Noniin, nyt on sitten korkattu Tuulin näyttely"ura".  Eilisestä asti on satanut lähes taukoamatta, joten odotettavissa oli aika kosteat olosuhteet. Surkuhupaisat suorastaan. Sateessa ajettiin näyttelyyn, sateessa seistiin näyttelyssä ja sateessa ajettiin sieltä pois..

Tuomarina tänään Soile Bister ja flatteja vaivaiset 6 kpl ilmoitettuna. Kyseiseltä tuomarilta en edes odottanut Tuulille ERIä, pelkäsin H:ta, mutta EH saatiin ja siihen voi olla ihan tyytyväinen. Ihan mukava arvostelu näin ensikertalaiselle. Siis Tuulille.

Tuuli ei näyttelyssä varmaan huomannut edes olleensa, niin ripeästi koko show oli ohi

Mutta sitten se päivän kohokohta! Kun vein Aaronin ja Tuulin kasvattajan kotiin, oli meitä vastassa heidän kattimattinsa, kolli Pip-Lisa. Kyseinen kissahan ei tajua mustia koiria pelätä, joten se ilmestyi heti auton luo ja teki tarkastusta pihaan ilmestyneille. Täällä kotikaduilla Tuuli on keksinyt kulmakunnan kissat ja täytyy myöntää, käy aika kuumana, kun näkee tai haistaa hiirten metsästäjän jossain.

Nyt vaan Tuuli oli autossa, häkkiapinana ja Pip-Lisa mun sylissä. Vein kissan Tuulille haisteltavaksi ja voi, että kun se osas olla "normaali", Tuuli siis. Nuuskutti, eikä minkäänlaista reaktiota siihen suuntaan, että kissasta vois tulla muhennosta.

Seuraavaksi sitten Tuivertaja hihnaan ja ulos kissaa katsomaan. Nyt täytyy kehaista koiraa. Vaikka auton vieressä oli kissa, niin silti Tuuli odotti fiksusti poistumislupaa autosta. Tuulia jännitti enemmän kuin kattimattia, mutta ihan rauhallisesti Tuuli tutki hihna löysällä kattimatin hännästä päähän ja taisi nenätkin olla hetken vastakkain  On se vaan järkevä koira tuo Tuuli. Nyt on sitten kissaakin nyysätty. Vaikka voihan olla, että Tuuli muistaa katin viime kesältä, koska olihan katti jo silloin "siinä sivussa" mukana ja seurasi pentujen touhua sillain sopivalta etäisyydeltä.

Että sellainen sateinen lauantai.