Parin viime viikon aikana on Aamu käppäillyt metsässä enemmän kuin koko talven aikana! Ollaan koluttu tuttuja polkuja pitkän tauon jälkeen. Sekä seuraneiti, että Aamu on nauttinut. Kaikki maailman murheet unohtuu tuolla erämaassa. Stressi on täysin vieras käsite, kun kannon nokassa istuu ja kuuntelee ja haistelee keväistä luontoa.

Eilen kierrettiin suht pitkä keikka ja jouduttiin varjoisilla poluilla rämpimään vielä lumihangessa  Ja tänään seuraneiti on ollut havaitsevinaan Aamussa selän jäykkyyden merkkejä  Eli joku osa selkää on saanut tällin eilen...mutta näin on päätetty elää. Täysillä, joka päivä, kunnes elämä ei ole enää elämisen arvoista. Eli me aiotaan jatkossakin käppäillä luonnossa ja Aamu saa toteuttaa itseään, eli liikkua haluamallaan tahdilla.

Selkäkipuja tai ei, mutta kummalliseen asentoon tuo ns. selkäkipuinen "spondyloosi"-flatti vääntyy: Kuva on otettu n. 10 minuuttia sitten, kun löysin Amundron olkkarin lattialta tuossa asennossa...katsoja päätelköön itse, sattuuko Aamua selkään...