Hei hulinaa. Ulkona -11 astetta ja toppahousut on kaivettu esiin kaapin kätköistä. Koirat on ulkoilutettu ja olihan haipakkaa menoa. Aamulla oli kiire, sitä varmaan paleli ja Elsalla oli myös kiire, mutta vain siksi, että se ehtisi seuraavalle "herkkupalalle" ennen kuin seuraneiti. Siis onhan tuo koira uskomaton!

Elsa siis jäljestää kaupunkiolosuhteissa. Se kulkee nenä KIINNI maassa ja etsii, etsii, ETSII koko ajan syötävää. Ja vauhti on sen mukainen, eli aikamoista duracell-kyytiä. Oli ihan pakko ääneen nauraa yhdellä pyörätiellä, sillä Elsa meni siihen malliin, ettei siinä touhussa enää ollut mitään järkeä.

Kävi jopa mielessä, että se on täysin seniili ja dementoitunut, eikä todellakaan tajua, että hihnan toisessa päässä on koko matkan roikkunut a) seuraneiti b) Aamu. Aamu siis toisessa hihnassa, seuraneidin jatkopalana. Elsa siis meni taas kuin juna, Intercity-sellainen. Lujaa ja tasasen tappavaa vauhtia. Välillä pieniä hidastuksia, vain siksi, että nenä havaitsi jotain syötävää, joka lennossa sitten syötiin.

Tämäkö koira "teki kuolemaa" vielä viikko sitten???  Itse asiassa juominen on vaan lisääntynyt ja nyt ollaan useampana yönä käyty ulkona tarpeilla, siis koirat, ei ihmiset , sillä se mikä menee sisään, on myös tultava ulos. Onneksi seuraneidin työpäivän pituus ei ole kuin 6 tuntia, joten luulisi muorin pystyvän pidättämään sen verran. Muutoin voi olla vesivahingon paikka tässä huushollissa. Hyväksyisköhän vakuutusyhtiö sellaisen vesivahingon? Siis että koira on ku*su niin paljon, että lattia lainehtii? Sillä Elsa todellakin pissii ja paljon, eli yhtä paljon kuin se juo...

Tuolla iltakäppäilyllä tuli mieleen se meidän edellinen vanhus, Wilma, joka kuoli vuonna 2002 kunniotettavassa yli 13-vuoden iässä. Wilman vauhti oli loppuvuodet sellaista...ah, niin ihanan rauhallista. Wilma halusi joka aamu leipomolle, syömään leivänpalasia ja sinnehän me joka aamu mentiin. Viimeisellä keikalla vaan saatiin soittaa kuljetuspalvelu hakemaan meidät pois sieltä leipomolta. Vaikka meiltä leipomolle on tasan kaksi kadunkulmaa.

Koskahan olis tarvetta alkaa pitämään kännykkää lenkeillä mukana, jos vaikka Elsan kunto pettää? Tänään tosin teki mieli itse poistaa hetkeksi duracell-patterit, sillä seuraneidille tuli aidosti hiki iltakäppäilyllä, vaikka ulkona on -11 astetta ja kylmä viima...  Huoh...