Tänään herättiin taas kirpakkaan pakkaseen. Mutta kovat pakkaset tietää vain sitä, että jäätilanne paranee, joten suunnitelmissa oli tehdä keikka mökkisaareen.

Koirille molemmille Pomppa-loimet niskaan, koska puut näyttivät huojuvan siihen tyyliin, että arvatenkin jäällä olisi kylmä. Ja ei kun menoksi! Venesatamasta oli mennyt jos jonkinmoista ajoneuvoa jäälle, joten mekin uskaltauduttiin jääkeikalle. Lunta oli ohuelti jäällä ja heti lumen alla vettä, mutta jos kulki mönkijän/moottorikelkka uria, niin hyvin pysyi kengät kuivina.

Rannalta tarttui keppi matkaan mukaan. Koirilla oli kivaa. Aamu vasemmalla, Tuuli oikealla.

Tässä Tuuli on jo kovaa vauhtia juoksemassa mökille, mutta päättääkin odottaa muuta laumaa

Mökillä tehtiin lumityöt, eli poistettiin terasseilta lumet ja aurattiin polku sille puulle, jossa meillä talvisin on ruokaa linnuille. Eipä aikaakaan, kun tiaisparvi pyrähti puuhun sirkuttaen siihen tyyliin, että nyt tarvis ruokaa. Ikävä kyllä siemeniä ei ollut varastossa, joten tipit saa pärjätä muutaman päivän vielä ilman meidän noutopöytää.

Tuuli haki mökistä, minkäs muun kuin oman pallonsa ja ryhtyi palloilemaan sillä aikaa, kun me tehtiin lumitöitä.

Tässä ollaan jo matkalla takaisin venesatamaan. Kylmältä näyttää.

Kotiuduttiin mökkisaari-keikalta juuri sillain sopivasti, että päätin sittenkin lähteä TOKOilemaan Tuulin kanssa, vaikka ensin olin päättänyt hieman toisin. ja onneksi menin, sillä Tuuli se vaan parantaa! On se aika näppärä likka oppimaan asioita.

Eilisellä kurssilla kuullut asiat vielä muhii päässä ja hieman olen uskaltautunut katsomaan videomateriaalia, joka Tuulista kurssilla kuvattiin. Tuskin materiaalista kokonaisuudessaan on julkiseksi, mutta ehkä saisin koostettua muutaman pätkän siitä, mitä me kurssilla eilen touhuttiin..

Jahas, jahas. Tämä päivä tuli vietettyä treenihallilla, Vappu Alatalon motivointi klinikalla. Aiheena siis koiran motivointi ja leikki. Tuuli osallistui tumpelon omistajansa kanssa  Sillain summa summarum päivän saldo oli kai se, että koira on taitava, mutta ohjaajalla on parannettavaa (yllätys, yllätys?) Itse motivoinnissa ei meillä työparina ollut ongelmia ja Vapun mielestä olen tehnyt hyvää työtä oikeiden asioiden kanssa, mutta saatiin tietysti vinkkejä tulevaa varten ja ohjaaja ehkä otsaansa "idiootin leiman".

Mutta kuka oli maajoukkue-tasoa? Ei tietenkään Tuuli, mutta yksi Team Stormilaisista, eli kääpiöpuudeli Wii. Vappu kehui Wiitä ja sanoi, että harvoin kohtaa tuollaisia koiria. Hyvä Wii! Ollaan siis hyvässä seurassa, kun treenikamu on agilityn maajoukkue-tasoa

Eilen piti paikallinen noutajakoirajaosto vuosikokouksensa. Kokouksessa palkitaan edellisenä vuonna kunnostautuneet noutajat, lajissa kuin lajissa.

Tuuli kilpaili jaoston Paras Pentu-pokaalista kahdeksan muun pennun kanssa. Samoille pisteille ylsi 3 pentua joten ns. itse kiertopalkinnosta pidettiin 'arpajaiset'. Tuuli (?) sai muistoksi pienen pokaalin, kun itse kiertopalkinto luovutettiin kiharapentu Ki:lle.

Ensimmäistä kertaa koiranomistajan ominaisuudessa koirani on sekä kilpaillut Paras Pentu-pokaalista, sekä saanut pienen pystin siksi, että se on suorttanut noutajien taipumuskokeen hyväksytysti. Jotenkin hassua, että saman kauden aikana käydään näytelmissä pentuluokassa ja läpäistään taipparit   En siis vieläkään oikein usko sitä, että Tuuli ne taipparit läpäisi 13 kk iässä, n. 30 asteen helteessä!

Tänään oli vuorossa Tuulin toko reenit. Hallilla kolme reenaavaa mustaa, yksi passiivista harjoittelemassa ja sitten se pienin ja pippurisin, kouluttajan ranskanbulldoggi.

Pysyin rauhallisena, vaikka hihnassa oli sähköjänis, taas kerran. Kuin virittynyt jousi, siis Tuuli. Luoksetulossa toinen ohjaaja käskytti sivulla omaa koiraansa sillä sanalla, jolla Tuuli tulee luoksetulon, sillä seurauksella, että Tuuli lähti liikkeelle toisen ohjaajan omalle koiralleen sanomasta käskystä. Siitä seurauksena sitten harjoiteltiin vuorolausuntaa, eli siedätettiin Tuulia kuuntelemaan vain ja ainoastaan minua. Miten niin häiriöherkkä??

Seuraaminen on ihan pe*see*tä. Tuulilla on pakonomainen tarve saada tuijottaa mua silmiin, sillä seurauksella, että se kääntyy väkisinkin tuohon eteen viistosti, kun sen pitäisi seurata suorana sivulla. Mietittiin tovi, mitä tehdä ja sitten kouluttaja keksi, että MINÄ käännän pääni niin vinoon, että koira pysyy sivulla (katsekontaktissa) ja suorassa. Askeleen se onnistui, mutta nyt ainakin Tuuli sai, mitä se hakee, eli katsekontaktia. Huoh, pitkä on taival...

Ja sitten se tämänpäiväinen onnistuminen. Hyppy ja esteen takana liikkumatta seisominen, vaikka minä liikun! Itse asiassa Tuuli sen hiffasi siten, että kun olin sitä palkannut siellä esteen takana seisomisesta, siirtyi Tuuli sinne uudestaan nakottamaan kuin tatti. Eli tyyliin "mä seison taas täällä liikkumatta, saanhan palkkaa?" Onni on ajatteleva koira. Onni on pieni partiolainen. Kunhan vaan häiriöherkkyyttä saadaan pois...siinä onkin tekemistä sitten muutamaksi vuodeksi

Tämä tässä on Suomen Sileäkarvaiset Noutajat ry:n vuoden 2011 NOME-tulokas. Kuvassa siis Tuulin veli, AARON, eli Kevätniityn Blue Memory. Onnittelut Ann ja Aaron!