Hiljaisuus kahden flatin taloudessa on joko merkki siitä, että koirat ovat tyytyväisiä, tai sitten niillä ns. bisneksiä meneillään.

Ja tässä taloudessa on usein bisneksiä. Iltapäivällä talo hiljeni kummallisesti siksi aikaa, kun seuraneiti siirtyi tietokoneelle hetkeksi. Oli niin kumman hiljaista, että oli pakko nousta katsomaan, mitä koirat touhusivat. Ehdin jo käydä läpi mielessäni, mitä ne mahdollisesti pureskelivat rikki...mutta voi hämmästystä, mikä näky kohtasi, kun kurvasin eteiseen, tuohon parin metrin päähän....molemmat koirat makasivat petillä, toinen toistaan hellävaroesti nututtaen pään alueelta. . Niillä olikin hellä hetki ja emäntä maalaili pi*uja seinille. Meikäläisen ilme mahtoi olla hivenen hämmästynyt, sillä molemmat koirat pomppasivat ylös pediltä, ikään kuin kysyen" no, mitä sä nyt skitsoilet ja höyryilet, täällähän me ollaan ihan iisisti"...niinpä...

Nimittäin viime viikolla, kun jätin Aamun olkkarin puolelle ja otin Tuulin mukaani tietsikkahuoneeseen, ettei se kiipeilisi pöytätasoilla, hämmästyin hieman, kun palasin olkkariin takaisin. Hellaterttunen, Aamu, tammikuussa kuus vee, oli tullannut tiskipöydän ja hakenut sieltä tiskiharjan. Niin, ja siinä samassa läjässä olkkarin matolla makoili Aamun lisäksi kaukosäädin. Niin, että kukahan sieltä olkkarista ja keittiöstä olis pitänyt ottaa pois??

Ja entä se muovinen laatikko keittiössä, johon hankittiin jossain vaiheessa syksyä kansi, ettei lätyt vedä roskia pitkin lattioita...? Ei auta kansi, ei, sillä molemmat lätyt avaa nyt kannen....ja silppuaa paperiroskia pitkin keittiötä heti kun silmä välttää, huoh. Niin, ja mainittakoon, että Tuuli osaa avata saunatilan oven yhdellä tassun huitaisulla...mutta sitten on myös taas mainittava, että Tuulin kynnet saa yhä edelleen leikata ilman minkäänlaista 'haloota'. Mitä ihmettä olen tehnyt, että olen ansainnut näin helpon ja mukavan koiran??