Taas treenaillaan esteitä. Eilisessä treeneissä kouluttaja oli valinnut harjoituspohjaksi ns belgialaisen ristin (ruots. belgisktkors) ja siinä ristikossa kokeiltiin yhtä jos toista estekuviota. Ikävä kyllä meidän harjoitushalli on kooltaan pieni ja Aamu tarvitsee paljon tilaa liikkuakseen, joten töitä sai tehdä vauhdin suhteen.. Aamu on niin perusrauhallinen, että käynnistys vie aikansa ja vaatii ohjaajalta "positiivista asennetta" koko ajan...eli niin kauan kun minä teen töitä, Aamukin liikkuu, mutta jos seuraneiti laiskistuu, Aamukin lyö jarrut pohjaan. Herkkyyttä tai perusluonne-kysymys - mene ja tiedä, mutta ilmaiseksi en saa mitään. Kunto on oltava kohdallaan, ei siis antibioottikuuri poskiontelotulehdusta varten ym kuntoa alentavaa. Illan harjoitukset oli kuitenkin onnistuneet ja koira hyväntuulinen kun tultiin kotiin.

Eilen sain myös Ruotsista tilatun, koulutusohjaajille ja muille agilitysta kiinnostuneille kirjoitetun agilityoppaan. Kirjan nimi on "Att lära in - och ut" Liten hjälreda för agilityinstruktörer. Camilla Brundin ja Gudrun Brundin ovat kirjoittaneet oppaan. Kirja vaikuttaa ensi silmäykseltä ihan mielenkiintoiselta.Siinä käsitellään koiran ja ihmisten eri oppimistyylejä, harjoitusten suunnitelua, ryhmässä esiintyviä ongelmatilanteita ja niiden ratkaisumalleja, sekä tietysti itse pattitilanteita joita koirille voi harjoituksissa syntyä.

Tänään käytiin sitten varmistamassa, että rokotukset on kunnossa taas kaksi vuotta eteenpäin. Samalla koirat punnittiin ja molempien koirien paino oli laskenut himpun verran viime kertaisesta. Elsan paino pysyttelee 30 kilon alapuolella ja Aamun kilot oli tällä kertaa n. 33kg. Jos tuijottaa pelkkiä numeroita, eikä tunne kyseisiä koiria, voisi luulla, että Aamu kuuluu ns tankkiryhmään ja on ylipainoinen, mutta eipä tuossa neidissä ylimääräisiä läskejä ole! Ja rotumääritelmänkin mukaan Aamu on vielä ihannepainoinen.