Hotellissa remontoidaan. Hyyyyyyvin hitaalla aikataululla. Jos tältä tädiltä kysytään, kaiken pitäisi tapahtua yhdessä päivässä, eli tapettien irrottaminen ja uusien saaminen seinille. Vaan näin ei ole asia, kun KePo remontoi. Kaikki muu näkyy menevän remontoinnin edelle. Eilen KePo laittoi tavoitteeksi, että kaksi viimeistä remontoitavaa huonetta on valmiita jouluksi...unohdin vaan kysyä, mitä joulua hän tarkoitti..

Mutta jotain pientä voi aina tehdä, jotta remontti edistyisi, kuten esim. "riisua" seiniltä koirien valokuvat ja valiotaulut. Ja jokaisen valokuvan ja valiotalun kohdalla on tullut muisteltua menneitä aikoja, menneitä koiria. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Liian harvoin tulee katseltua vanhoja valokuvia. Vai tekeekö valokuvien katseleminen vain kipeää?

Huone, jossa suurin osa seinistä on peitetty koirien valokuvilla, ruseteilla ym. koira-aiheisella, toimii myös tässä hotellissa 'tietokonekeskuksena'. Ts. seuraneiti istuu tässä huoneessa usein. Ja ennen vanhaan, vielä pari vuotta sitten, tuossa ovensuussa loikoili aina seuralaisena Elsa. Elsasta on jäänyt jälki tuohon kohtaan seinää, eikä sitä kohtaa vaan ole tullut puhdistettua, tokkopa lika edes lähtisi pois.

Mutta nyt, kun remontti etenee, on myös tästä huoneesta tarkoitus repiä vanhat tapetit pois ja vuorata seinät uusilla, puhtailla tapeteilla. Samalla siis lähtee se viimeisin, konkreettinen jälki, mikä Elsasta on jäljellä, pois. Elsan jälki katoaa, mutta muistot ei koskaan...