Jee, hirvestys on alkanut! Ja sen kunniaksi Aamu on tänään löytänyt syksyn ensimmäisen hirvenraadon. Tai sanotaanko, ne rääppeet, jotka metsästäjiltä oli jääny metsään.

Tiesin ja osasin odottaa tapahtunutta. Lähdin entisen-nykyisen kolleegani kanssa metsärundille sinne ns. erämaahaan, jossa tiesin hirviporukoiden kokoontuneen viikonloppuna. Ja kun vielä työkaverini, joka asuu aivan erämaan laitamilla kertoi viikonloppuna kuulleensa laukauksen, tiesin odottaa hetkeä, kun Aamu kääntää kuononsa kohti metsää ja häviää keijujen matkaan.

Tuulikin lähti Aamun perään, mutta ei kyllä tiennyt, miksi laukkasi niin lujaa. Ja Tuuliha tottelee, joten se ei lähtenyt herkkuapajalle.

Aamu siis kiihdytti metsätiellä siihen tyyliin, että tiesin kaadosta lähettyvillä. Aamu hävisi kuin *ieru saharaan. Huhuilin sitä hetken ja sanoin työkaverilleni, ettei se välttämättä ole kaukana. Ei niin.

Siirryin syvän ojan kohdalla tutkimaan, missä kohtaa lihoja oli raahattu. Ja aivan oikein. Ojan pientareelta löytyi kasa karvoja. Jes. Tuuli lähti hiipien ja häntä kippuralla jäljestämään, tai no, se seurasi kiinnostuneena hajua. Minä harpoin perässä. Työkaveri jäi metsätielle odottamaan.

Ja aivan oikein. n 10 metriä metsätieltä löytyi Aamu JA rippeet entisestä hirvestä. Komeasti Aamu suolia kiskoi , mutta jätti leikin kesken, kun saavuin paikalle. Tuuli ei vieläkään tiennyt, mistä oli kyse, enkä päästänyt sitä lähelle raatoa.

Onneks ei Aurinkoinen ehtinyt juhlia kauaa hirven rääppyjen keskellä, mutta annoin varmuuden vuoksi sille tehobactia iltaruokaan...saa nähdä tanssitaanko ens yönä riPASKAA...

Ja Tuulille sain soittaa uuden reseptin simmuja varten. Silmät rähmii taas ja Tuuli hinkkaa niitä tassuillaan. Eläinlääkäri-tädin mukaan kyse on vuodenajasta, nuoren koiran vaivasta. Ja voin kuvitella, että Tuulin elämäntyylilläkin on jotain tekemistä asian kanssa...Pitääkö seistä päällänsä joka paikassa??