Esittelin tänään Tuulille ensimmäistä kertaa meidän seuran treenihallin. Reippaana tyttönä se meni halliin, ei kauhistellut esteitä, eikä tilaa muutenkaan. Tehtiin pientä kivaa, sellaista, mitä tiedän Tuuli osaavaan kotona, keittiössä.

Istahtamista, sivulle tuloa, siististi sivulla kulkemista ja tietysti lyhyt luoksetulo muutaman kerran. Kaiken tekemisen välillä pidettiin lyhyitä taukoja. Ja häiriöitäkin oli hallissa. Velipojat yksi kerrallaan ja kasvattaja. Fiksusti osasivat pennut käyttäytyä. Säännöt oli selvät heti alussa, hallille ei oltu tultu seurustelemaan, vaan ns. tekemään töitä

Niin, on ihan pakko paljastaa, että Tuuli on suorittanut hyväksytysti ensimmäisen agilityesteen. Putken. Mutta luulen, ettei Tuuli tiedä edes menneensä putken läpi....kunhan juoksi target-lautaselle. Huomasin, kuin paljon hyötyä target-lautasesta ja sen opettamisesta on ollut! Jos kerrankin sais opettua koiran, joka IRTOAA!!

Aamukin kävi hallissa. Häiriköimässä Aaron-veljen keskittymistä. Mutta mistä Aamu on löytänyt seuraamisliikkeensä näiden kuukausien aikana?? Koskaan aiemmin se ei ole kulkenut noin tiivisti vierellä ja vaan tuijottanut silmiin, wau. Taisi nakkirasialla ja putken pätkällä olla osuutta Aamun yrittämiseen. Voi reppana, kuinka se tykkäs, vaikkei paljon mitään saanutkaan tehdä...

Nyt täällä jaloissa makoilee rättipoikkiväsynyt Tuulen poikanen. Kunnes myrsky taas nousee