärkeimpänä jäi mieleen:

• Pidä hauskaa. Se jolla on hauskinta, voittaa!
• Miksei olla paras?
• Päätä onnistua!
• Like always, like never before
• Inka-intiaanien sanomaa: Bless the present, trust yourself, expect the best.

Että sellaista Aamu koiraseni. Nämä asiat pidetään mielessä seuraavassa kisassa, eli 29.3.

Olihan taas agiharkat eilen!  Rata oli mielenkiintoinen ja Aamu vielä mielenkiintoisempi!  Vaikka omaksi lohdutukseksi täytyy myöntää, ettei muillakaan koirakoilla ihan helppoa ollut radan kanssa...

Seuraavanlainen rata tehtiin ensiksi:

Pattitilanteeksi muodostui puomi - putki ja mm ehtiminen esteelle 7 takaaleikaten...ei ehkä ihan ykkösluokassa tarvittavia taitoja, mutta treenata täytyy, tulevaisuutta ajatellen, eikös juu?  Hassuja hetkiä saatiin tällä radalla Aamun kohdalla mm puomin toisessa päässä, missä hallin pienuudesta johtuen säilytettiin rengas-estettä, siis seinää vasten. Todellisuudessa esim kulma kepeille oli vieläkin ahtaampi, ratapiirros ei oikein täsmää hallimme mittasuhteita ajatellen... Niin, mitä Aamu teki tuolla puomin toisessa päässä renkaan suhteen??? Aamu oli aikeissa hypätä renkaan - joka siis oli sijoitettuna seinää vasten...kouluttaja kysyi jos siirrämme renkaan, sillä ilmeisesti Aamu alkaa olemaan surullisen kuuluisa noista kummallisista estevalinnoistaan. Ensin sanoin, että annetaan renkaan olla siellä missä se on, mutta kun Aamu (Pelle Hermanni, Uuno Turhapuro) otti vauhtia ja oli aikeissa hypätä renkaan, pyysin että renkaan parkkipaikkaa vaihdettaisiin B-radalle. Hassuista kommelluksista huolimatta Aamu pysyi iloisena ja jaksoi hioa vaikeita kohtia 

B-rata sitten oli seuraavanlainen:

Vaikein kohta tällä radalla oli putkelta esteelle nr 8. Ei taaskaan 1-luokan ratasuunnitelma, mutta mielenkiintoinen ja vielä mielenkiintoisemmaksi radan teki se, että noinkin vaikeaa kulmaa joutui todellakin harjoittelemaan. Tuollaisissa tilanteissa Aamun vauhti hyytyy, sillä lukitsen sen voimakkaasti lähelleni, enkä saa irtoamaan, mutta hankala kohta onnistui ja Aamu osasi hakea kepit hienosti!

Mutta, mutta, mutta. Rengas oli siirretty keppien viereen seinää vasten. Ja mitä tekee Aamu Pelle Hermanni? Kesken keppien bongaa renkaan, joka on n puolentoista metrin päässä sivulla. En ole ihan varma mikä ajatuksen katkaisi, joko itse rengas TAI renkaan päällä roikkunut takki...joka tapauksessa, vaikea harjoitus vei meidän Aamun keskittymistä aika totaalisen tyhjentävästi!

Mutta nou hätä, Aamu Aurinkoinen oli yhtä iloinen treenien päättyessä kuin aloitettaessa. Ja jollei seuraneidillä ole aina kivaa Aamun päähänpistojen vuoksi, niin yleisöllä ainakin on. Vaikka eilen kyllä seuraneitiäkin nauratti useampaan otteeseen

Tänä vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun tutustuin agilityyn harrastuslajina. Ensimmäinen koira, jonka kanssa lajiin tutustuin oli flatti IIRIS, joka hieman vinosta takajalastaan huolimatta harrasti lajia kisaten maxi3:ssa. Tein paljon koulutuksellisia virheitä Iikkulin kanssa, mutta kivaa meillä oli. Ikävä kyllä Iiris menehtyi syöpään vuonna 2003 ja jo tuolloin olin jatkanut agilitya toisen koiran, eli Elsan kanssa.

Elsan kanssa tuli aloitettua agility AIVAN liian aikaisessa vaiheessa. Jälkiviisaus on ilmeisesti parasta viisautta...Kiirehdin perusasioissa, en panostanut esteiden tekniseen opetteluun Elsan kanssa, vaan halusin uuden kisakoiran. Hyi mua. Elsan kanssa kisattiin myös Maxi3:ssa, mutta mikään huippu agilitykoira se ei koskaan ole ollut. Hätähousu, hoppuilija, kuten vieläkin, vaikka ikää on jo 9 vuotta. Syksyllä 2005 Elsalla todettiin etutassussa jänne/ranne vamma, joka oli niin paha, että hypyt oli jätettävä tyystin. Ontumista kesti n. ½ vuotta, eli syksystä -05 kevääseen -06 ja näin jälkikäteen elämä pippurisen ja energisen, ontuvan koiran ja uuden pennun kanssa oli yhtä helvettiä!

Aamu on sitten järjestyksessä meikäläisen 3.agilityflatti. Mitähän tuosta kertoisi? Perusluonteeltaan ja rakenteeltaan Aamu on kaikkea muuta kuin agilitykoira...Iso, raskasrakenteinen, rauhallinen tuumailija. Mutta oppivainen ja tekee mielellään töitä, kunhan vaan saan asian Aamulle oikealla tavalla motivoitua

Aamu tutustui ensimmäistä kertaa esteiseen yli vuoden ikäisenä; muistaakseni toukokuussa -06. Kesän aikana, eli muutamassa kuukaudessa opetin Aamulle esteet, emme siis osallistuneet alkeiskurssille vaan räätälöin estetreenit Aamulle sopiviksi. Mukana kentällä apujoukkoina hääri walesinterrieri Accu ja hänen ohjaajansa, eli kiitos heille kesän -06 treenihetkistä. Talvitauolle mentäessä syksyllä -06 Aamu osasi esteet ja itsenäisesti pujottelun. Keväällä -07 päästiin sitten ihan oikeeseen treeniryhmään ja tällä hetkellä harjoitellaan 1-ryhmäläisten kanssa. Kisaaminen aloitettiin elokuussa -07. Kaksi nousunollaa saatiin samana päivänä Seinäjoella joulukuun alussa ja sen jälkeen ei olla kisattu. Mitään kiirettä ei ole kakkosluokkaan, ykkösissä on ihan kivaa!

Seuraneiti ei voi muuta kuin olla iloinen ja tyytyväinen eilisiin agiharkkoihin. Kouluttaja oli suunnitellut tiukkoja kaarteita ja pyöritystä kokonaisen radan verran ja vielä kaiken lisäksi ottanut videokameran mukaansa ja kuvasi meidän ratoja. Myöhäisestä ajankohdasta johtuen emme jääneet analysoimaan ratoja, mutta toivottavasti saan käsiini kuvatodistetta Aamun eilisistä ratasuorituksista.,sillä Aamu oli todella terävällä tuulella ja teki työtä enemmän kuin rehellisesti! Sain kieputtaa ja tehdä hyvinkin kinkkisiä käännöksiä esim kepeille ja Aamu oli kuin unelma! Ja vauhtiakin riitti pienessä hallissa! Jee, hyvä Aamu ! 

Ohessa eilinen harjoitus. Halli on pieni, joten esteiden välit ovat todellisuudessakin ahtaat! 

Toinen rata:

Eiliset agitreenit Aamun osalta oli jotenkin - sanoisko pirteät! Vauhtia ja intoa riitti koko treeniajalle, vaikka seuraneidin on kyllä myönnettävä, että positiivisuus on ilmeisesti tarttuva tauti. Kun Aamu on iloinen, jaksaa seuraneitikin tsempata ja jos taasen Aamulla on huono päivä, ei seuraneitiä liioin hymyilytä. Kumpi siis määrää tahdin?

Mahtoikohan Aamun iloisuuteen vaikuttaa "terästetty" alkuilta? Ennen treenejä Aamu bongasi pöydältä iiiiiison leipäveitsen ja huomion kipeänä toi sen tietokoneen ääressä istuvalle seuraneidille, joka ei silloin oikein pahemmin jaksanut olla ohjelmavastaava koirille. Veistä ei kannettu sivuttain suussa, ehei, tietäähän Aamu miten veistä käsitellään...eli veitsi tulee kantaa kahvaosasta. Joskus harvoin osuu kamera lähettyville, kun Aamulla on jotain hilpeetä meneillään, eilen sain kuitenkin terästetyn hetken ikuistettua. Huomiotavaa on 'sänkykamarikatse'. Aamulla on löysät alaluomet, mutta EI ne nyt noin löysät oikeesti ole

Eilinen agitreeni aloitettiin hiukan hämmentävissä merkeissä. Kun ratapätkä oltiin saatu rakennettua, ilmoitti kouluttaja, että ensimmäinen rata ohjataan ILMAN käsiohjausta, pelkkää suullista käskytystä käyttämällä ja rintamasuuntaa hyväksi käyttäen. . Kiesus.. Noh, kaikki treeniläiset kävi läpi oman ratasuunnitelmansa ja jo se pelkästään olisi pitänyt saada videoitua! Ehdin oman koirani osalta miettiä ihan perusasioita; miten ylipäätänsä saada Aamu liikkumaan ja kääntymään mutkissa?? Mutta hyvinhän tuo neiti ymmärsi ohjausta ja käskytystä ilman käsiä! "Kädettömän" harjoituksen jälkeen tehtiin sama harjoitus tavalliseen tapaan ohjaten ja oma mielipiteeni on, että ilman käsiä ohjattu ratapätkä paransi ohjaajan ja koiran yhteistyötä!

Aamu teki ihan rehellisesti töitä eilen ja totesin taas faktat Aamun ohjaamisessa radalla. Rintamasuunnan pienikin kääntäminen Aamua kohden hidastaa sen vauhtia; valssaamiset ja liian aikaiset suunnan vaihdot tappaa vauhdin, mutta toisaalta kuten todettiin, sitähän varten me harjoitellaan, että koira oppisi vai?  Yhteenvetona siis eilisen treenin perusteella saa jälleen todeta, että seuraneiti saa vaan laittaa tossua toisen eteen agilityssa ja tehdä ratasuunnitelmia, joissa Aamun kulkua ohjataan edestä ja ilman että rintamasuunta kääntyy koiraa kohden, ts ns "olanyliotot" sopii Aamu Aurinkoiselle parhaiten..

Voi kun päästäis jo ulkokentille, pois pienestä hallista!

Taas treenaillaan esteitä. Eilisessä treeneissä kouluttaja oli valinnut harjoituspohjaksi ns belgialaisen ristin (ruots. belgisktkors) ja siinä ristikossa kokeiltiin yhtä jos toista estekuviota. Ikävä kyllä meidän harjoitushalli on kooltaan pieni ja Aamu tarvitsee paljon tilaa liikkuakseen, joten töitä sai tehdä vauhdin suhteen.. Aamu on niin perusrauhallinen, että käynnistys vie aikansa ja vaatii ohjaajalta "positiivista asennetta" koko ajan...eli niin kauan kun minä teen töitä, Aamukin liikkuu, mutta jos seuraneiti laiskistuu, Aamukin lyö jarrut pohjaan. Herkkyyttä tai perusluonne-kysymys - mene ja tiedä, mutta ilmaiseksi en saa mitään. Kunto on oltava kohdallaan, ei siis antibioottikuuri poskiontelotulehdusta varten ym kuntoa alentavaa. Illan harjoitukset oli kuitenkin onnistuneet ja koira hyväntuulinen kun tultiin kotiin.

Eilen sain myös Ruotsista tilatun, koulutusohjaajille ja muille agilitysta kiinnostuneille kirjoitetun agilityoppaan. Kirjan nimi on "Att lära in - och ut" Liten hjälreda för agilityinstruktörer. Camilla Brundin ja Gudrun Brundin ovat kirjoittaneet oppaan. Kirja vaikuttaa ensi silmäykseltä ihan mielenkiintoiselta.Siinä käsitellään koiran ja ihmisten eri oppimistyylejä, harjoitusten suunnitelua, ryhmässä esiintyviä ongelmatilanteita ja niiden ratkaisumalleja, sekä tietysti itse pattitilanteita joita koirille voi harjoituksissa syntyä.

Tänään käytiin sitten varmistamassa, että rokotukset on kunnossa taas kaksi vuotta eteenpäin. Samalla koirat punnittiin ja molempien koirien paino oli laskenut himpun verran viime kertaisesta. Elsan paino pysyttelee 30 kilon alapuolella ja Aamun kilot oli tällä kertaa n. 33kg. Jos tuijottaa pelkkiä numeroita, eikä tunne kyseisiä koiria, voisi luulla, että Aamu kuuluu ns tankkiryhmään ja on ylipainoinen, mutta eipä tuossa neidissä ylimääräisiä läskejä ole! Ja rotumääritelmänkin mukaan Aamu on vielä ihannepainoinen.

Pakollinen 3-4 viikon treenitauko edessä. Tauko tulee ihan hyvään ajankohtaan, sillä vaikka hallissa on ollut hyvä harjoitella, on siellä ollut ahdasta. Halli ei ole isokoinen ja lisäksi hallin kattokorkeus on niin matala, että saimme suosista jättää A-esteen kentälle kun syksyllä siirsimme esteitä halliin. Parasta hallilla on kuitenkin agilityjaostomme sinne hankkima kumi/muovi-hakematto! Lattiaa peittää muutaman sentinen paksuinen joustava matto, joka ei ole liukas ohjaajalle tai koiralle. Unelma pohja kun muistelee kaikkia niitä olosuhteita missä vuosien saatossa on tullut harjoiteltua! Olin syksyllä jo tehnyt periaatepäätöksen, etten vie Aamua hallille, mikäli pohjana olisi liukas sementtilattia tai muu vastaava. Yksi agilityssa vaurioitunut koira tässä taloudessa saa riittää!

Viime viikon treenit sujuivat hyvin. Harjoiteltiin takaaleikkausta, joka henk koht tälle ohjaajalle on aina ollut vaikea ohjaustapa. Johtuen ehkä siitä, etteivät meikäläisen koirat koskaan ole olleet vauhtihirmuja, eli ovat joko liikkuneet radalla vierellä tai  viistosti takana vedettävissä. Tai onkohan perussyy hitauteen siinä, että ohjaaja ei itseasiassa pääse lujempaa ja jarruttelee siten myös koiraansa?? Hmm. ;o) No jaa, joku fiksuista ryhmäläisistä keksi sanoa harjoitusten lomassa, että kokeilisin käyttää vastakkaista kättä takaaleikatessa ja kyllä, sen signaalin Aamu nappasi heti! Eli Aamu sai kuin saikin piiiiiitkän kehonsa käännettyä näppärästi mutkalle. Voi sitä riemua sekä koiran että ohjaajan silmissä, kun yhdessä onnistuttiin. Taisi joku yleisössäkin taputtaa ;o)) Kun osa ryhmästä on nuolennopeita pikkukoiria tai ketteriä maxeja on meidän "kamelinkokoisten" onnistumiset kaikkien onnistumisia!