Pää on kuin Haminan kaupunki, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Päivät menneet sekaisin, hyvä kun tietää onko aamu vai ilta, ts. seuraneiti on sairastellut huomenna tasan kaksi viikkoa. Kuume sahailee; joka toinen päivä ei ole kuumetta, joka toinen taasen kuume hilluu 38 asteessa. Ja maanantaina pitäis töihin jaksaa itsensä kammeta, edes näytille. Saas nähdä, lähettävätkö heti takaisin kotiin

Aamu tietää, ettei seuraneidillä ole kaikki asiat hyvin. Aurinkoinen on nimittäin käynyt useaan otteeseen haistelemassa seuraneidin hengitystä...mahtaa siis haistaa tulehduksen jossain rööreissä. Muutenkin Aamu on ollut niin kovasti hengessä mukana, jotenkin "ylireipas". Ihan kuin se yrittäisi piristää seuraneitiä.

Tuuli sitten. Noh, se tuskin on edes huomannut, että olen lojunut kotona pari viikkoa. Sillä on omia bisneksiä meneillään, sanoisko, ihan koko ajan.

Tänään koiruudet pääsi kennelpojan avustuksella mökillä käymään. Tuuli oli taas ulkoilluttanut palloansa ja Aamu oli päivystänyt. Käynyt taas haukkumassa pystyyn vastarannalla yhden saksanmetsästysterrierin, uroksen, joka taitaa olla jo 12, jollei 13 -vuotias. Hyvin tuo uros on Aamun haukut kestänyt, mutta onhan se vähän noloa, kun koira juoksee järven yli komentamaan maanomistajia  Joku voi pian luulla, että Aamu on vaaaaarallinen. Sinänsä kummaa käytöstä, sillä täällä kaupungissa Aamu suorastaan pa*kat viis veisaa siitä, kuka liikkuu ja missä. Joten tuolla mökillä se luulee varmaankin omistavansa koko saaren...

Tuulin tämän viikkoiset toko-treenit jäi sitten välistä, kun en jaksanut hallille lähteä, mutta luulen, että varaan hallin joku iltapäivä ensi viikolla, jos vaan kunto sallii. Toivottavasti ens viikko on edellisiä parempi!