Meidän tilataiteilija on taas tehnyt yhden teoksen tänään...Huomiotavaa tässä teoksessa on nuo tennispallot ja kuinka ne osuvat tuohon varsinaiseen teokseen...Seuraneiti alkaa ihan oikeasti epäilemään, että Aamu tekee näitä tilateoksiaan tietoisesti, vaikkei se siltä itse tekovaiheessa näytäkään. Tennispallot siis linjassa tuon ylimmäisen istuintyynyn kanssa...Ja käsi sydämmellä, seuraneiti ei koskaan siirtele tavaroita nurmikolle, joten kaikki on ihan Aurinkoisen käsialaa.

Ja tässä itse taiteilijasielu, joka tietää, mihin tyynyä käytetään...tämä kuva on siis otettu, kun Aamu oli raahannut ulos tuon keskimmäisen tyynyn ja odotti että lähdettäisiin metsään. Kun mitään ei alkanut tapahtumaan, A haki vielä tuon yhden tyynyn sisältä. Pallot siis oli jo ruohomatolla...mutta ihmeen säännöllinen kuvio silti, eikö?

Sitten ihan jotain muuta, kuin taidetta...Seuraneiti näki viime yönä painajaista. Unessa Aamu oli kadonnut, juossut metsässä ja joutunut hukkaan. Ja toiveita ei löytymisestä ollut. Unessa pieni tyttö tuli hakemaan seuraneitiä ja halusi näyttää, onko hänen löytämänsä koira Aamu. Ja kyllä, olihan se Aamu, mutta koira oli vain "kuori", piparkakun kokoinen, mutta selvästi Aamu, kuihtuneena maassa. Silti seuraneiti jatkoi etsimistä. Painajaisessa puhelinluettelosta ei löytynyt tarvittavia nimiä ja numeroita ja tilanne oli jo siinä vaiheessa, että seuraneiti tuli siihen tulokseen, että Aamu on menehtynyt ja kohta Elsaakaan ei ole. Hyi, mikä uni. Ja mikä helpotus herätä, ja todeta, että kaksi mustaa höseltää ja haluaa aamuruoan - HETI!

Mistä ihmeestä sitä kaikkea uniinsa kehittääkään. Selvästi seuraneiti käy läpi loman aikana saatua Aamun "diagnoosia" ja pintaan nousee jostain kaukaisuudesta se toivottomuuden tunne, kun mitään ei ole tehtävissä...(eli se tunne, kun Iirikseltä aikoinaan löytyi syöpä) Tosin Aamuhan ei tällä hetkellä paremmin voisi voida, siitä ehkä tämä seuraneidin tunnetila...kun kaikki on loppujen lopuksi ihan hyvin, pelkää silti, että joku vielä vetää maton jalkojen alta...