Huoh. Kun yhden asian onnistut tajuamaan koirasi kohdalla, tulee nurkan takaa uusi ongelma, mihin et sitten keksikkään heti ratkaisua...

Tuuli on kersa. Kakara, eskarilainen, joka vaihtaa hampaitansa ja siinä sivussa kompuroi omiin piiiiitkin jalkoihinsa. Järki leikkaa, aina välillä, jos vaan seuraneiti osaa oikeasta narusta vetää.

Tänään käppäiltiin puolipimeässä korttelikäppäilyä. Energiaa Tuulissa kuin pallosalamassa ja sitä onkin sitten vaikea kanavoida oikein. Pentu ei nimittäin saisi vetää hihnassa, mutta sillä on energiaa, jolla vois valaista tämän kaupungin katuvalot ens yönä, ainakin meidän kaupunginosassa. Niinpä, ei siis mikään helppo yhtälö. Täytyy olla tooooosi terävänä itse, ettei nappula vie mennessään. Vaikkei se paina kuin 18 kiloa,, niin silti nykäisy tuntuu jo käsivarressa, jollei ole varautunut...

Tänään tehtiin ensimmäinen ONNISTUNUT yritys sylkäistä ns. vierasesine pois suusta. Niin, ei seuraneiti ole alkanut räkimään, vaan Tuuli. Kakara nappasi aika ison vaahtomuovin palasen suuhunsa käppäilyn loppuvaiheessa. Palanen kiinnosti, muttei ollut mikään ns. aarre, joten seuraneidille oikea äänenpaino ja napakka käsky "IRTI"! ja niin se Tuuli sylkäisi vaahtomuovin ulos suustansa. Kerrankin olin ajan tasalla, sillä heti sylkäisyn seurauksena Tuuli sai namin suuhunsa. Tokkopa tajusi tapahtunutta, mutta seuraneidin silmissä "case closed"  Käskyä "IRTI", nimittäin tarvitsee varmasti tulevaisuudessa...Tuuli kun on jo maistellut hippusia kissanpa*skasta, yöks...