Tadaa! Ihmeparantuminen on taas nähty! Elsa ei onnu, ei edes kulje epäpuhtaasti etusensa kanssa! Mikä ihme tuossa oikeassa etusessa oikeen mättää? Eilen Muori ei hädin tuskin laskenut sitä maahan ja tänään mennään kuin veturi eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin. Hyvä näin, kun ei särkylääkeeitäkään olla annettu...Eilen illalla seuraneiti hieman "möyhi" Elsaa lapojen kohdalta ja hipelöi tassuja tavallista enemmän...ehkä, EHKÄ ontuminen todellakin on lihasperäistä? Mutta ihmeellisen nopea on vaihtelu täysin rammasta koirasta ikiliikkuja-Elsaan...

Yksi asia kuitenkin huolestuttaa hieman seuraneitiä. Elsa läähättää enemmän rasittuessaan. Eli kun kävelyillä mennä jyskytetään kuin veturi, Elsa läähättää., kuin se olis juossut maratonin. Stressaantunut? JUU, kyllä. Ehkä vanhan pumppu vaan ei kestä kiihtymistä samalla tavalla kuin nuorena...Tänään viimeksi kävi mielessä, pitäiskö Elsan pumppu tutkituttaa, samoin keuhkot...mutta entäs sitten? Vanha on vanha, eikä vanhenemiselle voi mitään  Vanhan koiran kanssa eläminen EI ole helppoa...tosin Elsan kanssa ei koskaan ole ollut aikakautta, että sen kanssa olisi ollut helppoa .  Ja tätä ei kukaan oikeen tahdo uskoa...päivääkään ei seuraneiti vaihtaisi pois...tai noh, ehkä muutaman sittenkin, mutta niitä tiettyjä päiviä ei enää muistella...