Aaaaaaivan on päässyt tässä unohtumaan, että Tuuli Tuivertaja on saavuttanut juniori-iän. Eli tiistaina tuli 9 kk täyteen. On se vaan todettava taas kerran, että kyllä aika kuluu nopsaan, kun on mukavaa

Aamu jatkoi taas äsken ufoiluaan tuolla ulkona. Sain hakea sen sisälle, sillä se istuu lumihangessa ja tähystyskasan päällä ja haukkui äänellä "Älä jätä mua, tuu tänne" Ilme sillä on kovin surumielinen..ja kun päästiin sisälle, sitä ikään kuin hämmensi koko asia, sillä se alkoi venyttelemään ja kiemurtelemaan mun vieressä. Noh, kaikki venytykset saa mut iloiselle mielelle, sillä se kertoo vaan siitä, ettei koira ole kipeä..

Enkä siis vieläkään tiedä, miks Aamu ufoilee ja haukkuu tuolla äänellä pihalla...

Käytiin eilen Tuulin kanssa kahdestaan käppäilyllä. En ole kunnon käppäilyä tehnytkään piiiiitkään aikaan sairastelun takia ja tuntui ihan kivalta mennä kahdestaan ja kehittää kaikkea kivaa matkan varrella. On se vaan ihan eri koira, kun sen kanssa menee kahdestaan.

Päästin Tuulin irti venesatamassa. Neiti tanssi iloisena pari kertaa eteenpäin, mutta palasi sitten kulkemaan rauhassa mun vierelle. Höh. Miksei se sitä tee, kun hihna on kiinni?? Taas tuli mietittävää...