Tänään taas pikkukoiralla jotain uutta ohjelmassa. Ensimmäinen korttelikävely, joka toteutetaan PIMEÄSSÄ. Eli heijastinnauha kaulalla, ikään kuin panssarina kaikkia pahoja mörköjä vastaan me lähdettiin kiertämään korttelia. Myrskyssä ja vesi/räntäsateessa. Kauan mietin, lähdenkö viemään nuorta koiraa tuiskeeseen, mutta energiamäärä on ollut sitä tyyppiä, että päädyin uskaltautua mörön syötiksi.

Eikä me mörköjä nähty.  Yksi lenkkeilijä, yksi pyöräilijä ja yksi auto. Kokonaista kolme kappaletta ihmeteltävää, pimeässä. Tai siis katuvalojen ns. loisteessa (eli melkein pimeässä, sillä meillä on täällä jotain ihme katulamppuja, jotka valaisee.... - ei mitään). Niin, noista kolmesta asiasta ainoastaan puhiseva lenkkeilijä sai Tuulin pysähtymään ja miettimään.

Niin, ja sitten korkattiin ihan aikuisten oikeasti rapasten tassujen pesu, sillain, niin kuin meillä koirien tassut aina pestään....ja tuohon kaikkeen liittyy paljon rituaaleja. Suihkuttelun jälkeen nimittäin koirien tulee seistä pyyhkeellä ja minä kuivaan. Hienosti onnistui sekä tassujen suihkuttelu, että kuivaaminen. Suihkussa tosin oli käsijarru päällä, eli seuraneiti piti pannasta kiinni, ettei Tuuli tehnyt mitään kauriin loikkia pois suihkusta   Ja sit vielä yks asia, joka meillä täytyy osata. Kellarin rappusten alapäässä on istuttava, jos mielii ylös. Tänään Tuuli teki sen ensimmäistä kertaa ja onnistui siinä! Eli istua nakotti rappusten alapäässä odottamassa, että kävin aukaisemassa rappusten yläpäässä olevan oven.

Kyllä tuo likka osaa. Ihan oikeasti. Kun sille vaan osaa kertoa, mitä sen pitää osata