Jos joku nyt tulisi valittamaan seuraneidille koirapa*kasta, tulisi täältä suunnasta pitkä saarna luontoon jätettävästä lasimateriaalista.

Tapahtui iltakävelyllä:

Ovat kuluttaneet kaupungin verorahoja ja siistineet näin juhannuksen kunniaksi täällä kaupungissa ojanvarsia sellaisella leikkurilla, joka tasaa KAIKEN matalaksi. Siis kasvillisuuden. Mutta menee myös ruohon seassa lojuva lasitavarakin sillä koneistolla tasaiseksi... Tänään iltalenkillä Elsa onnistui tökkäämään kirsunsa puolikkaaseen lasipurkki-hirviöön, joka törrötti ruohikon keskellä. Tuloksena verta valuva kirsu, siis todellakin verta valuva kirsu! Ennen kuin seuraneiti ehti taskunsa syövereistä kaivella nenäliinaa ja nostaa Elsan päätä ylemmäs, oli tielle satanut jo paljon isoja piskoja verta. Ensin tilanne näytti pahemmalta kuin se oli, sillä verta todellakin valui solkenaan, eikä haavapaikkaa verenvuodolta näkynyt. Mutta pään nostaminen ylös pysäytti verenvuodon ja haava löytyi. Kyseessä on olemattoman pieni pistohaava; ilmeisesti aika syvä, siinä ihan kirsun "keskivaossa".

Verentulo lakkasi ja jatkettiin matkaa. Mutta täällä kotona nenä alkoi vuotamaan uudestaan. Ihan syystäkin, sillä Elsa hinkkasi kuonoansa petipaikkaan. Ja taas sai pyyhkiä verta. Ja ihan reilusti. Koiran veri on muuten ihmeen kirkkaanpunaista, vai pitäisikö sen olla tummempaa??

Hemmetin roskaajat. Seuraneiti on vihainen. Todella vihainen.