Maanantai, viikonpäivistä tylsin. Väsy, väsyneempi, seuraneiti. Tuuli on taas päivystänyt yöllä, kun lunta tuli katolta, eli yöunet oli aika katkonaiset koko laumalla viime yönä.

Ja siihen päälle sitten KEPOn työmatka vähän kauemmaksi, joten koirat yksin 6 tuntia. Ja sen kyllä huomasi energiamäärässä. Tuohon yhdistettynä vielä Tuulin ruoka-aikojen muokkaaminen - ja puolihysteerinen iltapäivä on näin paketissa.

Vaan seuraneiti kaivoikin lihapullia esille jääkaapista. Treenituokio Tuivertajan (ja tietysti myös Aamun kanssa). Vahvistettiin kahta eri asiaa; paikalla istumista ja seuraa/katsekontaktia. Keskittyneenä Tuuli ihan selvästi tietää eron, mutta istumista (paikoillaan tulee vielä varmistaa paaaaaaljon) Hyvin pylly pysyy lattiassa, ottaen huomioon, että pyllyllä ja sen omistajalla on ikää 7 kk

Eilen havahduin ääneen, jonka olen kuullut niin monta kertaa aikaisemmin. Tuli jotenkin niin "kotoisa olo". Tuuli nimittäin aukaisee tassulla oven ovenkahvaa kääntäen. Ihan kuten Elsa aikoinaan teki. Elsa kun osasi aukaista ovet mennen tullen ja tuli siten myös itse sisälle pihalta, kun sitä niin huvitti. Niin, eilen havahduin siihen, että Tuuli rynkytti ulko-oven ovenkahvaa...pikkasen on tekniikka vielä hakusessa, mutta on vain ajan kysymys, koska se on oppinut aukaisemaan oven...jälleen kerran muisto menneisyydestä, tai ainakin Elsan ajoilta...