Niin siinä vaan kävi, että pikkumussukasta kasvoi nuori murkku. Ja tänään sitten alkoi "ne", eli Tuulin peräpäätä koristaa pikkikset, sellaset pikkumustat, jotka saattaa pimeällä unohtua koiran peräpäähän sillä seurauksella, että liru tulee housuun - siis koiralla.

Ihmeen fiksusti Tuuli noihin "sloggeihin" suhtautui, istui kerran alas ja katsoi peräpäätänsä. Kuten niin monessa asiassa muutenkin, fiksu likka.

Vaan tänään olis taas keltainen pörssi ollut kuumaa kamaa. Yritettiin tehdä kennelpojan ja Aamun kanssa yhteiskäppäily kaupungissa. Se vaan nyt ei jostain syystä onnistu tällä hetkellä. Tuuli käyttäytyy ihan sikamaisesti, jos koko lauma on liikkeellä. Se vetää, kiskoo, nykii, poukkoilee. Jouduin siis tänäänkin kääntämään kurssin pois ja valitsemaan eri reitin, mitä Kepo ja Aamu....huoh.

Heti miten Tuuli muuttui, vaikkakin sikaili vielä loppumatkalla vetämällä. Liekö hormoonit hyrrää, tai muuten vaan kuriton? Noista kahdesta tuo jälkimmäinen on fakta, eka vaihtoehto osasyy käytökseen.

Huomenna on uus päivä, niin Tuulillakin. Ja Aamulla. Ehkä seuraneiti on loman tarpeessa, koska pinna on kireällä. Onneks tämä viikko on lyhyt ja ens viikolla saan pidettyä viimeiset lomapäivät pois, ennen kuin uudet 38 pläjähtää käyttöön