Sain tässä taannoin kysymyksen, mitä tehdä flatille, joka syö sukkia. Ja koira tietysti joutuu leikkauspöydälle sukkien syönnin vuoksi. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä, ihan itsekin säpsähdin ajatukseni nopeutta...ja vastaus oli: "omistaja voi katsoa itseään peiliin"  Niinpä. Flatit ovat surullisen kuuluisia ihmeellisestä ruokavaliostaan. Joku syö tekstiilejä, joku hieman ronskimpaa tavaraa.

Ne syömingit, mitä meikäläisen mieleen on jääneet, siis flatin syöminä, pistävät kyllä pennun omistajana miettimään, mitä jättää esille hyllyille ja ns. flatin ulottuville. Vai mitä sanotte sinappituubista tai sukkahousuista, sellaisista nylonista sukkahousuista? Sinappituubin syönyt koira selvisi, huonommin kävi sille flatille, joka ne sukkahousut söi, sitä nimittäin ei voitu pelastaa

Meillä on kyllä tuhottu tavaroita, varsinkin Elsa-vainaan ansiosta, mutta kukaan koirista ei ole vielä niellyt mitään ns. vaarallista. Kerran olen joutunut yhden koirista oksennuttamaan, Elsan, kenes muun, sillä tiesin sen syöneen muovipussin roska-astiasta. Ja muovipussi tuli oksennuksen avittamana pihamaalle, noin pari minuuttia siitä, kun koira oli sen ahneuksissaan niellyt...ei Elsa nyt ihan pelkkiä muovipusseja syönyt, vaan tuossa kyseisessä oli ollut jauhelihaa...

Kuolleista ei saa puhua pahaa. Olen silti viime päivinä muistellut usein Elsaa. Ihan pelkästään siksi, että Tuulin turkki muistuttaa tässä vaiheessa hyvin paljon Elsan turkkia. Ja se pyörii ihan samalla tavalla mun jaloissa, kuten Elsa. Se jopa MAKAA samassa paikassa keittiössä, kuin Elsa, silloin kun laitan ruokaa.

Mutta Tuuli on nöyrempi, mitä Elsa. Ja minä osaan enemmän   mitä silloin 11 vuotta sitten. Mutta samanlainen moottori Tuulista löytyy, kuin Elsasta. Mutta tässä mallissa on aivot liittetty alkuperäispakettiin mukaan . Silti, tänään on ikävä Elsaa...