Tuulista ei tule agilitykoiraa. Mutta eihän mikään estä opettamasta sille agilityn alkeita ja esteitä, ohjausta, jos kaikki tuo tuntuu kivalta?

Tänään olin sopinut yhden ryhmäläisen kanssa "avaimen" luovutuksesta treenikentällä, eli mun piti käydä hakemassa avain uuteen estekonttiin. Mikäänhän ei estä ottamasta koiraa mukaan ja samalla myös koutsata kamua?

Tuuli oli oma itsensä. Se ei ollut koko uutta hiekkakenttää koskaan nähnyt, mutta oli kuin kotonaan. Hallissa joskus kuukausia sitten tehdyt asiat meni nappiin, kuin vanhalta tekijältä. Käytin targettia ja lelua. Saan se irtoamaan erittäin hyvin, mutta kuka torvi nyt ei namilautaselle juokse? Vaikka toisaalta, irtos se hyvin lelullekin ja tykkäsi kovasti tekemisestä. Tuskin tiesi mitä teki, mutta 100-lasissa.

Sitten se toinen hyvä puoli koko asiassa. Se toinen koira oli bc. Kuumuva, nopea bc. Aluksi Tuuli hehkutti K.C:n lammasnahkapatukkaa oli ja oli sitä mieltä, että lelu oli myös tarkoitettu mustille koirille, mutta ähäkutti! Kun en kommentoinut asiaa, unohti Tuuli toisen lelun ja kävi istumaan meikäläisen selän taakse. Se siis odotti rauhassa, hihna löysällä, eikä ollut yhtään rauhaton, vaikka kamu meni targetille tai lelulle. Noh, nyt ei varmaan kannattais kehua koiraa, sillä Tuuli ei ihan aikuisten oikeasti tiedä vielä kaikkia kaavoja, joten kyllä se saattaa vielä kiihtyä katsellessaan nopeaa bc:tä.

Mutta silti, meillä oli ihan laadullisesti kiva ilta. Sopivasti reeniä ja leppoisaa olemista. Me like. Vaikka Tuulista ei agikoiraa tulekaan