Huh, kiireistä kevättä! On niin paljon ns. ohjelmaa, että hyvä kun ehtii nukkumaan.

Eilen oltiin taas ohjatuissa nome-reeneissä, aiheena enimmäkseen riista. Meeeeeelkein Tuuli jo on rohkaistunut käsittelemään riistaa, mutta vain melkein. Mieli tekis kovin, mutta en tiedä, mitä viestitän, kun Tuulilta loppu luotto. Mutta Tuulin velipoika Aaron taasen on jo vanha tekijä tuossaKIN lajissa, joten eiköhän taas kannattaisi kaivaa sitä taskupeiliä esiin, jos syyllistä etsitään...

Tänään sitten vuorossa toko-reeni. Myrskyssä ja kentällä jossa oli samanaikaisesti kaksi muuta ryhmää treenaamassa agia. Tarviiko kertoa enempää?  Öh, eli juu, käytiin kentällä.

Aamukin pääsi tänään mukaan kentälle. Voi viude, että se oli onnellinen! Aamu tapasi vanhoja tuttuja, niin ihmisiä, kuin koiria. Lisäksi osuttiin paikalle juuri penturyhmän loputtua ja pennuthan on Aamun suuri rakkaus (vai onko, kun muistelee Tuulin ensimmäisiä päiviä täällä kotona?) Mitä nuorempi pentu, sitä enemmän Aamu niiden edessä ryömi

Laitoin koirat hetkeksi autoon ja jäin seuraamaan 3-luokkalaisten agireenejä. Kuinka ollakaan, alkeisryhmällä oli kentällä kepit, sellaiset 2 x 2 x 2 ja olihan ne pakko testata Tuulin kanssa. Näppärästi se tiesi, mitä tehdä, varsinkin kun keppisarjojen välillä oli välimatkaa. Tosin niitä ihme raketti-hyppyjä tuli nytkin (eli suoraan kohti taivasta-hyppyjä). Tuuli ilmeisesti luulee, että kepit suoritetaan hyppäämällä ilmaan?? Noh, tästä on hyvä jatkaa, mutta nyt tarvis Tuulin nassu saadan sinne viistosti alavasemmalle, eikä kohti taivasta. Mutta minkäs teet, kun koira on vikkelä ja ketterä...Ai niin, eikä Tuulista tule agikoiraa, kunhan leikitään.