Hmm. Ollaan käppäilty akkaköörin kanssa, eli koirat,, siis molemmat ovat päässeet kaupunkikäppäilyllle. Metsään ei Elsalla vielä ole asiaa, sillä kurkusta kuuluva ääni tuskin paranee sillä, jos muori menee tuhatta ja sataa lumihangessa..ja jos  Aamulta kysytään, niin metsälenkki olis nyt POP. Vaan mihinkä menet selkävaivaisen kanssa rämpimään??

Elsan kurkkuääni/yskä on ja pysyy. Mutta muori menee kuin juna, ei väsy, eikä pahemmin hengästy....mutta kun kohdataan muita koiria, joutuu seuraneiti selittämään Elsan vointia vastaan tuleville. Elsa nimittäin on remmiräyhääjä, iästään huolimatta ja epävarmuuttaan. Se on vahvasti sitä mieltä, että kaikille kannattaa haukkua, ja rumasti. Ja kun Elsa avaa sanaisen arkkunsa, alkaa köhiminen. Ja silloin joutuu seuraneiti selittämään, että "Elsa voi kyllä ihan hyvin"    Täytyy kyllä olla uudestaan yhteydessä eläinlääkäriin, jos vaiva vaan jatkuu...kortisoniahan en mielellään Elsalle enää syötä...

Kaiken murehtimisen keskellä tulee itselle joskus avuttomuuden tunne. Kärsiikö koira, elääkö se vielä koiralle mielekästä elämää? Elsa ON vanha, ei iältään, mutta vanha ollakseen flatti. Rotuhan on surullisen kuuluisa siitä, että moni koira menehtyy hyvinkin nuorena syöpään...Ja kaiken murehtimisen keskellä vielä ajattelemattomat työkaverit laukovat suustaan kommentteja, jotka saa mielen vieläkin mustemmaksi.

Murehtiminen saa aikaan painajaisia. Aamuyöllä seuraneiti heräsi klo 04.30 kauheaan tunteeseen, eli siihen, kun "jokin musta olento" painoi jalkoja ja paniikki oli kova...ja kun sydämentykytys tasaantui ja valot laitoin päälle, löytyi syy painajaiseen. Aamu. Se nukkui siten, että sen yläruumis oli seuraneidin jalkojen päällä. Ei ihme jos unessa oli paniikki...painaahan tuo otus n. 30 kg